Koiramainen sunnuntai

Agility on harrastuslajina petollinen. Kun sille antaa pikkurillin, se vie koko käden. Laji on saanut aivan uuden merkityksen torstaitreenien myötä ja minulle on tullut hirmuinen tarve tietää, mitä minun tai koirani pitäisi tehdä kentällä. Tähän asti sitä on vain menty ja kädellä huiskittu ilman, että on pitänyt miettiä mihin suuntaan sormet sojottaa. Mikä parasta torstaitreeneissä, ne on suunniteltu valmiiksi jo moneksi viikoksi etukäteen. Viikolle jää vain radan suunnittelu ja sekin hoituu nopeasti, kun teema on valmiiksi tiedossa.

Perjantai-illan kulutin tunnin ellen kahta selailemalla Youtubesta erilaisia pieniä pätkiä pakkovalssista sekä välistävedosta. Se tuntui aluksi helpolta, mutta kun kokeilin ohjaustaktiikkaa keittiössä, niin päätin treenata sitä koirien kanssa tulevana sunnuntaina läheisellä kentällä ilman esteitä. Sari ilmoittautui kaveriksi Mindyn ja Meten kanssa.

Sunnuntaiaamu alkoi hiljalleen metsässä talsiessa parin tunnin ajan. Mitään pallokiihdykettä en ottanut mukaan, sillä päivällä oli tiedossa agitreenit Kivenlahdessa. Agitreeneissä meitä oli vain kolme treenaria paikalla, joita ei haitannut heti treenien alussa alkanut vesisade. Koska meitä oli niin vähän, pystyin ihan toisenlailla keskittymään ohjaukseen. Ensimmäisen kerran koko meidän agihistorian aikana huomasin koirien erilaisuuden. Olen kyllä aina tiennyt, että ovat erilaisia, mutta että NIIN erilaisia...

Roopeen on todella tehonnut rauhallinen aamu ja treeniä ennen otettu kontakti harjoitus. Sen huomasi siitä, että se oli paljon valppaampi ja keskittyneemmin suoritti radan kuin aikaisemmin. Roope irtosi todella hienosti ja suuntasi kulkunsa juuri sille esteelle, mihin ohjasin. Jos se este ei nyt just sattunut olemaan nenän suuntaisesti, niin se haettiin katseella lähimmästä esteestä. Jos hypätty este oli väärä, oli se mun moka, koska käsi nyt vain sattui sojottamaan siihen suuntaan. "Kiinniotoissa" olisi Roopen kanssa parantamisen varaa. Koska se ei paljoa taakse katsele ja takana/sivulla heiluvaa ohjauskättä seuraile, ei se myöskään tiukoissa kurveissa käänny esteeltä esteelle, vaan juoksee suoraan sen esteen yli, jonka se olettaa olevan seuraavana vuorossa.

Rosa on huomattavasti Roopea helpompi treenattava. Sen sai todella hienosti kiinni otettua tiukoissa mutkissa ja kauniisti se juoksi sille esteelle, mihin komensin. Ei haitannut, vaikka käsivarsi olikin hieman oikealle kääntynyt, kunhan kämmen oli hieman ylöspäin ja osoitti sille esteelle, mikä oli seuraavaksi vuorossa.

Yksi suuri ongelma on kuitenkin olemassa; kuinka saan mun aivot tajuamaan, että ohjaustekniikkaa on vaihdettava aina koiran vaihduttua. Yritän aina itsepäisesti ohjata niitä samallalailla ja metsään mennään niin että kolina käy...

Illalla agin kuivaharjoittelua kesti tunnin ajan. Ensin pelkkää kontaktiharjoitusta Rosan kanssa. Rosa otti hienosti kontaktia, mutta kun menin kyykkyyn, meni se ihan pihalle. Yritti tarjota maahanmenoa ja vaikka mitä, ennenkuin tajusi, että katsetta halusin. Seuraavaksi oli vuorossa hieman "kiinniottoa" molempien kanssa kutsumalla niitä luokse ja kun olivat kohdalla ja koirien katse suunnattuna maahan kurottavaan käteen, sinkosi kädestä pallo milloin mihinkin. Tarkoitus oli saada koira tajuamaan, että pallo saattaa singota suuntaan tai toiseen. Seuraava harjoitus olikin pakkovalssi. Koiralle oli laitettu X kohta, josta se kutsuttiin luokse "tule, tule, tule" -komennolla. Juuri kun se oli kohdalla, otettiin koira "kiinni" ja tiukka käännös takana olevalle esteelle ja käsky. Molemmat olivat aika hakoja tässä. Ainut ongelma oli mun jalat. Miten ihmeessä saisin sujuvan ja hienon valssin aikaiseksi????? Viimeinen harjoitus oli välistäveto. Siinä oli tokotötsien väliin laitettuna harjanvarresta leikatut pätkät. Ensin vasemmalla kädellä työntö sinne, oikealla kädellä veto tänne esteiden välistä ja taas vasemmalla kädellä työntö sinne esteen yli. Tämä ei ollutkaan mikään helppo juttu, vaan koirat meni lähes koko ajan ohi toisen esteen kohdalla. Tätä treeniä on aikaa harjoitella torstaihin asti..., huh huh ...

Onneksi sain neuvon jalkoihini. Pakkovalssin aikana on oikea jalka oltava eteen suunnattuna ja kun valssiin kääntö tulee, lähtee vasen jalka 45 astetta taaksepäin ja siitä sulavasti oikea jalka liukuu oikeassa asennossa taas etummaiseksi vastakkaiseen suuntaan ojennettuna.... Eiks ni???