Roope ja Rosa

Roope ja Rosa

perjantai 29. maaliskuuta 2013

Häikäisevän hauskat koirat...

Takuuvarmaa hulluttelua on tiedossa, kun Meeri tulee kylään. Roope saa huomiota ja rapsutuksia oikein yllin kyllin. Rosa huumorintajuttomana koirana yrittää kestää kaikki hulluttelut, mitä siihen kohdistuu...



lauantai 23. maaliskuuta 2013

Juonikas Roope

Joskus tuntuu, että Roopen aivoissa on enemmän kapasiteettia, mitä ihminen koskaan pystyy uskomaan koiralla olevan. Tässä muutama esimerkki:

Roope ja Rosa saa joka ilta hampaanpesuluut. Roope syö omansa heti, mutta Rosa härnää omallaan Roopea. Se käy pötkölleen lattialle ja asettaa oman luunsa viereensä. Siinä se saattaa köllöttää ja itkettää Roopea tunteja. Mutta jokin aika sitten kävi niin, että olin unohtanut koirilla edes luita olevan. Roope nukkui sohvalla sikeässä unessa ja Rosa omassa sängyssään makkarissa. Yhtäkkiä Roope nousi sohvalta, piti pientä vikinää ja samalla hakkasi tassua terassin oveen. Se oli noin nanosekunti, kun sain pipon päähän ja takin päälle. Tämä kun on se merkki, että maha on sekaisin  ja nyt on PAKKO päästä ulos. Samalla kun hätäisesti vedin kenkiä jalkaan, hoin Roopelle, että "ihan just mennään. Jaksa vielä vähän..." Kun sain oven avattua, Roope paineli suorilta terassin nurkkaan ja samantien kääntyi takaisin luu suussa sohvalle. Mä en yksinkertaisesti tajua, miten se on huomannut Rosan jättäneen luunsa ulos, miten se on voinut köllötellä todella pitkään sohvalla merkkiäkään siitä, että se haluaisi sen, mitä terassilla on.

Toinen esimerkki on sänkyyn meneminen. Koirien pedit ovat mun sängyn ja seinän välissä. Tavallisesti Rosa menee ensin nukkumaan, jo klo 21 aikoihin. Sitten menen minä ja viimeisenä Roope. Joka ilta Rosa on jäänyt ensimmäiseen sänkyyn nukkumaan ja joka ilta Roope tullessaan vikisee Rosalle, että "siirrytkö, mä haluan myös nukkumaan". Rosa ei siirry, ennenkuin pyydän sitä siirtymään toiseen sänkyyn ja niin Roopekin pääsee yöpuulle. Viime viikolla sitten kävi niin, että Roope olikin ensimmäisenä mennyt nukkumaan ensimmäiseen sänkyyn. Kun Rosa tuli makkariin, oli eka peti varattuna. Roope ei eväänsäkään siirtänyt, että toinen olisi päässyt ohi, saati sitten luovuttanut paikkaansa. Ei edes mun käskystä. Mutta onneksi Rosa on kekseliäs, joten se hypähti mun sängylle ja sieltä toiselle pedille.Näin oli tämäkin ongelma ratkaistu.

Kolmas esimerkki on eiliseltä. Koirat olivat viime viikon mummolassa täyshoidossa. Joka päivä koirat sai aamupalaksi keitettyä lohta, raejuustoa ja nappuloita. Päivälliseksi tuli omaa ruokaa sekä vielä makupalat ihmisten lautasilta. Ulkoilu oli tapahtunut pari tuntia jäällä. Eli täydellistä luksuslomaa. Kun sitten eilen kävin hakemassa koirat kotiin, Roope pani pakit päälle. Se kävi kiehnäämässä vuorotellen ukin ja mummin jaloissa. Se ei tullut lähellekään mua. Kun tokaisin Roopelle, että "mä myyn sut ukille", se välittömästi töksäytti tassulla ukkia jalkaan. Liekö ollut merkki, että kaiva kuvetta heti, ennenkuin se peruu tarjouksen. Niinpä Roope sai vielä yhden yön jatkoaikaa mummolassa. Minä lähdin kaksin Rosan kanssa treenien kautta kotiin.

lauantai 9. maaliskuuta 2013

Ärsykkeitä ja ärsykkeitä

Eilen illalla onnistuneiden treenien jälkeen oli ihan pakko ottaa muutama lasi punaviiniä ja nauttia mahtavasta fiiliksestä. Siitä, mikä seuraa täydellisesti onnistuneiden treenien jälkeen. Mikä on seuraus? Aamulla päätä särkee ja siitä huolimatta on ihan pakko lähteä jäälle aamulenkille, vaikka energiaa ei olekaan yhtään. Eikä energiaa saa edes koirien kuvaamisesta, sillä ne tuntuvat pyörivän aina mun jaloissa.



 "voisko saada vähän vauhtia tähän elämää!!!!!"
Jossain vaiheessa tajusin, että olis kiva saada edes muutama kuva siitä, kun koirat leikkii. Kuvaaminen oli ihan mahdotonta, sillä molemmat pyöri vain jaloissa. Siispä hanska avuksi. Heitin sen kauemmaksi ja välittömästi molemmat lähti sen perään.
 "Mikä se on????", kysyy Rosa.
 "Hyi, hikinen hanska. Ei kiinnosta, pidä se vaan..."


 "Ällöö, voitko mennä muualle????"

  Ei Rosaa kiinnostanut leikkiminen hanskalla. Roope taas oli niin haltioissaan, että sai melkein revittyä sen palasiksi.

Ympärillä oli hiljaista. Tällä kertaa en nauttinut tilanteesta yhtään. Olisin tahtonut elämään hieman vauhtia.

Rosan käsitys viihdykkeestä on sen tutka, joka alkaa toimia heti, kun se kuulee jostain ääniä.
 Mikä parasta, Rosa on alkanut tulla luokse kutsusta, eikä enää lähde katsomaan, mistä ääni tulee. Sen maltti ärsykkeitä kohtaan on kasvanut huimasti.
 Roopelle luoksetulot eivät koskaan ole ollut ongelma. Se on aina tullut luokse, vaikka ympärillä olisi mitä ärsykkeitä.
 Ainut poikkeus koko jäällä olo aikana oli iiiiiihana kiven ympärille muodostunut jää.
Kotimatkalla päänsärky oli voimistunut ja huomasin itsekin alkavani ärsyyntyä joka asiasta. Varsinkin perässä kulkevasta sheltistä, joka haukkua räksytti koko ajan. Siinä vaiheessa, kun se oli ihan takana, Rosa käännähti ympäri ja päätti lähteä vetämään kaveria turpaan. Päästin Rosan irti, koska ajattelin antavani omistajille opetuksen, että ei kannattaisi pitää koiraansa irti ja antaa mennä räksyttämään toisten kantapäille. Ylläri ylläri, Rosa menikin sitä haistelemaan ja sen jälkeen jätti sen rauhaan ja oli valmis jatkamaan matkaa.

Kun oikein tarkasti ajattelee, niin kyllä reissusta ilon aiheita löytyi monia. Jääkimpaleen lisäksi Rosan käyttäytyminen ärsykkeitä kohtaan oli todella iso iloinen yllätys. Treenaaminen ei siis ole mennyt hukkaan, vaikka välillä palataan alkutekijöihin. =)

sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Perhelenkki

Siitä on pitkä aika, kun nuoriso viimeksi piipahti kylässä. Tällä kertaa oikein yökylässä. Ja kun kimpassa ollaan, niin kimpassa lenkkeilläänkin. Tämä tarkoitti käytännössä sitä, että sunnuntai aamu tarvottiin 1,5h metsässä umpihangessa, Princekin. =)








Aamupalan jälkeen porukka oli ihan zippi. Jopa Prince. Se vain mulkoili emäntänsä jaloista, kun kävin ohimennessäni rapsuttamassa sitä leuan alta... =)