Roope ja Rosa

Roope ja Rosa

maanantai 30. heinäkuuta 2012

Perä edellä puuhun

Ihmisten käsitys asioista perustuu usein toisten mielipiteisiin. Niin myös minun. Oikeaa tietoa ei löydy silloin, kun sitä tarvitsee, vaan silloin, kun hakee tietoa jostain muusta asiasta. Esimerkiksi Rosan käyttäytyminen on luokiteltu tähän asti agressiiviseksi, ei normaaliksi eläimelle kuuluvaksi käyttäytymismalliksi.

Roope on suloinen musta turriainen ja meidän ensimmäinen koira. Huoli sen vanhenemisesta on kova ja osittain siksi ostin Anders Halgrenin kirjoittaman "Vanha koira" -kirjan. Halusin ehdottomasti tietää, missä vaiheessa elämää Roopen taival tällä hetkellä on. Yllätykseni oli suuri, kun kirjan mukaan Roope ei olekaan vanha, vaan vanhempi keski-ikäinen. Roopen kokoinen on vanha vasta 11 vuotiaana. Jippiiiii!!!! Meillä on siis vielä monta onnellista vuotta jäljellä yhdessä. =)

Toinen yllätys tuli kohdasta kanssakäymisen säännöt. Sen mukaan koira tappelee eniten siinä vaiheessa, kun se on saavuttanut sukukypsyyden. Myönnän, että tässä vaiheessa olen ollut samaa mieltä kuin niin moni muu, että käytös on agressiivista ja häpeillen olen kiertänyt muut koirat kaukaa. Rosan "agressiivinen" käyttäyminenhän alkoi vuoden vanhana, enkä osannut sille asialle tehdä yhtään mitään. Vasta myöhemmin olen keksinyt naksuttelun ja kehumisen ohi kulkiessa. Kirjan mukaan nuorten koirien taistelu on kuitenkin peliä, johon kuuluu murinaa, ulvontaa ja valehyökkäyksiä. Taistelu näyttää siltä, kuin koira olisi aikeissa syödä toisen, mutta tosiasissa yhtä ainutta veripisaraa ei taistelussa vuodateta. Siinä vaiheessa, jos veri alkaa lentää ja tulee hampaanjälkiä, ei kyse enää ole pelistä, vaan taponhimosta, jota en missään nimessä allekirjoita Rosan kohdalla. Rosa käy kyllä päälle, örisee, nostaa häntänsä pystyyn sekä käy päälle, edelleenkin, jos siihen tulee tilaisuus. (Voihan tämä olla peruja pentuajoilta, jolloin Roopen kanssa käydyt taistelut olivat juuri tämänkaltaisia, mutta silloin se oli silkkaa leikkiä.) Yleisesti ottaen tällaisesta käyttäytymisestä puhutaan pelkoagressiivisesta käyttäytymisestä, ei keskinäisten pelisääntöjen luomisesta.

Jos tämän olisin viisi vuotta sitten ymmärtänyt, olisin antanut Rosan taistella omat taistonsa ja pyytänyt vastapuolen koiran omistajaa tekemään samoin. Se olisi varmasti helpottanut meidän elämää nykypäivänä. Nimittäin, jos koirat saisivat taistella rauhassa taistelunsa pelisääntöjen mukaisesti, he hetken päästä saattaisivat vain katsella altakulmain toisiaan ja olla hetken päästä hyviäkin ystäviä keskenään.

Onko ihan pakko tutustua erilaisiin asioihin perä edellä? Kun tutustun pennun omaiseen käyttäytymiseen, tajuan vanhemman koiran käytöksen. Mutta kun tutustun vanhan koiran käytökseen, tajuan nuoren koiran käyttäytymistä....

perjantai 20. heinäkuuta 2012

Vieras kuha muutti taloon

Onni on saada vävykokelaaksi kalamies, joka tuo saamansa 4,4 kiloa painavan kuhan koko perheelle syötäväksi. Pitihän uuteen kaveriin ensin hieman tutustua, ennenkuin se kokonaan sulaisi ja fileoitaisi pannulle...



 "Moo-oi" -tuumii Prinssi
 "Onx sul kaikki hyvin....?"

"Mä voin vähän elvyttää..."

Roope yritti kaikin tavoin elvyttää kalaa henkiin ja Rosa halusi tutustua uuteen kaveriin hieman kauempaa nuuskuttelemalla ilmaa. Eihän sitä tiedä, vaikka Roope onnistuisi elvytyksessä ja kala heräisi henkiin... Prinssi oli hieman epäileväinen kaverin suhteen, eihän sitä tiedä, mitä kaverin päässä pyörii sillä hetkellä...

keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Shhhhhh, hiljaa....

Noniin, ainahan harjoitellessa pitäisi olla ihan hiljaa ja antaa koiran tehdä työtä oman resurssien mukaan. Vaan kun ei malta. Aina pitäisi olla vähän sorkkimassa väliin ja auttamassa..., muka....

Aamulla vein koirat rannalle uimaan ja heittelin palloa moneen kertaan samaan suuntaan. Sitten päähäni pälkähti kokeilla, miten koirat reagoi, jos hieman käännän kehoani ja heitänkin pallon toiseen suuntaan. Koirat lähti just siihen suuntaan, minne pallo oli aikaisemmin mennyt ja ihmettelivät hetken, minne se pallo katosi. Ja tietenkin mun piti ohjailla ja näyttää pallon suunta, en siis antanut heidän rauhassa etsiä sitä. Pakko oli tehdä testi uusiksi. Ensin muutama heitto sinne minne koko ajan olin palloa heittänyt ja sitten käännös reilusti oikealle ja heitto... "Hitto, se menikin kaislikon taakse, sieltä ne ei sitä löydä..." Jaksoin kuitenkin olla hetken hiljaa ja antaa koirien tehdä rauhassa työtä. Muutaman minuutin jälkeen oli jo pakko näyttää suunta, minne pallo meni. Tällä kertaa koirat lähtivät uimaan siihen suuntaan, minne näytin ja Rosa jaksoi etsiä palloa kaislikosta niin kauan, että löysi sen.

Illalla oli kiekon heiton vuoro koulun kentällä. Roopelle tein koppiharjouksia, eikä se mokoma vieläkään suostu luopumaan epävarmasta olotilastaan, mitä kiekon kanssa pitäisi tehdä. Roope kuitenkin otti koppeja niin monta kuin sai. Aina välillä kiekko tipahti suusta maahan ja välillä se jäi hampaiden väliin roikkumaan. Edistys se on sekin. Ehkä sittenkin jonain päivänä pystyn heittämään Roopelle neljä kiekkoa peräkkäin ja se tiputtaa ne automaattisesti suusta ilman erillistä käskyä =).

Rosan kanssa harjoiteltiin kiinni kiekosta ottamista ja hetken epätoivoisen yrittämisen jälkeen Sini ehdotti, että kokeilisin seistä ja koira hyppäisi kiekolle. Ei onnistu Rosan kanssa mietin, ja vaihdoin koiran Roopeen. Tämä oli selvästi se juttu, minkä Roopekin hiffasi. Se teki monta hienoa hyppyä kiekolle ja selvästi nautti tästä treenistä. Sitten koira vaihtoon.

Rosa hetken katseli kiekkoa ja pukkasi sitä kuonollaan. Ei palkkaa. Sitten se iski hampaat kiekkoon, palkka tuli. Uudestaan hampaat kiinni ja palkka. Tätä tapahtui ainakin neljä kertaa ja sitten jostain käsittämättömästä syystä Rosa meni lukkoon. Se ei vain yksinkertaisesti muistanut, mitä piti tehdä. Rosa lähti vaeltelemaan poispäin kiekosta, kutsuin sen luokseni, se tuli, istahti eteeni ja katseli mua sen näköisenä, et "oliko sulla jotain asiaa?" Hyvin hienovaraisesti heilutin kiekkoa ja Rosa iski hampaansa kiekkoon, palkka. Sitten ei taas tapahtunut mitään. Neuvoksi sain, että pidä kiekko paikoillaan ja se auttoi. Rosa rentoutui ja iski hampaansa kevyesti kiekkoon kolmesti ja meni taas lukkoon ja päätti tehdä pienen omatoimisen lenkin. Kutsuin sen luokseni ja se katseli mua taas kysyvänä. Nyt en heilauttanut kiekkoa, seisoin vain paikoillani ja toivoin jotain tapahtuvan. Hetken miettimisen jälkeen Rosa otti kevyesti kiekosta kiinni ja siihen oli hyvä päättää tämä treeni.

Miten voikin olla niin vaikeaa olla houkuttelematta ja antaa koiran tehdä itsenäisesti työtään...

maanantai 16. heinäkuuta 2012

Kopituksia ja heittoja, osa 1

Mitä tehdä, kun koko ajan sataa. No, tietenkin olohuonetreeniä =). Tällä kertaa frisbeenheittoa.

Koska Roope makasi sohvalla niin makeassa unessa, niin otin Rosan käsittelyyn. Yllätyksekseni huomasin, että Rosa ei uskalla ottaa koppeja, joten aloitin palkkaamisesta jo siitä, että se otti kiekon suuhunsa. Muutaman onnistuneen suorituksen jälkeen siirsin hieman kiekkoa toiseen kohtaan, niin että Rosan piti liikkua kiekkoa kohti. Lopuksi vaikeutin tilannetta sen verran, että Rosa joutui hyppäämään jalkojeni yli päästäkseen kiekolle. Hienoa, eiköhän kiekkokammo tällä treenillä mene ohi. Sitten Roope kehiin.

Roope oli jo paljon helpompi tapaus. Sen kanssa pystyi tekemään heti kopituksia, mutta ongelmana oli kiekosta irti päästäminen. On vaikeaa tykittää neljää kiekkoa peräkkäin Roopelle, kun se sinnikkäästi pitää suussaan edellistä kiekkoa. Siispä sille piti opettaa irti päästäminen. Joka kopin jälkeen laitoin namin sen nenän eteen, Roope tipautti kiekon lattialle, annoin namin ja sanoin kiitos. Muutaman onnistuneen irrottamisen jälkeen vaihdoin kiitos sanan ja palkan paikkaa. Aluksi se irrotti otteensa hienosti kiekosta, mutta sitten se jostain syystä hämmentyi ja mun piti jälleen antaa ensin nami ja vasta sitten kiittää. Kun tämä taas pelitti, vaihdoin jälleen kiitos sanan ensin ja vasta sitten annoin namin.

Toisella kierroksella Rosa oli jo hyvin lämmennyt ja alkoi olla vauhdissa. Oli aika kokeilla pentuheittoja. Rosa seisoi jalkojeni toisella puolella ja heitin kiekon toiselle puolelle niin, että sen piti hypätä jalkojeni yli kiekolle. Tämä selvästi sai Rosan kuumenemaan. Muutaman heiton jälkeen Rosa alkoi kantaa kiekkoa mulle asti, mutta sitten oli jo Roopekin kuumennut ja treeni meni siihen, että molemmat juoksivat kiekolle kilpaa. Ei auttanut muu, kuin laittaa kiekot piiloon ja tehdä venytysharjoittelut. Huomenna jatketaan =).

torstai 12. heinäkuuta 2012

Muutosta ilmassa...

Mulle tuli keväällä tunne, et nyt mä haluan uuden parketin ja uuden lookin kotiini. Niinpä tein pankille anomuksen ja siitä se sitten lähti...

Aikaisemmin olohuoneeni oli tumma ja ahdas...

Mutta rempan jälkeen olohuoneeni on valoisa ja viihtyisä. Jopa niin viihtyisä, että koiratkin innostuivat leikkimään uudella matolla =).




Tuskin kukaan voi sanoa, että koirat on hommattu sisustuksen mukaan, mutta kun Rosaa katselee matolla, niin voisi luulla, että sisustus on tehty koiran mukaan... =D

keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

Muden nuppu ja nuput

Moi, mä olen Prinssi, muistatko? Mä olen Meerin ja Lassen "kullannuppu", Rosan painajainen ja Roopen "perskärpänen".





Mun mude saa sen mammalta joitain herkkuja, millä se kouluttaa mua aina välillä. Ne on tosi hyviä.
Koulutus pitää sisällään kontaktian hakua sekä käsien liikkeiden seuraamista. Tarkoitus olis kai saada mut kiinnostumaan mudesta ja kuuntelemaan sen kehollista viestintää.

Ne namit on sen verran hyviä, et mä näyttelen muden mielix kiinnostunutta. 
 Ihmiset vaan taitaa olla niin daijuja, et ne ei tajuu mun vedättävän niitä...
 Onnex koulutus ei ihan hirmuisen pitkä sessio ollut, ni pääsin hengailee mun kavereitten kaa.
 Arska on mun uus kamu. Se on puoltoista vuotias ja ihan mielettömän hyvä tyyppi. Mä tykästyin siihen heti.


Arska oli niiiiiiin paljon kivempi kuin Roope ja Rosa, joiden elämäntehtävänä on tapella yhdestä limaisesta pallosta....



perjantai 6. heinäkuuta 2012

Voi jumit sentään

Roope rakastaa mennä fyssarille. Ei siksi, että se pääsisi käsittelyyn, vaan siksi, että olemme kahden. Kun vein sen muutama viikko sitten fyssarille, oli se jo ihan täpinöissään pihalla. Se tervehti iloisesti fyssaria ja lähti perään, kun meidät ohjattiin tutkimushuoneeseen. Tenkkapoo tuli siinä vaiheessa, kun fyssari yritti tarjota namia Roopelle. Roope selvästi näytti, että "syö sä ne, mä leikin mun mutsin kanssa" . Niin se alkoi pyöriä mun ympärillä, jakeli suukkoja, antoi tassuja ja teki kaikkensa, jotta alkaisin leikkiä sen kanssa. Ei siinä auttanut muu kuin kääntää Roope väkisin makuuasentoon. Roope tyytyi kohtaloonsa, makasi paikoillaan ja itki koko tunnin ajan. En tiedä, itkikö sitä, että sattui, vai siksi, että se käännettiin kyljelleen väkisin ilman sen omaa tahtoa.

Fyssarin tuomio oli selvä. Roope on edelleen jumissa, vaikkakin paikat ovat jo hieman joustavammat. Kotitehtäväksi sain edelleen joka iltaisen venyttelyn, jota olen tähän asti tehnyt kerran, sekä lisäksi syvälihasharjoitteita nostamalla sekä etu- että vastakkaista takatassua samaan aikaan. Niitä en siis ole tehnyt vielä kertaakaan. Mutta koiria olen kyllä käyttänyt uimassa, metsälenkeillä sekä kerran treenannut frisbeetäkin. Niissä kun on enemmän hohtoa, kuin venyttelyssä...

Frisbee treenissä treenasin ensin Rosan kanssa rollereita ja loistavasti Rosa sinkosi perään ja toi kiekon takaisin mulle. Kun Rosa väsähti, otin Roopen tilalle. Roope oli kyllä hyvin innostunut lajista, mutta ehkä sen vuoksi, että joka kerta kun se haki kiekon, se samalla kävi lällättämässä Rosan nenän edessä kiekko suussa. Se, mitä kutsun edistykseksi, on Roopen hammaskaluston hellävarainen käyttö kiekkoja kohtaan. Enää se ei purrut niitä puhki, vaan kantoi niitä hellävaraisesti suussaan, ihan kuin kiekot olisi tehty lasista. Ehkä en sittenkään tarvitse 15e:n kiekkoja, vaan pärjäämme näillä edullisimmilla kiekoilla =)...