Rosa on äidin kullannuppu, halinalle, rakkauden tuhlaamisen kohde...jne. Mutta vaikka Rosa on maailman ihanin rutistettava karvakasa, omaa se muutaman piirteen, joka ei todellakaan ole tervetullutta. Yksi niistä on hyökkäävä käytös nuorten narttujen ohittaessa omalla seudulla. Kaikista pahin vihollinen seudullamme on Lumi. Lumi on suloinen villakoira, joka on iältään muutaman vuoden. Lumi ei tietenkään jää kakkoseksi, vaan panee hanttiin Rosalle minkä kerkiää. Tästä suivaantuneena päätimme yhteistuumin Lumin emännän kanssa tehdä huonosta käytöksestä loppu. Teimme treffit läheisen koulun kentälle ja kutsuin Susan erotuomariksi mukaan.
Ennen treenejä tein Susan kanssa toimivan sotasuunnitelman ja kun Lumi tuli paikalle, meni Susa ohjeistamaan Eijaa. Sitten alkoi treenit. Aluksi Rosa istui vierelläni ja Lumi käveli kauempaa kohti. Kun Lumi ärähti, joutui se takaisin lähtökohtaan. Sitten uusiksi. Toinen kierros menikin jo paremmin. Lumi ja emäntä pääsivätkin jo aika lähelle. Rosa istui koko ajan vierelläni , kylläkin katsekontakti enemmän Lumissa kuin minussa.
Sitten oli Rosan vuoro. Kävelin Rosan kanssa Lumia kohti, mutta se olikin Lumin pokka, joka ensin petti. Toisella kierroksella pääsimme jo aika lähelle ilman minkäänlaista reaktiota. Tällä kerralla emme menneet niin lähelle, että Lumi olisi kokenut turvallisuutensa uhatuksi. Sitten jo kiersimme muutaman kerran ihan normaalisti kävellen parkkialueen lumikinosta samalla, kun Lumi ja Eija teki lähistöllä kontaktiharjoituksia. Hienosti meni. Rosa ei ärähtänyt eikä ollut mitenkään sen oloinen, että aikoisi hyökätä päin vihollista.
Seuraavaksi treenasin Roopen kanssa TOKO seuraamista samalla kun Lumi harjoitteli ohittamista. Hämmästykseni oli suuri, kun aina hieman takana seuraava Roope seurasikin tällä kertaa hieman edessä. Ilmeisesti pitkä tauko treenaamisessa intoitti Roopea niin, että se halusi koko ajan näyttää katseellaan olevansa innoissaan tekemisestä. Jotta Roope sai katseen kohdistettua suoraan minuun, piti sen kävellä hieman edellä. Tämä on ainoa keksimäni looginen selitys tälle. Muutaman ohitusharjoituksen ja korjaamisliikkeen vaadittuani sain seuraamisen näyttämään siltä, miltä sen pitääkin.
Treenit päättyivät Roopella paikkamakuu harjoitukseen Lumen kulkiessa hieman kauempana ohi. Liekö taas into ollut pelissä, mutta makuulle menossa oli hieman hankaluuksia sekä takaisin sivulle tulossa. Tätä on pakko alkaa treenata, sillä olen päättänyt, että menen vielä sittenkin jonain päivänä kisoihin Roopen kanssa ja toistan jo saamamme 179 pojoa =).
Suuret kiitokset treeneistä Susalle, joka jaksoi tulla paikalle ja tietenkin Eijalle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti