Roope ja Rosa

Roope ja Rosa

keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Rakastinko koirani sairaaksi

Pitkästä aikaa päätin kirjoitella tänne kuulumisia. Elämämme harrastusten pohjalta on ollut hiljaista, joten ei pahemmin ole ollut mitään kirjoitettavaa. Muutaman sanan kuitenkin päätin laittaa muistiin koskien Roopen terveyttä.

Roopella todettiin paha nivelrikko jo monta vuotta sitten. Vasemman takajalan pallonivel oli kokonaan tuhoutunut ja löydöksen myötä harrastukset jäivät pois, Välillä kokeiltiin rally-tokoa, mutta en siitäkään niin hirveästi innostunut. Lopulta jäljelle jäi vain sohva ja päivälenkit. Pikkuhiljaa Roopen fyysinen kunto meni siihen, että takapää ei kunnolla pitänyt pitkään paikallaolon jälkeen. Oli tuskallista katsoa, miten vaikeaa käveleminen sille oli. Sitten keksin antaa sille voita päivittäin ja sen olo koheni ja lopulta ontuminenkin ja peräpään pettäminen jäi kokonaan pois. Elämä alkoi olla entisenlaista ja rappusetkin se juoksi kuin nuori poika konsanaan.

Muutaman vuoden voin syömisen jälkeen Roope alkoi tehdä tarpeitaan sisälle. Ensin silloin tällöin ja sitten joka päivä. Ensin ajattelin sen olevan vain niin vanha, että sillä ei ole enää pidätyskykyä. Jonkun ajan kuluttua päätin kuitenkin viedä sen lääkäriin ja sille annettiin antibioottikuuri. Kuuri auttoi muutamaksi kuukaudeksi ja sen jälkeen ripulointi jatkui edelleen. Vein sen jälleen lääkäriin ja tällä kertaa siltä otettiin verikokeet. Kokeiden tuloksena oli haimatulehdus. Haimatulehdukseen auttaa vain rasvaton ruoka ja niin piti jättää voi kokonaan pois.

Muutaman viikon kuluttua voin pois jättämisestä kävin Hööksissä ostoksilla ja siellä suositeltiin Hyaluron 365 merkkistä ravintolisää. Roopen fyysinen vointi palautui nopeasti yhtä hyväksi, kuin se oli ollut voin syönnin aikana ja jopa takapään tärinä loppui. Sen ketteryys kehittyi entisestään ja kerran viikossa kävimme kallioilla juoksentelemassa. Nyt ikää alkaa olla kohta 13. Liekö ikä tehnyt tepposet vai mistä johtuu, kun nivelrikkoinen jalka on alkanut pettämään ja käännöksissä pylly valahtaa maahan. Mutta sekään ei estä metsässä juoksentelemista ja kallioilla hyppelemistä. Muutosta on kyllä nukkumaan menossa tapahtunut sen verran, että koko elämänsä se on ollut viimeinen, joka käy nukkumaan makuuhuoneeseen, nyt se on ensimmäinen.

Alkaako olla viimeiset yhteiset kuukaudet edessä, sitä ei vielä tiedä. Mutta sen tiedän, että kun viimeiset yhteiset päivät on ohi, jää jäljelle suuri kaipuu.