Roope ja Rosa

Roope ja Rosa

maanantai 14. joulukuuta 2015

Jumit auki osteopaatin avulla

Rosalla on silloin tällöin esiintynyt lieviä lihasjumeja, jotka ovat hieman sen elämää haitannut. Jumit ei kuitenkaan ole koskaan sen liikkumista niin pahasti haitannut, että olisi liikuntakyky mennyt, ennen kuin reilu viikko sitten. Olimme iltalenkillä ja yhtäkkiä Rosa vain pysähtyi, eikä suostunut kävelemään. Ensin päätin kantaa sen kotiin, mutta jo muutaman metrin jälkeen tajusin, että siitä ei tule mitään ja sen on vain itse käveltävä. Laskin sen sylistäni maahan ja aloimme liikkua hissukseen eteenpäin. Ensin kävely oli hidasta ja sen jälkeen se muuttui kevyeksi hölkäksi. Pääsimme kunnialla kotiin ja jo seuraavana päivänä tilasin ajan lääkäriin. Lääkärin mielestä vika oli lihasperäinen, joten seuraavaksi varasin ajan osteopaatille ja siellä kävimme tänään.

Osteopaatti osoittautui todelliseksi löydöksi. Koskaan aikaisemmin Rosa ei ole tykännyt vieraista ihmisistä, mutta tämä ihminen oli sen mielestä aarre. Rosa asettui suorilta hänen viereensä lattialla ja antoi koskea itseään eikä se kertaakaan ahdistunut koko tunnin aikana. Se pysyi paikoillaan ja otti kaiken hoidon vastaan, mitä hänelle annettiin.

Hoidon aikana keskusteltiin muutaman sanan verran. Osteopaatti kertoi, että Rosalla on tyypillinen hyppääjän selkä, joka on kyrmy. Lantionseutu on täysin jumissa ja kehossa on hermot puristuksissa. Myös rintarangan alueella on tiukkuutta. Hoidon jälkeen hermot olivat vapautuneet ja lihakset rentoutuneet. Rosa ilahtui niin hoidostaan, että teki ainakin kolme kuperkeikkaa ja nuuskutteli hoitajansa kasvoja. Ihastuminen taisi olla molemmin puolista, kun Rosaa kovasti kehui erittäin viisaaksi, erittäin hienoksi ladyksi ja äärettömän rakastettavaksi. Näistä seikoista olen samaa mieltä. Niitä kaikkea Rosa on!

Seuraava vastaanottoaika onkin jo varattuna tammikuun alkuun ja siihen asti mennään nimikkeellä kuntoutus, johon kuuluu proteiini pitoisempi ruoka sekä max 20 minuutin lenkit neljästi päivässä. Minulle tuli ihan uutena tieto, että 20 minuutin lenkki herättää aineenvaihdunnan 80 %:sti, sen jälkeen kävely muuttuu treeniksi ja lihakset saattavat jumiutua uudelleen. Ja sitähän me emme halua!

sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Pimeydestä valoa kohti

Ulkoilu on ollut jotenkin haasteellista ja haasteellisemmaksi se vain koko ajan menee. Samoja lenkkejä tehdään päivästä toiseen. Eikä jatkuva pimeys mitenkään piristä mieltä niin, että jaksaisi lähteä pois samoilta urilta.

Viime viikolla töistä tullessa huomasin, että nyt taitaa olla valoisampi aika tuloillaan. Ehdin metsälenkillekin ja valoa riitti melkein loppumetreille asti.

Tänään aamulenkki suuntautui jälleen lähimetsään ja innostuin ottaa kamerankin mukaan, vaikka satoi lunta. Tässä saldo:








Edelleen mulla on hakusessa kameran pyhä kolminaisuus, mutta ei enää niin pahasti, kuin vielä viime kesänä. Tässä lajissa mennään eteenpäin.

keskiviikko 7. tammikuuta 2015

Kuvauksen edistyminen 2015

Uusi vuosi tuli ja meni. Kolina treenit olivat tuottaneet sen verran tulosta, että tänä uutena vuotena Rosa pystyi jo pötköttelemään olohuoneen tai keittiön lattialla, riippuen siitä, missä mä istuin. Aikaisempina vuosina Rosa on linnoittautunut makkariin. Edistys se on kai sekin.

Harrastuksien saralla on hiljaista. Vain agility on tällä hetkellä ollut aktiivista. Olen ehkä tiedostamattani siirtänyt intohimoni valokuvaukseen.

Kuvasarjan nimi: Kaksin aina kaunihimpi.






Metsässä otetut kuvat alkavat näyttää jo ihan hyviltä, toisin kuin pimeässä agility hallissa otetut. Ne ei onnistu sitten millään... Kohinaa on enemmän kuin olis tarpeen. Tätä pitää vielä harjoitella...