Roope ja Rosa

Roope ja Rosa

perjantai 23. joulukuuta 2011

Hyvää Ja Lämmintä Joulua
Kaikille Ihanille Ystäville!


T: Kati, Roope ja Rosa

torstai 8. joulukuuta 2011

Harrastusten ähky

Onko elämää aktiivisten pallopaimennus treenien jälkeen? On varmasti, mutta mitä? Viime viikonloppuna tuli opittua itsestäni ja koirista hyvinkin paljon. Huomasin, että Roope on maailman ihanin seurakoira ja maailman ihanin treenikaveri, vaikka on sekarotuinen.

Alunperin koirat hankittiin seurakoiriksi, sitten tuli yhteiset treenit ja yliammutut tavoitteet. Mun haaveenani oli viedä Roopea lintujahtiin, TOKO kisoihin aina erikoisvoittaja luokkaan asti, Rosa olisi agivalio ja kansainvälinen muotovalio. Hmmm.... nämä ei sittenkään ole meidän juttuja.

Viime viikonloppuna katselin erästä itselleni tuntematonta ihmistä, joka hihkui onnesta 8kk vanhasta kultaisesta noutajasta ja pohti ääneen, kuinka opettaa koira uimaan, jotta sen voisi viedä taippareihin. Toinen tuntematon hihkui innokkaasti myös uudesta bortsusta ja kaiken maailman tulevista harrastuksista. Sitten katseet kääntyi minuun. Hetken mietin, mitä tähän sanoisin, sitten vain vedin duunarin hanskat käteeni ja sanoin, että mun koirat on vain kotikoiria. Se oli se ihmeellinen hetki, kun ensimmäisen kerran tajusin, että minä olen silloin onnellisin. Olen onnellinen, kun Roope tulee toivottamaan hyvää huomenta herättyäni, nautin sen ruskeista silmistä ja anovasta katseesta, kun laitan ruokaa kuppiin, nautin sen kanssa treenaamisesta, kun joko treenikohteena tai palkkana on pallo...jne. Nautin Rosan kanssa torkkumisesta sohvalla, nautin sen kanssa agility treeneistä, nautin sen kanssa muuten vain treenaamisesta sekä nautin siitä, että mulla on kaksi ihanaa koiraa, jotka ulkoiluttavat mua joka päivä.

Tiedän, että koirien kanssa tulee tehdä aina silloin tällöin jotain, jotta niilläkin olisi virikkeitä. Luulen, että pallopaimennus on tullut jäädäkseen. Keilaamista emme pääse harrastamaan, koska keilat maksaa 20e/kpl. Toko on vain viihdyke, samoin agi sekä joka viikkoiset arkitottis treenit. Eiköhän nämä riitä meille. Tiedän, että Roope on ainakin tyytyväinen päätökseeni, sillä vielä maanantai aamuna se olisi ollut valmis lähtemään esiintymään messariin ja jäi itkemään kotiin, kun lähdin kaupoille.

Kuva: Meeri Örn

lauantai 3. joulukuuta 2011

Vihdoin, H-hetki on ohi

Koko syksyn pallopaimennustreenien tulos oli nähtävissä tänään Messarissa. Loppujen lopuksi esiintymään pääsi Roope, kahden ohjatun treenikerran jälkeen. Kyllähän sen tietää, että mitään erinomaista esitystä ei ollut odotettavissa. Koska me ei Roopen kanssa olla huippuja, sovittiin, et minä ja Roope näytämme, miten pallopaimennuksen treeni aloitetaan.

Roope oli hyvin innokkaasti mukana alusta asti. Se pukkas palloa sen ollessa kädessä, jalkojen välissä ja maassa. Se teki jopa pitkiä ja vahvoja pukkauksia, mikä oli sille ihan uutta. Yeeee! Toisella esiintymis kerralla lähetin Roopen pallon vasemmalta puolelta pallon taakse. Se meni hienosti pallon taakse ja lähti paluumatkalle, mutta tällä kertaa olin nopea ja heitin palkan Roopen taakse jo siinä vaiheessa, kun se oli pallon takana. Näin sen matka pysähtyi jo ennenkuin tassut olivat kunnolla kääntyneet paluumatkalle. Kolmannella kierroksella meidän piti näyttää, kuinka koira saadaan siirtymään  pallolta toiselle. Kotona tämä treeni on onnistunut täydellisesti, mutta ei messarissa. Roope oli ihan pihalla ja alkoi haukkua. Loppujen lopuksi se meni siihen, et kun edes vähän liikautti takajalkojaan, palkkasin ja lähdin salin reunalle istumaan.

Päivä oli huisin jännä, mutta ei niin hauska kuin eilinen, milloin meillä oli kenraalitreenit. Mitä tapahtuu, kun sekarotuisen kanssa pääsee messariin??? Omistajan pää menee sekaisin... Onneksi koiralla pysyi järki tallella =)





 Oprikin osaa hullutella, oikein kahden pallon edestä...

 ...ja Namu tiukkana odottelee pallojen ilmaantumista näkyviin...

Ihan vahingossa tuli tilaisuus laittaa Roope ensimmäiselle pallille ja tietenkin siitä piti ottaa kuva. Olis se vaan tosi komea koira ensimmäisellä pallilla =).