Täydellinen Roope

Koko kevät on mennyt ainoastaan Rosan ongelmien ymmärtämisessä. Sitä on yritetty huonoin ja hyvin tuloksin saada ohittamaan muita koiria kauniisti, sitä on yritetty saada noutamaan noutokapulaa, sitä on yritetty saada sietämään meteliä...jne. Ja jotta ymmärrys ongelmaRosaan oikein menisi sekaisin, sain vieraalta ihmiseltä kuulla, että Rosan käytös johtuu paimennusvietistä. Tästä tiedosta meni pieni pääni entistä enemmän sekaisin. Ja kaiken kaaoksen keskellä on Roope täydellisesti jäänyt ongelmaRosan varjoon. Joten kun kutsu Viialaan tuli, olin oikeastaan helpottunut siitä, että olin päättänyt tehdä retken pelkästään hyvin käyttäytyvän Roopen kanssa. Siispä Rosa mummolaan ja Roopen kanssa baanalle =)!

Perillä meitä odotti vuoden vanha perro, joka jo talon ulkopuolella tuli tsekkaamaan, otetaanko vieras vastaan vai lähetetäänkö se takaisin kotiin. Muutaman haistelun ja silmäkontaktin jälkeen vieras hyväksyttiin ja päästettiin portista sisään. Lähempää tuttavuutta ei kuitenkaan Oona halunnut tehdä, joten Roopen oli tyytyminen ihmisten seuraan.

Jonkun tunnin yhteiselon jälkeen saatiin jo yhteispotrettikin aikaiseksi. 

Päivä Roopen kanssa kahden oli kuin lomaa arjesta. Sen kanssa oli helppo olla. Kävely vieraalla paikkakunnalla sujui vetämättä, naapurin pihaan ei menty haukkumaan, nami vieraan kädestä otettiin nätisti näykkimättä, grillissä tuoksuvia lihoja ei edes huomioitu, pihaan yllättäen tulevalle isäntäväelle ei haukuttu. Roope oli täydellinen vieras ja mun sydän oli pakahtua ylpeydestä. Kiitos isäntäväelle, tämän kokemuksen tallensin syvälle sydämeeni ja tätä retkeä muistelen vielä pitkään =).

Tänä aamuna halusin "palkata" Roopen hyvästä käytöksestä ja ostin Lemmikkiasemalta vesinoutolelun. Ajattelin, että se saisi vauhtia noutodummyn harjoitteluun, mikä ei vieläkään onnistu ja samalla saataisiin kivat vesileikit.

Aluksi treenasin vain Roopen kanssa vedestä hakua, mutta väsymys oli tehnyt tehtävänsä eikä sitä kiinnostanut tämä laji. Sitten kokeilin hakua Rosan kanssa. Se syttyi tähän lajiin heti ja oli innosta soikea. Muutaman heiton jälkeen vapautin Roopen puusta ja siirryimme pelkkään vesileikkiin unohtaen noutotreenin. Yhdessä uiminen pallon kanssa on sujunut tähän asti hyvin, mutta tämän lelun kanssa ei sujunutkaan. Se tuntui olevan niin ihana lelu, että Rosa laittoi oikein urakalla Roopelle kampoihin, kun se yritti ottaa lelun itselleen. Ei auttanut muu kuin leikkiä vesinoutoa erikseen. 

Jossain vaiheessa heittojen lomassa kokeilin, miten itsehillintä kestää, jos en päästäkään koiria heti lelun perään. Pidin pannasta kiinni, komensin odottamaan ja heitin lelun veteen. Vasta hetken päästä päästin koiran perässä. Jälleen kerran molemmat reagoivat aivan erilailla. Rosalla silmät pyörivät kuin onnenpyörä, etutassut hieman jousitettuna, mutta pysyi paikoillaan. Roope, hmmmm, katsoi kun lelu lensi, nosti takapuolen ylös lähteäkseen, istui takaisin alas katse vangittuna leluun ja odotti käskyä.

Hmmm..., josko nyt olisin päässyt Rosan kanssa alkuun "hae" -käskyn tiedostamisessa ja Roopen kanssa eteenpäin noutodummyn noudossa?????

Korvike, tarvitaanko?

Jos pallo ei mene suoraan eteenpäin, se menee silloin sivuun. Joten hyppy sinne.

 Kun pallo menee eteen, koirat tietävät heti suunnan ja olen silloin auttamattomasti myöhässä kamerani kanssa.

 Sivuun heittämisellä on vaarana pallon häviäminen kaislikkoon. Sinne se häviää eikä enää löydy, vaikka kuinka yrittää hakea.

 Kun hätä on suuri, pieni ravistelu auttaa ja ongelmaan löytyy ratkaisu...

 Onhan maassa vaikka kuinka paljon keppejä, mitä voi heitellä!

 Jeeee ja meno jatkuu...

Uintia ja ampiaisia

Mikäs sen mukavampaa, kuin lähteä lauantai aamusella rantaan kävelemään ja uittamaan koiria. Matkalla sain muutamia kivoja kuvia puukannoista. Ihanan yllätyksen koin, kun näin vanhan tutun 10 vuoden takaa. Ja kun molemmat tykkäävät koirista, niin juttua riittää, kunnes itikat häiritsivät jo niin pahasti, että oli pakko jatkaa matkaa.

Uimarannalla ei ollut ketään, joten rauhassa sain taas räpsiä kuvia ja nauttia aamusta. Jossain kauempana kuului ainoastaan aamu-uimareiden ääniä.

Uinnin jälkeen siirryttiin läheiseen metsikköön jatkamaan pallon heittoa. Koirat juoksivat ympäriinsä ja joka solulla nauttivat lentävästä pallosta sekä metsikön rauhasta. Otin lisää kuvia puista, kivistä, kalliosta..jne.  Roope juoksi pallo suussa kuin viimeistä päivää. Kamera lauloi naks naks ääntään ja minä olin harjoittelevinani panoraama kuvausta.

Yhtäkkiä tunsin piston mahassani ja olin aivan kysymysmerkkinä, että mikä hitto se oli? Toinen pistos ja sit sain jalat alleni, peruutin ja samalla nakkasin palloheittimen käsistäni ja kamera lensi harteilla. Jostain kiven takaa Roope ja Rosa juoksivat pomppien päitään ravistellen. Ensi järkytyksen haihduttua tajusin, että meitä vastaan on hyökännyt ampiaisarmeija.

Hyökkäyksen aikana pallonheitin lensi käsistäni kaaressa juuri tähän kohtaan ja kun koitin hakea sitä pois, hyökkäsivät ne pirulaiset aina uudestaan ja uudestaan. Lopulta tein kaarroksen vasemmalle ja sitä kautta hyökkäsin päin vaaraa ja sain haettua minulle niin tärkeän esineen. Sitten jalat alle ja pikaravia kohti turvaan.

Tilanteen mennessä ohi, huomasin, että Rosan päässä oli vielä ampiainen. Sain aivan hillittömän shokkikohtauksen ja aloin lippalakilla huitomaan Rosaa päähän saadakseni sen ampparin häviämään. Rosa raukka meni ihan matalaksi, jalat alkoi täristä ja se ryömi mun jalkoihin. Niinpä, se raukka varmaan luuli, että sekosin päästäni ja aloin hakkaamaan sitä olan takaa. Eihän se voinut käsittää, että minä yritin vain poistaa ampparia sen päästä.

Juhannuksen toivotus

Ryhmärämä Espoosta toivottaa
Oikein hyvää juhannusta!