Roope ja Rosa

Roope ja Rosa

sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Jortsumestari Roope

Tämä syksy on ollut todella sateinen ja pimeä. Eipä ole pahemmin huvittanut ottaa kuvia koirista, vaikka ollaankin pyöritty vaikka missä. Ja kun ei huvita kuvata, niin ei tule tännekään kirjoitettua. On meillä kuitenkin yksi uusi haaste. Nimittäin koiratanssi, HTM. HTM tarkoittaa koiran seuraamista musiikin tahdissa. Tätä lajia kävin kokeilemassa Roopen kanssa ja hurahdin siihen oitis. Ja niin hurahti myös muut kurssilaiset. Kyllä, kurssilla oli lähes kaikki ensimmäistä kertaa kokeilemassa lajia. Vain muutama oli aikaisemmin tutustunut lajiin.

Kurssilla ensin harjoiteltiin erilaisten temppujen tekemistä. Kuten nurin perin käännetyn vadin ympärillä kulkemista ja takaperin kulkemista.



Sitten seuraamista eri kulmissa sekä puolenvaihtoja.









Lopulta kaikki laitettiin samaan pakettiin ja esitys oli valmis testattavaksi. Ja voi miten se oli hauskaa! Kulkea musiikin tahdissa koiran kanssa.

Myöhemmin julkaisin fb:ssä videon Roopen ja mun tanssista. Se sai niin suuren suosion, että uutta kurssia suunnitellaan ihan lähiaikoina tapahtuvaksi. Ja sinne me mennään Roopen kanssa taas =).

Kurssin järjestäjä: Espanjanvesikoiraharrastajayhdistys
Kouluttaja: Katja Tamminen

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Pienet ongelmat, isot neuvot.

Kun treenit alkaa mennä aina vain paremmin ja paremmin, niin sitä herkästi alkaa pohtimaan virheitä ja miten niistä pääsisi eroon. Tokoilukin maistuu nykyään, joten pakkohan sitä oli fb:n kautta kysyä neuvoa viisaammilta. Mieltäni nimittäin jäi kaivertamaan liikkeiden välinen palkkaus. Kisassahan ei voi missään nimessä palkita lelulla tai namilla. Kaikki liikkeet pitäisi vetää putkeen ja samalla toivoa, että koiran motivaatio pysyisi yllä. Muistan lukeneeni monia vuosia sitten tokon sääntöjä ja siinä olisi ehdottomasti kielletty koiran palkkaaminen innostavalla äänen sävyllä ja riehumisella. Asiaa en ole tänä päivänä tarkistanut, vaan ajattelin suorilta kääntyä heidän puoleen, jotka jo hallitsevat tilanteen.

Neuvoksi sain muutaman vinkin. Kuitenkin pääasia treeneissä olisi se, että pelkästään liikkeiden välisiä siirtymiä tulisi myös treenata. Kun liike on suoritettu, on hyvä hihkaista iloisesti WAU! ja levittää hieman käsiään avoimeen asentoon. Sitten tähän tulisi Vapun antama neuvo, kuiskaamalla ohjeita koiralle seuraavasta liikkeestä ja sen jälkeen tulisi tehdä  ihan pieni harjoite ja jälleen palkita iloisesti oman kehon avulla. Tämä siis olisi tämän viikon läksy.

Rosan kanssa agi etenee. Eilen illalla oli valssaus harjoitteita. Meidän vuoro oli ekana ja jo heti kun päästin Rosan irti tajusin, että sillä on virtaa ihan liikaa. Se iloisesti loikki pitkin kenttää ja kävi vielä A:llakin kääntymässä, ennenkuin sain sen ensimmäisen esteen taakse. Eka startti meni poskelleen, kun sitä virtaa oli, eikä malttia ollut riittävästi paikalla pysymiseen. Toinen startti jo onnistui ja vauhti oli aivan liian kova mun hallittavaksi. Lähes tulkoon koko rata meni poskelleen, kun kunto ei yksinkertaisesti riittänyt niin pitkiin ratapätkiin ja olin aina myöhässä. Vaikka kaverit kannustivat ja kuinka huusivat reunalta, että "JUOKSE!" Videolta kun jälkikäteen katselin suoritusta, oli häpeä suuri. Viidennen katselukerran jälkeen tajusin, että mulla on todella epävarma olo omassa startissa, kestääkö selkä pyrähdyksen sekä jaloissa oli selvää haparointia. Ei kai sitä auta muu, kuin yrittää treenata omiakin startteja.

Näillä mennään tämä viikko.

maanantai 4. marraskuuta 2013

Tokoilun paluu

Nyt se sitten tapahtui, paluu tokoilun pariin. Monta vuotta olen vain treenaillut ilman päämäärää, sillä tiesin, että menestystä ei meille tässä lajissa suoda. Mutta kun syksyllä olin Roopen kanssa Vappu Alatalon motivointi kurssilla, alkoi treeneihin tulla ihan uudenlaista paloa ja uskalsin lähteä kokeilemaan möllikisoja. Olin jo päättänyt, että jos ne menee hyvin, ilmoon meidät oikeisiin kisoihin. No, ehkä ensi vuonna...

Ennen kisaa vähän leikittiin ja tehtiin kontaktiharjoituksia ovien paukkuessa ja toisten koirien juostessa ohitse.


Luoksepäästävyys ja paikalla makaaminen tehtiin kahdessa ryhmässä. Me oltiin toisessa ryhmässä, viimeisenä, numerolla 7. Sehän on selvää, että Roope hyväksyy kenet vain lähelleen, joten luoksepäästävyydestä tuli täys 10, kun taas paikkamakuu oli vähän liian pitkäveteinen, eikä maahanmenokaan niin mukavaa ole, joten pojoja 9.

Myös itse suoritukset meni mielestäni hyvin. Positiivisena yllätyksenä oli seuraaminen. Aikaisemmin seuraaminen on ollut maan haistelemista, nyt se oli tiukka viivaista menemistä, pisteitäkin ropisi 9 ja 8.



 Koska se maahanmeno on niin hemmetin tylsää, niin ei se onnistunut sitten liikkeestäkään. Ihan kaksi käskyä piti antaa, ennenkuin Roope alistui kohtaloonsa ja pötkähti maahan. Pisteitä kokonaiset 7.
 






Vaan estehyppy, jälleen kerran Roope meni hypylle, pysähtyi ja jäi miettimään, että mitä ihmettä mun piti tehdä. Noin sadasosa sekunnin mietin mitä teen, sitten kutsuin sen luokse, pyysin uudestaan hypylle ja nyt se meni putkeen. Mitä sitten, jos tulisi nolla. Pääasia, että liike meni putkeen. Tuomari olikin sitä mieltä, että oikeissa kisoissa tämä olisi 0:n suoritus, mutta nyt hän antaa pojoiksi 6. 

Kokonaisvaikutus oli 8,5, sillä Roope oli kyllä alussa innokas, mutta loppua kohtia väsähti. No, ei kai se vanha herra kaikkea jaksa, kerralla... =)

Kaiken kaikkiaan olen tosi tyytyväinen päivästä, sillä pojoja oli 167 ja sijoitus 4/7. Eli ei mikään jumbo sija =)!


sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Vatkaten ja hötkyillen

Eilen illalla katselin TV:tä ihan muuten vain. Kanavia selatessa jämähdin Idolsin uusintaan. Siinä Jussi sanoi hyvin kilpailijalle, "eläydy täysillä siihen mitä teet, älä yritä tehdä täyden kympin suoritusta". Mähän joo eläydyn täysillä, mutta en siihen mitä teen, vaan siihen, mikä pitäisi olla tulossa seuraavaksi.

Esimerkiksi viikko sitten otin dummyt mukaan metsälenkille ja ajattelin tehdä koirille noutoharjoitusta. Kahdesti laitoin koirat puuhun kiinni ja kävin piilottamassa dummyt maastoon. Ekalla kierroksella kaikki meni hienosti. Roopelle kolme dummya piiloon ja se löysi ne kaikki. Rosalle laitoin dummyt piiloon vähän lähemmäs keskiviivaa kuin Roopelle, eikä mitään ongelmia löytämisessä. Toisella kierroksella laitoin dummyt vähän lähemmäs keskiviivaa kuin ekalla kierroksella. Roope löysi ekan dummyn helposti, toisen dummyn kohdalla se oli koko ajan lähdössä ihan väärään suuntaan. Yritin epätoivoisesti lähettää sitä oikeaan suuntaan, tuloksetta. Sitten meni hermo ja sanoin, et mene minne menet. Se otti välittömästi jalat alle ja lähti juoksemaan haluamaansa suuntaan, suoraan piilotetulle dummylle. Olin siis unohtanut, mihin olin sen piilottanut. Myönnän, toisella kierroksella ei keskittymiskyky enää ollut ihan kympin luokkaa. Dummy piilot eivät olleet jääneetkään muistiin, vaikka niin luulin ja paikatkin olisi voinut merkata jotenkin. Jotenkin sitä vain herpaantui, kun ajattelin laittaa ne piilot ihan lähelle keskiviivaa, jotta saan harjoituksen mahdollisimman pian tehtyä ja päästään kotiin.

Agissa on hirmuisen tärkeää, että käsi pysyisi asennossa, eikä se vatkaisi edes takaisin, niinkuin reippaasti kävellessä tai juostessa niillä on tapana tehdä. Eilen agissa meillä oli aiheena kontaktit. Muutaman kerran rata tehtiin pätkissä, sitten koko radan suoritus videoitiin. Katselin myöhemmin videota moneen kertaan. Lopulta tajusin monen monta ajatustani tulevan hyvin selville suorituksessa. Puomissa mulle tärkeintä oli Rosan onnistuminen kontaktilla. Mä siis juoksin  puomin läpi kädet vispaten aina kontaktipinnalle asti ja vasta sitten kädet olivat hallinnassa ja osoittivat kontaktipintaan. Siitä putkeen, joka on helppo suoritus ja taas kädet vatkasivat huolimattomasti aina siihen asti, kunnes Rosa tuli renkaalle. Siinä kädet olivat skarppina osoittaen renkaan keskustaa, jolloin Rosa hyppäsi hienosti renkaan keskeltä. Keinulle juostiin vauhdilla, eikä mitään kontrollia käsissä, joten Rosa hyppäsi keinulta, vaikka se ei vielä ollut edes laskeutunut. Mun ohjaushan oli menossa jo seuraavaalle esteelle.

Monesti olen hokenut itselleni, että keskity siihen mitä teet, ei siihen, mikä on lopputulos. Onnistunko tässä ikinä, sitä on vaikea sanoa. Aion kuitenkin yrittää...


lauantai 5. lokakuuta 2013

Agi, tuo niiiiiiin ihana harrastus

Elämäni parhaimpiin päätöksiin kuuluu ehdottomasti agility harrastuksen aloittaminen uudelleen ja parhaimpiin tuttavuuksiin pellavapäinen Anni, joka on lupautunut meitä goutsaamaan koko talveksi.

Agia hurautan Rosan kanssa, Roopehan on jo eläkkeellä lajista. Sille tuo omat onnen hetket koirafrisbee ja TOKO. No, tänään siis oli talven ekat treenit. Kerroin Annille jo ennen tunnin alkua, että mun ongelmana on jäädä ihailemaan koiran iloista menoa, jolloin unohtuu itse tekeminen. Ja niinhän siinä taas tänäänkin kävi. Anni taisi sanoa mulle kolmesti, että seuraa koiraa. Joo, seurasinhan minä ja samalla unohdin, missä rata menee tai mihin suuntaan mun pitäisi seuraavaksi mennä.

Alussa oli kolmen esteen mutka ja siitä putkeen. Aika hyvin meni. Toinen sarja oli kahden esteen suoritus välistävedolla ja siitä kolmannelle hypylle. No, Rosa hujautti viereisen A:n kautta. Yritin ja yritin kääntää kehoani ja samalla pitää vauhdin tasaisena, jotta ohjaus onnistuisi. Kolmen yrityksen jälkeen sain vihdoin kontaktin omaan kehooni ja suoritus alkoi parantua.

Selkeät ongelma kohdat Rosalla on kontaktit ja kepit. Keppejä päästiin hiomaan muutamaan kertaan ja ne alkoikin sujua jo vähän paremmin. Tähän on tehty selkeä välitavoite. Mun tulisi saada Rosa menemään vauhdissa kepeillä ilman, että lähetän sitä ihan siitä vierestä. Toinen on juoksukontaktin opettaminen. Tehtiin muutama testi, että avustajalla olisi lelu, joka riippuisi ihan kontaktien päässä ja Rosan tullessa kohdille, lähtisi juoksuttamaan sitä lelun avulla. Mutta mutta, Rosalla on niin vahva kontakti muhun, että se jäi katselemaan, missä mä tulen. Tähän siis tarvitaan super hyvä lelu, joten päätin mennä ensi viikolla ostamaan M&M:stä sellaisen karvalelun. Saimme nimittäin sellaisen lainaksi ja se osoittautui Rosalle se oikeaksi. Kolmas läksy tuli lähdöstä, väliin sijoittuminen. Tämä on ihan oma keksimä. Mutta joo, tässä siis tämän viikon läksy suunnitelma.

Aikaa jäi vähän, joten kokeilin Roopen kanssa myös kontakteja. Ensin ihmettelin, että miksi se ei juokse puomin läpi, vaan jää himmaamaan. No, sitten muistin, että Roopehan oppi kontaktin ekasta kerrasta ja sen jälkeen olen  hyvin aktiivisesti yrittänyt pilata sen. Noh, siihenkin tuli läksyä, namialustan avulla ja siitä lelulle juoksu =).

Voi kun äkkiä tulisi taas lauantai ja pääsisi treenaamaan =)


keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Lusikkatreeni osa I, II, III ja IV ja lopuksi kiekkoa

Vappu puhui luennollaan free shaiping treenistä, jota kannattaisi tehdä vaikka joka ilta. Siinä meni hetki, kun mietin, että mitä minä alkaisin treenaamaan niiden kanssa. Okei, free sana tulee varmasti siitä, että kesken treenin voisi vaihtaa opetettavaa harjoitetta ja koiran aivojen tulisi raksuttaa, mitä milläkin hetkellä siltä halutaan. Mun mielikuvitus ei riitä niin monen harjoitteen keksimiseen, joten päätin keskittyä lusikan pudottamista ämpäriin. Siinä olisi ihan tarpeeksi meille. Harjoituksen alkaessa huomasin nopeasti, että olipa hyvä, että jätin naksuttimen pois. Koirien edistyminen oli mielettömän nopeaa, kun taas naksuttimella harjoitellessa en koe edistymistä kummankaan kanssa. Syynkin tajusin. En ole tarpeeksi nopea naksuttimen kanssa. Pelkkä namin heitto antaa paljon enemmän anteeksi virheitäni ja hitauttani.

Ensimmäisellä kerralla heittelin nameja siitä, että koirat pelkästään katsoivat lusikkaa, sitten haistoivat ja lopulta hampaat kolahtivat lusikkaan. Roope pääsi hieman pitemmälle tässä treenissä, se jopa nosti lusikan lattialta. Aikaa tähän meni 10 minuuttia kummaltakin.

Toisella kerralla aloitettiin treeni jälleen haistelemalla lusikkaa, jotta harjoite muistuisi mieleen. Roope aika nopeasti alkoi jälleen ottamaan lusikkaa suuhunsa ja vaivihkaa sain ämpärin siirrettyä sen leuan alle. Näin se ihan "vahingossa" tipahti ämpäriin. Rosan edistyminen oli hieman hitaampaa, sillä tällä kertaa päästiin lusikan nostamiseen lattialta 2 cm:n korkeuteen. Roopelta meni treeniin kolme minuuttia, Rosalta 10.

Kolmannella kerralla laitoin jo kolme lusikkaa lattialle ja Roope tiputti ne ämpäriin kolmesti. Rosa pääsi yhden lusikan nostamiseen lattialta kolmeen senttiin.

Neljännellä kerralla Roope tiputti kolme lusikkaa ämpäriin ilman, että siirtelin ämpäriä yhtään. Tämän jälkeen se tyhjensi ämpärin lusikan kerrallaan. Tämä tapahtui kahdesti ja sen jälkeen tuli väsy ja se unohti, mitä siltä halutaan. Rosan kanssa harjoite alkoi edistymään, kun aloin hokea sille "YES" nakin heiton yhteydessä. Nyt lusikka nousee jo 10 cm:iin. Tämä kuulostaa tosi hyvältä, koska olin jo ajatellut, että luovun harjoituksesta Rosan kanssa. Taidan vielä sinnikkäästi jatkaa treeniä sen kanssa =).

Koirafrisbee sivustolla käydään tällä hetkellä keskustelua, onko tassuilla sählääminen hyvä vai huono asia. Roopehan on aina ottanut kopit kiekoissa,, mutta Rosa on liian innokas keskittymään kopitteluun, joten se on aikamoista sähläämistä ja tassuilla huitomista ollut. Mutta tänään lusikkatreenin jälkeen otin kiekot esiin ja pidin niitä kädessä vyötärön korkeudella Rosan nenän edessä. Ensin sivuittain ja sitten vaakasuorassa asennossa. Yllätys, yllätys, Rosa keskittyi ja hienosti alkoi ottaa koppeja kädessä olevista kiekoista ja pudotti ne maahan, jotta voisi ottaa taas uuden kiekon. Roopelle tein saman treenin, mutta sen villakoira luonne heräsi ja se alkoi tarjoamaan takajaloilla kävelyä kiekolle. =)

torstai 12. syyskuuta 2013

Vapun motivointikurssilla Roopen kanssa

Ilmoittautuessani Vapun motivointikurssille, ei mulla oikein ollut hajua, mihin asiaan haluaisin vahvistusta. Ongelmana oli kuitenkin kesken treenin hyytyminen sekä motivaation sammuminen. Olen motivaationa käyttänyt namin lisäksi tennispalloa ja viimeisin villitys on ollut palkkiopatukan käyttö. Sitä se jaksaa hakea aina uudelleen ja uudelleen, mutta siitä huolimatta motivaatio treenaamiseen sammuu ajoittain. Kun jäin oikein pohtimaan kysymystä, mitä Roope rakastaa, niin tulin tulokseen, että noutaminen on sen juttu. Joten siihen oli apua saatava.

Saavuin paikalle hieman myöhässä, joten pika pikaa etsin itselleni paikan, laitoin Roopen viereeni lepoasentoon ja aloitin muistiinpanojen kirjoittamisen. Koska kyseisessä paikassa ei ollut tykkiä eikä mitään muutakaan luennolle tarvittavia vehkeitä, oli luento ja keskustelu aika vapaa muotoista. Tässä nämä muutamat muistiinpanot, mitä sain kirjoitettua ylös:

- Ihmisen tulee opetella tulkitsemaan koiran ilmeitä, koska se on  iloinen, surullinen, peloissaan ja koska se on bongannut riistaa.
Perusasiat:
- Suhde koiraan rakennetaan kontaktien avulla.
- Ei ole hyvä, jos omistaja yrittää miellyttää koiraa. Käytetään kuitenkin asioita, mikä miellyttää koiraa. Nämä kaksi asiaa eivät ole samaa tarkoittavia.
- Kontaktihakuinen koira ei ole riippuvainen.
- Aluksi tehdään kivaa ja ollaan niissä mukana.
- Tunnista, mistä koirasi tykkää. esim. hajuja rakastavalle koiralle sopii jäljestäminen.
- Koira on oikeutettu tuntemaan turvallisuutta, reiluutta ja luottamusta.
- Jos koira ei ekalla käskyllä istu, se ei ymmärrä, mitä siltä halutaan. Älä huuda koirallesi.
- Tee harjoitteita ainakin 20 eri paikassa.
- Ihmisen jännitys ilmentyy ärsyyntymisenä - kisatilanne - koira reagoi tähän.
- Jos vieressä on pelottava asia, mene kauemmaksi, jotta koira saa toimintakyvyn takaisin.
- Treenaa häiriöitä.
- Kyky reagoida rauhallisesti, voi opettaa.
- Kun alkaa jännittää - ala leikkiä kävellen poispäin ärsykkeestä. Tätä on pidettävä yllä läpi koko koiran elämän.
- Ihmisellä ei ole keinoja vaatia koiralta, ainoastaan vahvistaa toimintoa.
- Onko koiralla yritteliäisyyttä - enemmänkin kyse osaamisesta.
- Jos koiralla ei toiminto ole vahva - ei ole myöskään kestovahvuutta.
- Koira saattaa tarvita 2000 eri toistoa eri tilanteissa.
- Suhde koiraan - ihmisen mielestä nakki + lelu, koiran mielestä jopa rapsutus voi olla palkkio, tai oravan jahtaaminen - hengaile mukana - ymmärrä, mikä koiralle on mieluisa palkkio.
- Arkielämän palkkio - pääsee laumaan, jos istuu (pentu otetaan pentukehästä muiden joukkoon).
- Käytä valtaa viisaasti.
- Koira on pitkässä liinassa niin kauan, kunnes luoksetulo on 100%:n.
- Jotkut koirat saattavat motivoitua juoksemisesta ja vinkulelun taposta.
- Tavoitteena saada omasta ihmisestä maailman napa.
- Koira tarvitsee kivan leikkivät / ruoka-automaattisen ihmisen pysyäkseen kontaktissa vapaana.

- Mikään ei ole ilmaista
     - pissalle pääsy - ruoka -yms. pääsy - temppu ensin.
- Valitettavasti annamme liian paljon koirille ilmaiseksi rapsutuksia yms. - sammuttaa motivaation työntekoon.
- Agressiivinen koira 24/7 häkissä - saa enemmän ja enemmän vapautta, kunhan ensin opettelee elämää.
- Ihminen on se, joka määrittelee, minkälainen elämä koiralla on.

Premackt periaate:
- ilmaisia palkkioita ei ole.
- Mitä palkkio voi olla?
- Mokanami - jos tulee oma tai koiran virhe - teetätä temppu tai jokin muu ja palkkaa siitä.
- Tee mahdollisimman paljon vapaatemppu harjoitteita - vaihtelet haluavia harjoitteita.
- Palkkaa milloin vain, koska vain. Mieti ikuisesti - koiran mieli palkkiota kohtaan muuttuu vanhetessa.
- Free sheippaus - tee harjoittelusta iltasessio - ennen ruokaa.

Toiminnot:
- Vaaralliset tilanteet - älä opeta, vaan tilanteista miellyttäviä.
- Koiran täytyy tottua ihmisten tapoihin ja ihmisten koiran
- Diesel koira - lopeta harjoittelu ennenkuin koira sammuu
- Vauhtimoottori - lähesty kiihdyttävää kohdetta pikku hiljaa.
- Tunne koirasi moottori.
- Tee joka päivä töitä - jotkut eivät kestä - tarvitsee muutaman päivän vapaata.
- Kouluttaminen - leikkiminen, vuorovaikutusta. Onko koira kuulolla.
- Älä yritä miellyttää kouluttajaa, vaan keskity koirasi kanssa vuorovaikutustaitoihin ja anna koulutuksessa aikaa.
- Kun leikit, älä riuhdo, koira riuhtoo - lelu on aina polven korkeudella - muuten saattaa tuottaa niska - ja selkäkipuja.
- Ihminen on passiivinen - koira on aktiivinen.
- Lelut aina poispäin koirasta - ei koskaan tungeta koiran suuhun.
Vireys - fyysinen olotila - sydän pomppii, veri virtaa.

Päivän aikana harjoitteista saatua oppia:

- Sivulle tulo - hetsaa lelulla - käsky sivulle - palkka. Jos epäonnistuu, ota muutama askel sivulle ja ota uusiksi.
- Koirat saavat katsella, kun ovat töissä.

 Agissa huomioituja virheitä -
- Ei virittelyä radalle mentäessä.
- Sanottiin koko ajan odota - odota
- Turhia liikkeitä mukana
= lääke, lyhyempiä startteja, vahvemmaksi paikallaanolo
= vauhdikas startti: pidä koirasta kiinni - heitä pallo - päästä perään. Tuo pallon - odota, että koira istuu - palkkaa pallolla.
Toko -
- Maahan meno - kaverilla palkka - koiralle maahan käsky - pallo maahan - vapautuskäsky
- Kun leikki ei ole kivaa - heitä pallo poispäin ja leiki sen kanssa.
- Jos ei toimi - liiku taaksepäin - kutsu - tee sama uudelleen - käsky -  jätä koira paikoilleen - kierrä pallo - mene viereen - vapauta
- Leiki, kun koiralla lelu suussa - pidentää suussa olo aikaa.

Roopen kanssa -
- Treenaa leikkimistä patukoilla - pitkäkestoista leikkiä kahdella palkalla - peruuta - retuuta - kiitos - vaihto toiseen - retuuta - kiitos, vaihto toiseen - retuuta - heitä pois jne.
- Tokoliikkeet - kuiskaa - älä käske - vaan motivoi liikkumaan.
- Muut - älä käytä käskevää ääntä, vaan innostavaa ja korkeaa.

Lyhyt pinnainen koira -
- namin pidättäytyminen kädestä - koiran täytyy olla paikoillaan, jotta se saisi palkan kädestä.
- Kun ohjaaja on asettanut kriteerit - täyttyy - koira saa palkan.

tiistai 20. elokuuta 2013

Taipparii ja vepeilyy Hartolassa

Monta, monta vuotta sitten etsin Rosalle vepetreeni seuraa, mutta mulle sanottiin, että "mieti vähän millä koiralla haluat treenata. Sen pitää jaksaa vetää venettä, missä on kaksi ihmistä". Siihen päättyi haave vepeilystä Rosan kanssa.

Tänä kesänä sain kuin sainkin mahdollisuuden osallistua Roopen kanssa vepeilyyn ja Rosan kanssa taippari treeneihin viikonlopun kestävän leirin aikana. Niinhän siinä kävi, että molemmat lajit jättivät paikkansa mun sydämeen ja siinä on tavoitetta ensi kesäksi. Rosan kanssa käydä taippareissa hyväksytysti ja Roopen kanssa päästä treenaamaan vepeä edes yhdeksi kesäksi.

Rosan kohdalla taippari harjoitukset menivät ihan hyvin. Sosiaalisuus testi meni hyvin, ei ongelmia vieraan ihmisen lähestyessä. Kani jäljellä se teki tarkkaa työtä eksymättä, eikä saanut sätkyä kohdatessaan pientä kuollutta kania. Haku osuudella Rosa kyllä tutki maastoa innokkaasti ja aina välillä haki sekä ohjeita että kannustusta multa. Ohjasin sitä sekä oikealle että vasemmalle, riippuen siitä, mistä suunnasta se tuli. Tarkoituksena on kuitenkin niin, että minä kuljen suoraan ja koira menisi tutkimaan maastoa siksakin omaisesti mun edellä. Hakumatkat Rosalla vaan olivat aika lyhyet, siihen saimme lääkkeeksi viedä tennareita piiloon metsään ja mennä yksin Rosan kanssa etsimään ne. Pikkuhiljaa sillä vahvistuisi itseluottamus reviirin tutkimiseen.

Riistapukin noudossa huomasin, että ei se mikään lempihomma ollut, mutta mitään vastaansanomatta se haki sen kolmesti. Ainut, että se jätti sen hieman kauemmaksi musta.






Roope kukoisti vepessä. Ensimmäisenä päivänä kaatosateessa treenasimme vain köyteen tutustumista ja sitten veneen hakua. Toisena päivänä jo alkoi tapahtua enemmän. Tehtävänä oli veneestä hyppääminen ja edessä olevan veneen kuljettaminen rantaan. Roopella ei ollut mitään ongelmia tehtävän suorittamisessa.










Toinen tehtävä oli hukkuvan ihmisen  pelastaminen. Roopen kohdalla kouluttaja päätti antaa enemmän haastetta ja oikein kunnolla läiskytteli vettä. Siitä huolimatta äijä pysyi coolina ja hoiti homman kotiin.

Mutta ensin harjoitellaan ihmisen luokse uimista ja sen hinaamista rantaan. Sitten vasta voi päästä veneeseen ja ryhtyä "tositoimeen".













On ne vaan molemmat niin ihquja koiria!

Tuhannet kiitokset Espanjanvesikoiraharrastusyhdistykselle leirin ja ohjelman järjestämisestä! Sekä isot kiitokset huippukouluttajista!

sunnuntai 11. elokuuta 2013

The Lintukoirat Rosa, Roope ja Ella

Kesän ihaninta aikaa on ehdottomasti ulkoilu koirien kanssa ja varsinkin ihanien ystävien kanssa. Kuva tarina kertoo ulkoiluretkestä Ellan kanssa. Olemme taukopaikalla uittamassa koiria kaikessa rauhassa, kunnes alkaa aikamoinen aktivointi...

Kaikkien koirien yhteinen piirre on ehdottomasti rakkaus uintiin. On mukavaa pulahtaa vilpoiseen veteen lämpöisenä päivänä ja nuuskutella kalliolla arvaillen, ketä siellä on kulkenut...



 Mutta kun paikalle saapuu ihan oudon näköinen tyyppi, joka ei kuulu laumaan, se saa kaikkien kiinnostuksen heräämään.

Mikä ihmeen tyyppi se on???
 Pakko käydä katsomassa lähempää...





 Ella kyllästyi tyyppiin ensimmäisenä ja siirtyi lempipuuhaansa, puupätkän pilkkomiseen.
 Rosa oli ainut, kenellä säilyi mielenkiinto lintua kohtaan pitkän ajan...
 ... kunnes sekin kyllästyi uimaan linnun perässä.
 Linnun huomatessa, että se ei olekaan enää kiinnostuksen kohde, se ui takaisin ja alkoi jälleen härnätä koiria olemassa olollaan.

 Jälleen Rosan kiinnostus heräsi..
 .... ja ui linnun perässä pitkän matkan.
Kun Rosa ei enää jaksanut tätä takaa-ajo uintia, se kääntyi ja tuli takaisin kalliolle. Kohta lintu tuli perässä, se ui aivan liki kalliota ja odotti, että joku lähtisi perään. Rosahan lähti ja alkoi sama kilpauinti. Tätä kesti melkein vartin, mutta sitten jatkettiin matkaa kotia kohti ja lintu jäi kalliolle yksin odottelemaan seuraavaa uhria.