Roope ja Rosa

Roope ja Rosa

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Kato, me osataan!

Aivan mielettömän hyvin onnistuneiden agitreenien jälkeen oli hyvä suunnistaa lainatun auton nokka kohti Juvanmalmia pallopaimennus treeneihin. Tunne oli kuin maailman valloittajalla. Mikään eikä kukaan saanut mua masentumaan ja tuntemaan itseäni nollaksi.

Halliin päästyämme, painuimme suoraan treenaamaan. Mitään pallopaimennus oppeja ei tällä kertaa jaettu, vaan pohdittiin goutsin kanssa kysymystä, miten saada äkäinen narttu hyväksymään lähelleen toisen äkäisen nartun. Sellaista tilannetta ei kuulemma ihminen pysty hallitsemaan. Kun ei siedä, niin ei siedä. Jos koirat ovat samoissa treeneissä, niin voi yrittää siedättää viholliseensa, mutta koskaan ei saa tulla sellaista tilannetta, että mentäisiin kohti, saati sitten sellaista, että toinen tulisi toisen reviirille. Agility on lajeista vielä kaikista haastavin, sillä siellä mennään täysillä mieli korkealla, jolloin myös vihan tunne saattaa latautua huippuunsa. Mun on siis hyväksyttävä se tosiasia, että Rosa vihaa syvästi joitakin narttuja, enkä voi asialle mitään. Muuta kuin vältellä tällaisia tilanteita tai sitten laittaa koira myyntiin. Tarvetta myymiselle ei tällä hetkellä ole, joten jäljelle jää vain yksi vaihtoehto, välttelemme vihollisia.

Tänään treenasin Rosan kanssa ensiksi tolpan taakse menoa, sitten tolpalta toiselle vaihtoa ja pienen tauon jälkeen siirryimme pallon pukkaamiseen. Jälleen kerran yritin alitajuisesti harhauttaa Rosaa pyytmällä sitä pukkaamaan palloa kahdella eri käskyllä, tok tok ja pai pai. Ei ihme, jos koira menee hieman sekaisin. Mutta on vaikeaa olla neutraali ja muistaa käskyt, kun näkee koiran sekä kokee oman innostuksensa. Siinä ei vain yksinkertaisesti pysy nahoissaan. Onneksi goutsi ei tätä huomannut. Olisi muuten tullut tupenrapinat.

Uutena asiana kokeilin saada Rosan liikkumaan pallon ympärillä. Ensin huitelin vähän kädellä, ei reaktiota. Sitten nami käteen ja  perhana, tämän goutsi näki! Kipi kipi ja heti saatiin satinkutia. "Etkös juuri sanonut, että et halua houkutella namilla???? Nyt namit pois ja naksu käteen". "Joo," sanoin ja tunsin samalla syvää häpeää. Olin tehnyt juuri sen, mitä en koskaan koulutuksessa haluaisi käyttää. Aloitimme siis palkkaamisen takajalkojen siirtymisestä eikä Rosalle tarvinnut montaa kertaa naksuttaa, kun se jo tepasteli vasemmalle ja oikealle pallon takana. "Kato ny, sä oot hyvä kouluttaja," tuumas goutsi. Myönnän, että tuo pieni lause teki mun arpeutuneiselle mielellä gutaa.

Vähän ennen treenien päättymistä kokeilin ihan mielenkiinnosta, että menisikö Rosa vasemmalta pallon taakse, odottaisi käskyä ja vasta kuultuaan käskyn, alkaisi  tuoda palloa luokseni. Ja kas perhana, näin tapahtui. Pakko oli mennä pyytämään goutsi paikalle katsomaan, mitä osataan. Goutsi tuli ja sen myötä meille ensimmäinen esiintyminen. Rosa vasemmalle puolelle, käden heilautus pallolle, Rosa singahti pallon taakse ja sit alkoi alamäki. Takana haukahti joku toinen koira, Rosa katsoi sinne päin ja samalla lähti kuljettamaan palloa ihan toiseen suuntaan. Mikä pahinta, Rosa teki elämänsä kolme komeinta pukkausta, sitten unohti, mikä palloista on sen ja lopulta unohti, mitä oli tekemässä.

Mikä johti tähän? Kun näyttää taitojaan jollekulle toiselle, joka on ns. yleisö, alkaa kouluttaja hengittämään ihan toisella tavalla ja koira hämääntyy siitä. Eli tämän viikon kotiläksynä olisi harjoittelu yleisön edessä, vaan mistä saisimme yleisön? Kuka haluaisi tulla katsomaan mun ja Rosan treenejä????

maanantai 17. lokakuuta 2011

Tolppien taakse ja vaihto

Mikäs sen mukavampaa, kuin maanantaina tulla töistä väsyneenä, lähteä koirien kanssa tunniksi metsään, syödä ja kellahtaa koirien kanssa sohvalle päikkäreille. Herätessäni TV:stä tuli jokin ohjelma, mitä jäin tuijottamaan ja kun päätin lähteä ulos, alkoikin Hienosti hihnassa -ohjelma, missä kerrottiin naksuttimen avulla kouluttamisesta. Pakkohan se oli vielä katsoa, kun eilen sain nuottia siitä, että olen palkannut koiria väärässä kohtaa, siksi tapahtuu taantuminen koulutuksessa. Ohjelman jälkeen muistui mieleen Rosan ohituskoulutus naksuttimen avulla viime keväältä ja päätin pakata broileripullia taskuun ja lähteä ulos tolppien, pallon ja naksun kanssa.

Läheisen koulun pihan olivatkin valloittaneet koriksen pelaajat ja skeittaajat. "Hmmm... Rosan kanssa tolppatreenistä ei siis tule mitään. Mutta jospa ääniin totuttamis treeni onnistuisi...?" Tuumasta toimeen ja Roope parkkiksen lämpötolppaan kiinni ja Rosan kanssa lähestyin pelaajia. Aluksi Rosa katseli häntä koipien välissä pelaajia, mutta kun aloin naksutella ja antaa palkkaa häiriöön katsomisesta, Rosa innostui ja pääsimme jopa pelaajien lähettyville ja takaisin Roopen luokse. Namit vain olivat huvinneet, joten varsinainen suunniteltu treeni piti suunnitella uusiksi.

Koska en luottanut siihen, että Rosa olisi yhteistyökykyinen, otin Roopen tolpasta ja laitoin Rosan tilalle. Roopelle oli vielä lauantaina aivan  mahdotonta älytä kiertää tolpan taakse, joten naksuttelin sille samallalailla kuin Rosalle eilen. Kun takajalat liikkuivat, tuli palkka. Ei sille kovinkaan montaa kertaa tarvinnut naksuttaa, kun se tajusi homman nimen. Onneksi, sillä broileripullia ei taskussa ollut enää kuin muutama. Vaihdoin pullat palloon ja otin riskin siirtymällä taaksepäin metrin verran. Roopelle ei tehnyt heikkoakaan siirtyä viereltäni tolpan taakse ja naksautin heti, kun se oli tolpan takana aivan sen keskikohdalla. Kolme samanlaista lähetystä ja seuraavaksi mukaan seiso!-käsky. Käskyn kuullessaan Roope seisahti jaloilleen kuin patsas. Taas kolme samanlaista harjoitusta seis!- käskyn kera ja kaikki kolme käskyä meni nappiin. YES! Kyllä pallolla on ihmeellinen voima.

Hetken mietin Rosan kanssa, että miten se suhtautuu siihen, että namit ovat vaihtuneet palloon. Entä miten se suhtautuu takana kuuluvaan pumps, pumps ääneen.Pian kuitenkin huomasin, että Rosa enemmänkin rentoutui ja oli innostuneempi kuin koskaan. Kaikki meni nappiin. Tolpan takana kierto, tolpalta toiselle siirtyminen, tolpalle lähettäminen, niin oikealta kuin vasemmalta eri paikoista... Kaikki, mitä keksinkin treenata naksuttimella ja pallolla, meni täydellisesti nappiin =).

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Voihan pilkunviilaus!

TOKO:ssa viilaus on tuttua ja siksi en siinä ehkä pärjää. Agissa on paljon askelia sekä koiran ja mun välissä on tilaa. Siksi siitä tykkään. Pallopaimennus on liikkeiltään hyvin yksinkertaista ja ajattelin sen olevan tarpeeksi yksinkertaista mulle, mutta niinhän se ei suinkaan ole. Tänään treeneissä sain goutsilta vinkit miten jatkan treeniä päästäkseni eteenpäin, silti jäin tahkomaan samaa ongelmaa, mistä koko viikon kärsin.

Roopella on ollut ongelmana haluttomuus pukata pallo. Se mieluummin pelaisi reilusti futista, kuin pukkaisi sitä kuonollaan. Muutaman videon jälkeen tajusin, että mun pitää Roopen kohdalla aloittaa treeni niin, että laitan namin pallon alle ja kun se yrittää saada namin sieltä, se samalla huomaamattomasti pukkaa palloa. Tämä keino tepsi loistavasti ja jo muutaman namin poimimisen jälkeen se tajusi homman juonen ja aloitti omatoimisen pukkaamisen. Pukkaamisia ei kuitenkaan tule kuin yksi kerrallaan, mutta hyvä niin.

Tolpalle lähettäminen on tuonut kuitenkin mulle eniten päänvaivaa. En voi mitenkään tajuta, miksi ensimmäisellä treenikerralla sekä Rosa että Roope on heti tajunnut mennä oikealle kohdalle tolpan taakse, mutta kun vaikeutan treeniä lisäämällä matkaa, homma kaatuu siihen. Apuna olen yrittänyt käyttää namialustaa, kosketuskeppiä ja pelkkää käden ohjausta. Mikään näistä ei ole toiminut hyvin, ehkä vähän apua tuonut.

Kuunneltuani tänään goutsin vinkit, alkoi into lajia kohtaan palata ja olin aivan täpinöissäni, kun sain kertoa keksimästäni kosketuskepin avusta. "Hienoa" -goutsi tuumasi. "Näytä, miten teet sen". Keppi esiin ja tolpalle lähetys saattoi alkaa. Hetken se katsoi mun sähellystä ja käski laittaa kepin pois. Se toimi enemmänkin häiriötekijänä kuin apuvälineenä. Oooookei, sitten tolpalla kehonsiirto pelkän käsiavun kanssa. Rosa katseli mua sen näköisenä, kuin se ei tajuaisi yhtään. Siinä vaiheessa goutsi sanoi, että keskity pelkästään takajalkojen siirtämisen palkkaamiseen. Heti, kun takajalat edes hieman liikahtaa, naksauta ja palkkaa. Tästä sitä sitten aloitettiin. Aluksi sain Rosan takajalkoihin sentin siirron verran liikettä, sitten se hieman piteni ja piteni. Tauon jälkeen kokeilin samalla tekniikalla siirtymistä tolpalta toiselle ja se onnistui. Voi hitsi sentään! Ja ennenkuin tunti oli päättynyt, sain Rosan lähetettyä jo muutamasta metristä tolpalle ja siitä vaihto toiselle tolpalle, niin vasemmalta kuin oikealtakin puolelta.

Rosan into pallon pukkaamiseen on rajaton, mutta hallitsematonta. Hallitsematon siksi, että en ole muistanut opettaa Rosalle odottamista. Taas uusi haaste, miten opettaa odottaminen ja siitä käskystä pallon pukkaamiseen, kun ärsykettä ei voi vielä käyttää????? Ärsyke tulee kuvaan vasta sitten, kun laji todella hallitaan. Vastaus on yksinkertainen, innostamalla koira liikkeelle. Innostaa voi vaikka useammankin kerran, ei vain yhden kerran houkutuksen avulla. Ensimmäisellä kerralla Rosa oli aivan kysymysmerkin näköinen Pienen neuvottelun jälkeen goutsin kanssa Rosa muuttui. Sen häntä alkoi heilua, pää painua alaspäin kohti palloa ja hymy ilmaantui sen huulille. Pakko myöntää, että koiran iloa katsellessa, myös oma mieli rentoutui ja antautui hauskalle treenille.


sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Kierrä taakse, vaihda tolppaa

Kahden tunnin agitreenien jälkeen vein Roopen kotiin ja lähdin Rosan kanssa pallopaimennus treeneihin. Hallille päästyäni mietin hetken mikä on treenin aihe ja päädyin aloittamaan treenit siitä, mihin viimeksi jäätiin, eli melkein alusta. En vieläkään ollut keksinyt keinoa, miten saisin Rosan pysähtymään tolpan taakse keskelle, joten meidän meininki näytti enemmänkin sähläämiseltä kuin paimentamiseen valmentavalta harjoitukselta. Nakkejakin oli vain muutama taskussa, ne mitä agitreeneistä oli jäänyt jäljelle.

Aika pian saatiin goutsi paikalle. Täytyy ihmetellä oikein ääneen, että miten ihminen osaakin olla aina iloinen ja ymmärtäväinen, vaikka näkee toisen tekevän ihan hölmöjä ratkaisuja treeneissä. Esimerkiksi tolpalle lähettäminen; "oletko muistanut pysäyttää koiran seis -sanalla oikeaan paikkaan?" (Eeeeen...) "Mistä palkkasit?" (en muista mikä oli aihe, mutta olin tehnyt juuri sen mitä ei saa tehdä, odottanut liian kauan, ennenkuin palkkasin), (nakkien loppuessa vaihdoin palkan palloon, mikä on AINA treenatessa takuuvarma palkka) "useimmiten pallo palkkana toimii paljon paremmin kuin nakki", nii just, kaikki niksit on tiedossa, mutta niitä ei vain tule ajatelleeksi silloin kun pitäisi...

Joka tapauksessa, tämän päivän oppina oli tolpan kiertäminen niin, että koira on aina vastapuolella. Jos kierrän toiselle puolelle, niin koira kiertää myös. Jos ajattelen omilla aivoillani, niin luultavasti olisin aloittanut harjoittamisen tästä. Toinen harjoite oli tolpalta vaihtaminen toiselle. Tämän Rosa sisäisti hetkessä. Ongelmaksi muodostui Rosan into tökkäämiseen. Kun lähetän sen tolpalle, se juoksee sen taakse ja tökkää tolppaa. Tavoite on, että jossain vaiheessa Rosa tökkäisi palloa käskystä, ei oma-aloitteisesti. Tähän saimme lääkkeeksi palkkaamisen aikaistaminen. Mun pitäisi olla nopeampi kuin olen ja ehtiä palkata ennen tökkäämistä. Mitä palloon tulee, niin goutsi kysyi, miksi kävelen taaksepäin. No, tietenkin siksi, että saisin Rosan houkuteltua tökkäämään enemmän ja enemmän... VÄÄRIN! Mun kuuluu seistä paikoillani ja Rosa TUO pallon mulle. Siispä, pallo Rosan eteen ja itse kävelen hieman kauemmaksi. Mitä tekee Rosa? Se ahdistuu, alkaa katsella poispäin pallosta ja hengitys tiivistyy. Ei tökkäystä. Voi kyynel, miten voi yksinkertainen harjoite olla niin vaikeaa...

torstai 6. lokakuuta 2011

Hyppy, loikka, koppi

Pitkästä aikaa sai nauttia töistä tullessaan auringosta, joten pakkohan se oli ikuistaa , päivän valo ja iloiset ilmeet =).






sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Palloja ja tolppia hymyssä suin

Ihan oikean kouluttajan oppiin pääsemisessä on se etu, että ei enää itse tarvitse miettiä, miten päästä eteenpäin, vaan oikeat neuvot ja niksit tulevat kuin apteekin hyllyltä aina tarvittaessa. Niin tapahtui tänäänkin.

Tänään pallopaimennus treeneissä aloitettiin siitä, millä tasolla treeni sillä hetkellä kenelläkin oli. Minä ja Rosa olimme jääneet edellisen tunnin päätyttyä tolpan taakse lähetyksessä metrin matkan päästä ja pallon pukkauksessa yhdellä tökkäyksellä. Viikon aikana olin treenannut vain kahdesti, siitä huolimatta olimme päässeet jo tolpalle lähetyksessä kolmesta metristä ja pallon pukkaamisessa kahdesti.

Treenin ensimmäisen puolen tunnin aikana Rosa edistyi pallon suhteen jo kolmeen pukkaukseen. Siinä treeni-innossa huomasin jossain vaiheessa, että pallo alkoi mennä ihan väärään suuntaan, eikä Rosa oikeastaan halunnut enää mennä pallon taakse. Taas olin innoissani unohtanut palkata aina välillä yhdestä pukkauksesta. Oli aika mennä tauolle. Tauon aikana Rosa yritti hivuttautua salakavalasti lähimmän pallon luokse ja heti kun pääsi tarpeeksi lähelle, pukkasi sitä. Pukkauksen voimasta pallo vieri kauemmaksi meistä ja nyt Rosan oli aivan pakko pitää tauko.

Tauon aikana goutsimme piti meille jokaiselle treenaajalle pienen henkilökohtaisen opetustuokion tolpalle lähetyksessä. Ennen mun vuoroa oli kolme muuta koirakkoa. Jokaisella kolmella koirakolla oli aivan erilainen tilanne treenissä ja sain ihan vahingossa kuulla jokaiselle annetun neuvon. Yhdelle neuvottiin taakse lähetystä ja seis -käskyä. Toiselle kannustusta palloon koskettamisessa ja kolmannelle tolpan takana odottamista. Siinä kuumat vinkit tälle viikolle.

Rosan into tolpalle menossa oli jo laukkavaiheessa ja meille tuli oppitunti siitä, missä kohtaa kannattaisi naksauttaa naksuttimella, jotta koira tietäisi, että treeni meni oikein. Musta on käsittämätöntä, että Rosaa palkataan tolpan kohdalla laukkaamisesta, kun mun mielestä sen pitäisi siinä jarruttaa ja kääntyä tolpan taakse. Idea on kuitenkin toinen, siinä palkataan iloisesta ja vauhdikkaasta menosta. Tämän lisäksi meille uutena asiana tuli palkan heittäminen tolpan taakse. Idea on tuttu, sinne palkka, missä halutaan toiminnan olevan. Tässä tapauksessa toiminta on tolpan takana. Jos treenaan ulkona, enkä halua heittää juusto/makkara palasta hiekkaan, on mun yhdistettävä tähän paikallaanolo treeni ja vaadittava koiran pysyvän aloillaan aina siihen asti, kunnes vien palkan sen luokse. Huh huh, sanoisin, tähän ei Rosan maltti taida yltää... =)

Rosan into lajia kohtaan on niin innokas, että itsekin leijailee pilvissä. Sitä intoa on aivan ihana katsella ja koiran innostaminen kehon kielellä ja sanallisesti on aivan toista luokkaa, kuin TOKO:ssa ikinä voisi käyttää.