Roope ja Rosa

Roope ja Rosa

keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Ruokaa ja paketteja

Roopen mietteitä joulusta, osa II

Aivan mahtavaa, mun oma mamma, Lasse ja niiden pikkuinen riiviö tuli kylään. Ja kohta tuli mummi ja ukki. Ihana ruoka tuoksui nenässä ja ihmiset kokoontuivat ruokakupeilleen syömään. Jostain syystä sitä ruokaa riitti ja riitti, eikä mun suusta valuva kuola vihjaissut niille ollenkaan, että meillä muillakin oli nälkä. Meidän piti olla vain hiljaa pöydän alla ja odottaa. Tosin mulla kävi hyvä mäihä, sillä olin sijoittunut aivan mamman jalkojen juureen ja välillä jostain tipahteli kinkun palasia ihan mun nenän eteen. Hyvin tyynesti, päätä liikuttamatta lipaisin palat suuhuni, eikä ne muut pöydän alla olijat huomanneet mitään.

Toooooosi pitkän odottelun jälkeen saatiin ruoka, jonka jälkeen siirryimme olkkariin. Siellä oli valtavasti paketteja, joiden hajuja minä ja Prinssi käytiin tsekkaamassa. Sitä kun ei koskaan voi olla varma, että paketeissa ei olisi ollut ruokaa. Rosa maata rötkötti sohvalla, se ei vaivautunut tekemään tarkistusta.





Hehe, oiskohan tämä se joulu?

sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Joulua etsimässä...

Roopen mietteitä...

Ihmiset juoksevat edes takaisin paniikissa ja höpisevät jotain lahjoista ja ruuista. Kaupoista on kuulemma herkut myyty ja lahjoja ei tunnu löytyvän. En ole ihan varma, mitä se tarkoittaa, mutta halusimme kuitenkin  Rosan kanssa osallistua joulun etsintään...












Ei löytynyt. Joka tapauksessa OIKEIN ILOISTA JA NAUTINNOLLISTA JOULUA! T: Roope & Rosa

ps. tässä on pari viikkoa sitten otettu kuva musta hattu päässä. Mä olen samaa mieltä muden kanssa, se ei sovi mulle ja mun ei tartte enää käyttää sitä! =)


maanantai 17. joulukuuta 2012

Läksyjä kapulasta ja seuraamisesta, osa I

TOKO kärpäsen pureman vaikutus alkaa näkyä ja vaikuttaa tässä perheessä. Aina silloin tällöin olen pannut pystyyn pikku treenit joko kentällä tai sitten ihan vain kotona. Se, mitä me ollaan harjoiteltu, on ollut leikkiminen, siinä lomassa kerrattu tokoilun saloja. Monen monta kertaa on itku ollut lähellä. Ei siksi, että niin paljon tulee epäonnistumisia, vaan siksi, että koirilla ja mulla on hauskaa ja treenien lomassa tulee todella monta onnistumista. Aikaisemmin treenasin niin, että kun tuli edes yksi onnistuminen, treeni lopetettiin siihen.

Seuraamisessa olen edennyt Roopen kanssa jo siihen pisteeseen, että se pystyy palkatta innokkaasti seurata kolme pitkää sivua ja siihen käännös. Aikaisemmin innokas treeni lopahti jo ensimmäisen sivun jälkeen, laittoi hitaamman vaihteen päälle ja alkoi vain hengailla mun kanssa. Rosa tekee myös kolme lyhyttä seuraamissivua. Into silläkin pysyy yllä, mutta ei vielä pidempiä seuraamismatkoja. Se alkaa aika nopeasti katsella sivulle, josko jänis ois jossain lähellä.

Noudossa Rosan kanssa on leikitty kahdella pallolla kahdesti, toisella kerralla vaihdoin toisen pallon tilalle noutokapulan,. Ensin innostin sitä leikkimään pallon kanssa, sitten heitin kapulan ja pyysin Rosaa hakemaan sen. Tähän se tuumas, et "en, onx pakko?" Kun pyysin uudestaan, se vilkaisi kapulaa, mutta ei tehnyt elettäkään mennäkseen kapulalle. Kun pyysin kolmannen kerran, se juoksi kapulalle, otti sen suuhunsa ja asteli pari askelta. Tällä kertaa yritin olla nopea ja viskasin sille palkaksi narupallon ja juoksin sen perässä leikkiäkseni Rosan kanssa. Hetken leikin jälkeen pallo meni takas taskuun ja heitin kapulan. Tällä kertaa Rosa lähti välittömästi kapulalle, nosti sen ja otti jo kuusi askelta. Hirveän kiljunnan ja riehakkaan leikin jälkeen heitin jälleen kapulan kauemmas. Rosa lähti juoksemaan kapulalle, otti sen suuhunsa ja kun se lähti tulemaan kohti, lähdin juoksemaan poispäin ja Rosa alkoi myös juosta KAPULA SUUSSA! Voi sitä onnen kiljuntaa. Onneksi jossain lähistöllä oli kiljuvia nuoria, joten mun kikattelu ja onnellinen huutelu sopeutui hyvin ympäristöön.

Koska Roopella ei ole vaikeuksia kapulan noudossa, vaan vauhdissa, lähetin sen kapulan hakumatkalle ja kun se teki paluuta, otinkin narupallon taskusta ja vaihdoin lennosta kapulan siihen. Heti ekan heiton jälkeen se alkoi olla kypällä mukana, joten nopeasti pääsimme treenaamaan tolpan kiertämistä ja paluu matkalla kapulan hakua. Oli harjoitus sitten minkälainen tahansa, niin siitä tuli aina vain vauhdikkaampi ja vauhdikkaampi. Sivulle tuloa kapula suussa en tehnyt kuin kahdesti ja ne Roope suoritti täydellä vauhdilla suoraan sivulle. =).

Tänään jääkaapista löytyi yksi mehevä kanapalanen, joten päätin treenata noutokapulan pitoa Rosan kanssa. Voi jösses, miten vastenmielinen se kapula Rosalle on. Sitä sai todella pitkää "pakottaa" ottamaan kapula suuhunsa, ennenkuin se suostui siihen treeniin. Ilman niitä kanapaloja tämä treeni olisi mennyt ihan varmasti penkin alle, nyt päästiin kuitenkin jo 3 s:n pitoon. Huhhuh.

Varsinainen yllätys tuli Roopen taholta. Sekään ei suostunut ottamaan kapulaa suuhunsa. Aika pitkään sain istua sen edessä ja vain pidellä kapulaa kädessäni, kunnes se vihdoin luovutti ja otti pikaisesti sen suuhunsa ja räkäs sen lattialle. Eikun uusiksi. Tätä teimme kolmesti, ennenkuin Roope ymmärsi pitää kiinni siitä kapulasta. Tämän jälkeen pääsimme jo aina vain pidempään ja pidempään pitoon.

Huh, miten yllätyksellistä treenaaminen voi olla!

lauantai 15. joulukuuta 2012

Kiekkoa ja lainakoiraa

Messari tuli ja meni. Omat koirat eivät olleet mukana, sillä olin kaiken energiani laittanut treenaamiseen, sellainen pikkujuttu kuin rokotukset olivat unohtuneet. Perjantaina oli kenraaliharjoitus ja myöhemmin illalla pakkasin kamoja kasaan. Samalla hain rokotustodistuksia ja silloin totuus iski pahempana kuin voisi kuvitella. En siis ollut pettänyt omia koiriani, vaan myös treenikaverit omalla huolimattomuudellani. Onneksi muutaman puhelun jälkeen järjestyi lainakoira, jonka kanssa kiekkoilu meni vain siihen, että saisin sen kiinnostumaan itsestäni ja lentävistä kiekoista. Arpa (lainakoira) oli kiinnostunut vain ja ainoastaan omasta jengistään, eli "siskostaan" ja ihmisäipästä.  Kaikesta huolimatta sain koottua jonkinlaisen esityksen kasaan ja pääsimme kunnialla estraadilta poistumaan ylpeinä. Vaikka jälkikäteen tajusin, että jos taskussa olisi ollut pari tuntia haudutettuja lihapullia, mulla ei olisi ollut mitään ongelmia. Mutta kun mulla oli vain kovia "maksa karkkeja", voitti äipän edes sekunniksi saatu huomio.

Kaikesta huolimatta päivät olivat aivan mielettömiä. Jokainen puhalsi samaan hiileen, sopan keittäjä oli tehnyt loistavan käsikirjoituksen, mitä kaikki kunnioittivat ja toteuttivat ja mikä parasta, jopa 4 vesikoiraa oli edustamassa lajia =)!

Tässä muutama kuva "lainakoirasta" ja sen "siskosta",Arpa & Ronja;








Ja pari ihqua veskaria...


Kiitos kaikille osallistujille mahtavasta viikonlopusta =)!

torstai 6. joulukuuta 2012

Melkein valmis toko poika

Toko viikonloppu 1-2.12.2012
Kouluttaja: Hanna Toivola

11 tuntia tiukkaa tokoa, vähän muistiinpanoja, jonkin verran kuvia. Siinä välissä flyball treenit ja kahdet pikkujoulut. Tällä kertaa koulutuksessa mukana oli Roope, Rosa oli mummolassa.

Treenit oli suunniteltu niin, että välillä oli luentoa ja välillä harjoittelua. Ensimmäisenä päivänä treenasin Roopen kanssa ensimmäisenä, toisena päivänä toisena. Vahvistusta hain seuraamiseen ja liikkeestä pysähtymiseen. Hyvien neuvojen lisäksi kaupan päälle tuli monta uutta ideaa. Mutta lyhyesti muistiinpanot:

  • TOKO:ssa ohjaaja on passiivinen, koira on aktiivinen. Lajina TOKO ei ole tiukkaa vääntämistä, vaan se on hauskaa leikkiä. Treenit tulee suunnitella harjoiteltavaksi aina leikkien.
  • Alusta asti harjoitellaan kaikkia liikkeitä. Yhden liikkeen junnaamiseen kyllästyy nopeasti. 
  • Jokainen treeni suunnitellaan niin, että tulee monta onnistumista. 
  • Virhe on hyvä asia, silloin pystyy korjaamaan oikeaan liikkeeseen.
  • Koiria tulisi auttaa siirtymään liikkeestä toiseen niin, että sille kerrotaan mitä seuraavaksi tapahtuu. Esim. "mennään hypylle..."
  • Koiran tehdessä väärin, ei sitä palkata. Koira ohjataan oikeaan liikkeeseen ja sitten yritetään uudelleen. Vasta onnistuneen suorituksen jälkeen palkataan.
  • Uusi harjoite pilkotaan, pilkotaan, pilkotaan ja pilkotaan... Esim. noutamisen pilkkominen; nouto, pito, vauhti yms. kaikki erikseen.
  • Jos koiralle tarjotaan joka välissä namia tai lelua, on kisa suoritus toooooosi pitkä. Palkkaa sosiaalisella tavalla, esim. innokkaalla äänellä. Sitä tarvitaan paljon.
  • Mitä et koiran halua tekevän kisoissa, sitä se ei tee treeneissäkään.
  • Ohjaajalla tulisi olla mielikuva, miltä liikkeen täytyisi näyttää.
  • Ota tavoitteita - välitavoite oltava pieni.
  • Älä koskaan käytä sanaa EI treeneissä. Jos käytät, sano SEIS tms, joka kertoo liikevirheestä.
  • Kun koira nuuskii maata, ota se syliin ja vie se pois. Nuuskiminen on toiminto, sen voi kieltää.
  • Koiran koulutuksessa on oltava musta-valkoinen. 
  • Koulutuksen esivaiheessa voi käyttää leluja tms. Esim. metallinoutoa voi harjoitella t-lusikalla.
Mitä harjoiteltiin:

Roopella on ollut hankaluuksia tulla sivulle yhdellä käskyllä. Aina on joutunut ottamaan uuden askeleen ja pyytämään se uudelleen sivulle. Tai sitten olen sanonut "korjaa", jolloin se tulee sivulle oikealle kohdalle. Kaksoiskäskystä oli päästävä eroon, joten teimme harjoitusta niin, että menin Roopen eteen seisomaan ja sanoin "sivulle" ja samalla vedin sen namin avulla oikealle kohdalle. Tämä tuli meille läksyksi ja kahden viikon joka iltaisen treenin jälkeen tämä pitäisi olla kunnossa. Viime tiistaina tein treenikentällä sitä ensimmäisen kerran, eikä Roopea tarvinnut kuin kolme kertaa vetää namilla, niin se jo tuli ilman apuja suoraan siihen kohtaan, kuin mihin pitikin.


Kaukoliikkeissä voi koiran opettaa niin, että joko etujalat tai takajalat pysyvät paikoillaan. Tässä harjoituksessa voi takajaloista pitää kevyesti kiinni, joka on merkki koiralle, että niiden pitää pysyä paikoillaan. Samaan aikaan namia vedetään koiran nenän edessä niin, että se nousee seisomaan, menee maahan ja istumaan. Liikkeen harjoittaminen aloitetaan opettamalla niin, että koiran liike on hyvin pieni heijaaminen, ei loppuun asti vietyä liikettä. Koska harjoite on rankka lihaksille, sitä ei voi tehdä joka päivä eikä pitkää aikaa kerrallaan. Tietenkin itsekin oli kokeiltava kotona liikkeen tehoa ja jo muutaman liikkeen vaihdon jälkeen alkoi vatsalihaksissa tuntua. =).
 

Kun kaukkareita opetetaan, niin voi käyttää sanallista käskyä sekä käsieleitä samaan aikaan. Se, kumpi on vahvempi, jää voimaan. Suositeltavaa kuitenkin olisi, että ne olisi käsiliikkeet, sillä matkaa koiraan on aika paljon ja sanat saattavat hukkua ympärillä vellovaan meteliin.

Ruutua harjoittelimme niin, että goutsi meni ruutuun, pamautti palloa maahan ja huusi iloisesti "ruutu!" Samaan aikaan minä pidin Roopea pannasta kiinni ja nostatin sitä hokemalla sen korvaan "ruutu, missä ruutu, ruutu..." Kun päästin pannasta irti, lähti Roope ruutuun ja jäi odottamaan palkkaa. HUOM! Palkkaa ei viety/jätetty ruutuun, vaan sen avulla herätettiin koiran huomio. Kun se oli siellä, heitti goutsi sivusta palkan Roopelle.

 Sama harjoite toisinpäin. Minä paukutan palloa ruudussa ja goutsi pitää pannasta ja nostattaa Roopen intoa. Lopputuloksena oli, että Roope meni iloisesti juosten ruutuun. Ongelmana oli mun hidas palkkaaminen. Tässä pitää kehittää itseään vielä toooooosi paljon.

 Noutoa harjoiteltiin monella eri tapaa. Tässä leikitään kapulan kanssa, sitten se heitetään ja käskystä koira lähtee perään.

Roopen kanssa saimme läksyksi harjoitella vauhtia. Sen kanssa on harjoiteltu vain sivulle tuloa kapulan kanssa, joten vauhti on jäänyt treenaamatta. Avuksi otimme kiertämisen. Kapula laitettiin esteen viereen, Roope kiersi sen ja paluumatkalla otti kapulan suuhunsa ja alkoi tulla mua kohti. Kun Roope pääsi vauhtiin, niin tempasin lelun takataskusta ja huusin "kiinni". Aluksi Roope ei muistanut harjoitetta ja oli aivan äimänä, miten kapulan kanssa saisi vielä lelunkin suuhunsa. Toisella kierroksella se jo muisti tämän harjoitteen ja heitti hyvissä ajoin kapulan suustaan päästäkseen leikkimään. Myös tätä meidän tulisi harjoitella pari viikkoa.

 Tunnistusnoutoa harjoittelimme yhdellä kapulalla. Sitä pidettiin kädessä noin 10 sekuntia, heilutettiin koiran nenän edessä sanomalla "oma" ja sitten se vietiin pihtien avulla piiloon. Koira lähetettiin etsimään kapulaa sillä käskyllä, mikä hetkeä aikaisemmin oli sille kerrottu. Vinkiksi saimme, että kannattaa merkata lyijykynällä se oma kapula siinä vaiheessa, kun niitä on enemmän. Kuulakärkikynää ei kannata käyttää, koska siinä on vahva haju. Läksyksi saimme harjoitella tätä piilottelemalla kapulaa lumen sekaan sekä harjoitella pelkkää pitoa. Nouto ja pito harjoitellaan erikseen.

 Noudon esiopetus harjoitellaan kahden lelun avulla. Ensin toisen lelun kanssa yritetään koira saada leikkiin mukaan. Kun se syöksyy lelulle, muuttuu se passiiviseksi ja ohjaaja alkaa leikkiä toisella lelulla. Kun koira syöksyy siihen, muuttuu se taas passiiviseksi ja alkaa leikkimisen toisella lelulla. Tätä sitten jatketaan ja jatketaan...

Hyppytreeniä en ole Roopen kanssa enää harjoitellut vuosiin. Siispä halusin myös siihen vinkit. Kuiskasin Roopelle, että mennään hypylle samalla , kun astelimme hypylle. Heitin pallon hypyn yli ja sanoin Roopelle "hyppy". Roope hyppäsi esteen yli pallon perään. Sama harjoite ilman palloa ja taas se meni yli... Seuraavaksi sanoin jo "seiso" ja se jäi esteen takana seisomaan katse muhun käännettynä. Sitten pallon heitto palkaksi. "Niin, mikä ongelma oli????", kysyi goutsi. Olin ihan ymmälläni. Viimeksi kun tätä harjoiteltiin, niin Roope ei tunnistanut edes "hyppy"-sanaa. Siinä vaiheessa, kun mun piti siirtyä Roopen viereen, alkoi pakka hajota ja Roope alkoi kävellä mua kohti. Siinä se ONGELMA oli.... Läksyksi sain harjoitella Roopen kanssa niin, että jätän sen seisomaan esteen taakse, kävelen esteen toiselle puolelle ja palaan sen luokse.

Merkkiä opeteltiin niin, että pallo laitettiin merkin taakse ja lähetettiin koira merkille. Tämän jälkeen tehtiin sama harjoite niin, että palloa ei enää jätetty merkin taakse. Seuraavaksi harjoiteltiin pelkästään merkin taakse menoa. Namin avulla se houkuteltiin oikealle kohdalle ja annettiin palkka. Tässä taas läksyä pariksi viikoksi...


Niin kuin näkyy, viikonloppu oli rankka, mutta erittäin antoisa =)!

SUPER kiitokset Espanvesikoiraharrastusyhdistykselle sekä Hannalle!