Roope ja Rosa

Roope ja Rosa

sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Agin onnen treenit

Agility on selkeästi ollut meidän haasteellisin laji. Sen parissa on tullut koettua todella paljon vastoinkäymisiä. Ensimmäinen ongelma on ollut jo pelkästään harrastusyhdistyksen löytyminen, mitä ei lähialueelta koskaan löytynyt. Sen tähden jäin kaveri porukoihin hengailemaan. Myöhemmin alkoi Roopen terveyden kanssa olla ongelmia ja sitten Rosan. Viime syksynä kahden vuoden tauon jälkeen sain vielä kerran mahdollisuuden treenailla lajin parissa. Muutaman kuukauden treenaamisen jälkeen meni mun polvi. Mikä siihen meni, ei vieläkään ole selvinnyt. Sen saralta tutkimukset on vielä kesken. Kuitenkin taukoa treeneihin tuli marras-helmikuu. Helmikuun aikana jalat alkoivat pikku hiljaa toimia ja agi maistui joten kuten.

Tänään, huhtikuussa, nilkat ja polvet alkavat olla siinä jamassa, että ne ehkä sittenkin paranevat. Sen todisti tämän päiväinen treeni Emmi Lavikan koulutuksessa. Se onnen tunne osaamisesta, lajin treenaamisen nautinnosta ja oman terveyden palautumisesta on aika sanoin kuvaamaton.



Ei haittaa, vaikka emme koskaan oppisi keppejä kunnolla, emme koskaan oppisi "nuolemaan" aisoja tai emme koskaan oppisi kontakteja kunnolla. Se mitä ollaan tehty ja tullaan tekemään vielä muutaman viikon ajan, riittää mulle. Ainakin tällä hetkellä =)