Roope ja Rosa

Roope ja Rosa

torstai 29. heinäkuuta 2010

Linlo 29.7.

Syy, miksi koirat aikoinaan on hommattu, on yksinkertaisesti lenkkiseuraksi. Niiden mukana on tullut tutustuttua vaikka minkälaisiin ulkoilumaastoihin. Tässä taas kuvasatoa tämän päiväiseltä lenkiltä:

Ensin pitää uittaa koirat, että jaksavat juosta ja temmeltää monta tuntia.


Ja sitten mennään...





Tää on mun, etsi oma jostain, tuumii Rosa.


Ylös, ylös, ylös vielä jaksaa...

Kumpaan suuntaan, oikealle vai vasemmalle, pohtii Seppo.


Lenkin lopuksi söimme eväät ja Rosa päätti levähtää sen aikaa. Alkoi olla jo mehut poissa pitkän päivän päättyessä.

Match Show 28.7.2010

Tavattiin Susan ja Leevin kanssa viime maanantaina koirapuistossa ja päätettiin extempore, että lähdetään tulevana keskiviikkona Koneen kentälle Match Showhun. Susa lähtisi Leevin ja minä Roopen kanssa. Ei muuta kuin tuumasta toimeen ja niin tehtiin treffit Susan autolle keskiviikkona klo 18.

Keskiviikko aamuna päätin, että mitään paineita en ota. Siksi olikin mukava viettää aamupäivä Vasikkasaaressa aurinkoa palvoen hyvässä seurassa. Roopen kanssa tekeminen on ollut aina mukavaa, mutta kisatilanteissa tekeminen ei enää ole mukavaa. Roope on ihan omissa maailmoissaan ja tuoksuja liian paljon pienen koiran hallittavissa. On se kisa ollut sitten TOKO- tai epävirallinen näyttely, niin nenä on aina ollut kiinni maassa.

Monirotuisiin oli kaiken kaikkiaan ilmoittautunut noin parikymmentä ja meidän vuoro oli 17:a. Muissa kehissä toiminta alkoi aikataulun mukaisesti klo 18.45, mutta meidän kehä ammotti tyhjyyttään. Juuri kun nousin paikoiltani kysyäkseni, että onko meidät unohdettu, niin tuomari sekä toimitsija kävelivät vastaan ja keskustelivat järjestyksestä ja joku mainitsi, "että sano, että monirotuiset aloittaa". Jaaha, nyt näyttely siis alkaa, noin 20 min myöhässä.

Esittelykierros oli hyvin nopea. Ensin kaksi koiraa seisoi peräkkäin, tuomari tutustui molempiin koiriin ja sitten yksi kierros kehäjuoksua peräkkäin. Taas seistiin ja tuomari jakoi koirat toisen punaisiin (joka on parempi) ja toisen sinisiin.




Meidän pariksi tuli meitä hienompi koira, joten Roope sai sinisen nauhan. Kun kaikki koirat oli arvosteltu, kutsuttiin kaikki sinisen saaneet kehään seisomaan ja tuomari valitsi neljä parasta. Ensin neljäs sija, sitten kolmas ja toinen. Kun toinen sija oli valittu, alkoi mulla pieni kiukku nousta, koska minun mielestäni Roope oli 100 kertaa parempi, kuin neljänneksi tullut. Onneksi kiukku ei ehtinyt nousta korkealle, kun huomasin tuomarin katsovan mun shortsien lahkeessa ollutta numerolappua. "Ja numero 417 sijoittuu ensimmäiseksi", sanoi tuomari. Noin nanosekunnissa kiukku vaihtui iloksi ja menimme ensimmäisen sijan saaneen palkintokasan paikalle. Meistä otettiin paljon kuvia ja kovasti onniteltiin. Tämän jälkeen tuomari kehotti odottamaan BIS kierrosta.

Tulihan sen BIS kierroksenkin aika. Sattui vain niin, että punaisten ykköseksi oli sijoittunut samainen koira, jolle me jo olimme hävinneet parikierroksen aikana ja niin kävi nytkin. Lopullinen sijoitus oli Best In Show 2. Voi mahoton, miten ylpeä olin omasta koirastani. Kerrankin sain menestystä ja mammonaa myös Roopen kanssa.


8 euron osallistumismaksu poiki meille palkintona Golden Eagle ruokaa 3kg sekä 7,5kg, Johanna Oraksen suunnittelema seinälautanen, Viking Linen lahjakortti Helsinki - Tukholma - Helsinki risteily, palkintopokaali, muovinen koiranruokakuppi sekä kaksi ruusuketta.

Sillä aikaa kun minä ja Roope olimme näyttelyssä, Rosa oli Meerin hellässä hoivassa kyläilemässä ja tutustumassa teletappiin, jonka nimi on Claudia.



Ja vielä lopuksi tänä aamuna otettu palkintokuva.

sunnuntai 25. heinäkuuta 2010

Yksin ihmisäipän kanssa

Vihdoin tuli tilaisuus olla ihmisäipän kanssa kahdestaan, kun Roope lähti Meerin kanssa jonkun tyypin luokse yökylään. Perjantai-iltana teimme yhteislenkin Myyn ja Timin kanssa. Ne on äipän jotain tuttuja, mutta ei ne nyt mua niin kiinnosta. Mä en viitsi rähistä niille, enkä oikeastaan hirveästi iloitsekaan niiden olemassa olosta. Ne on vähän niinkuin ilmaa mulle.

Lauantai aamuna menin äipän kanssa ihan kahdestaan metsään. Se heitteli mulle keppiä ja käpyjä. Mä olen aika haka etsimään sitä oikeaa äipän heittämää keppiä. Mä löydän sen mistä tahansa piilosta ja äippä sanookin, että mä hallitsisin tunnarin noudon tokossa, jos vain osaisin tuoda sen äipälle. Mä en kyllä ole niin pölvästi, että viitsisin viedä kepin tai jonkun muun esineen äipän eteen. Liikunta tekee sillekin hyvää ja siksi jätän kepin tai pallon muutaman metrin kauemmas sen jaloista, jotta sekin liikkuisi vähän.

Käpyjä mä rakastan ehkä kaikkein eniten maailmassa. Niitä voi ihan itse heitellä ilmaan ja ottaa koppia. Ja ne oikeastaan maistuvatkin aika hyvälle.

Oikeastaan on tosi makeeta olla yksin äipän kanssa metsässä, kun voin haistella maailman tuoksuja ihan rauhassa tai jos tekee mieli juosta, niin voin tehdä sen silloin, kun mua huvittaa.


Kotona äippä vähän väsähti, kun olin juoksuttanut sitä metsässä ja se meni päikkäreille. Kun se oli nukahtanut, niin hyppäsin sen viereen ja otin itsekin kunnon päikkärit.


Vaikka äipän kanssa on ihan kivaa olla kahdestaan, niin kyllä se elämä on ihan toista Roopen kanssa. Roopen kanssa juoksen kilpaa metsässä ja etitään palloa milloin mistäkin. Se menee kuralammikkookin vilvoittelemaan itseään, mitä äippä ei varmaan ikinä tekisi. Kyllä se tuntui mukavalta, kun Roope tuli takaisin kotiin.






Rosa

ps. Meillä on sellaiset tag shoo -punkkimagneetit. Äippä luuli, että ne ei toimi, kun ne ei ole meidän kaulassa kuin lenkeillä. Ne kai pitäis olla koko ajan kaulassa. Mut kun Roope oli Meerin kanssa liikenteessä, eikä sillä ollut sitä magneettia kaulassa, niin heti siitä löyty kaksi punkkia. Mulla ei ole ollut yhtään punkkia, koska mulla on se koru kaulassa aina lenkkien ajan. Äippäkin sanoo, että kaikilla hienoilla Ladyillä on kaulakorut kaulassa.

torstai 22. heinäkuuta 2010

Kameran käyttökoulu osa 3, tarkennuspisteet

On se kumma juttu, mitä kaikkea sitä taas oppii, kun käyttöohjeita lukee. Tänään menin yksikseni rannalle ottamaan mollukkaa ja viihdykkeeksi otin jälleen monisivuisen oppaan, kuinka käytän kameraani.

Sivuja selatessani huomasin kohdan tarkennin. Oho, en tiennyt, että tarkennintakin on monta erilaista. Selatessani asetuksia, huomasin, että minulla on ollut käytössä 1-pistetarkennus nopea. Päätin kokeilla, minkälaisia kuvia tulisi 5-pistetarkennuksella. Erona siis on, että kamera tarkentaa 5-pisteellä johonkin 5:stä pisteestä, kun taas 1-pistetarkennus tarkentaa ainoastaan kuvan keskellä olevaan pisteeseen.

Ja tässä päivän saldo:








Oma mielipiteeni on, että kuvat ovat paljon terävämpiä ja mielenkiintoisempia, kuin aikaisemmin. Sen kun vielä oppisi, miten voi tarkentaa pelkästään esim. kuvan ylä- tai alalaitaan. Kaikki vinkit otetaan vastaan.

tiistai 20. heinäkuuta 2010

Tokoilu on vaihtunut makoiluun

Ihana, kaunis ja lämmin kesä. Olen aivan hurmiossa auringon lämmöstä ja kiireettömästä lomasta. Teen mitä huvittaa, jos huvittaa. Noutodummy on jätetty näkyvälle paikalle, silti en muista treenata sitä. Susa kysyy, oletko menossa kisoihin? Ai, mihin kisoihin? vastaan minä. Mikä ihmeen TOKO ja mikä ihmeen noudon opettaminen??? Mistä kaikki puhuu???






Meikä vain nauttii auringosta ja välillä ihanasta seurasta ystävien ja sukulaisten kanssa. Kyllä se arki, vesisateet ja koleat syysilmat taas tulevat ja meillä alkaa treenit... Siihen asti nautin elämästäni!

lauantai 17. heinäkuuta 2010

Yllätysvieras

Lomalla ollessani olen ottanut tavaksi aloittaa päivän metsälenkillä, kun se on ainoa aika päivästä milloin voi koiria juoksuttaa näillä helteillä. Otin jälleen kameran mukaan, koska en taida koskaan kyllästyä kuvaamasta koiriani metsälenkillä.


Kierrän metsälenkin nykyään vastapäivään, koska koirat ovat ihastuneet metsässä olevaan kuralammikkoon ja näin päin kierrettäessä he pääsevät ensin kuralammikkoon ja vasta sitten uimaan.


Sen verran on kuuma, että koirulit aika nopeasti väsähtävät juoksemaan pallon perässä ja pitävät mielellään paljon taukoja.


Metsässä on näin kesäisin paljon nähtävää. Huomasin esim., että mustikat alkavat olla viikon sisällä kypsiä. Näin ikuisena laihduttajana olen päättänyt antaa piut paut dieeteille ja odottelen jo kovasti kesän ensimmäistä mustikkapiirakkaa.

Susa, metsästyskoiran omistaja bongaa aivan kaiken liikkuvan. Niin myös tämän sammakon. Hahmotatko sinä sen?

Ja sitten uimaan!

Hei Orja! Tule jeesii, mä en pääse ylös!


Niin kuin varmasti arvasit, meidän tämän aamuisen metsälenkin yllätysvieras oli naapurin Leevi. Leevi ei Susan sanojen mukaan ole mikään hyvä uimari, mutta kuten kuvista näkyy, ei se häviä uimisessa ainakaan meidän koirille.



tiistai 13. heinäkuuta 2010

Rajasaari = Paratiisisaari

Tänään oli aika hot päivä, joten Outi ja minä suuntasimme auton nokan kohti Helsingin Rajasaarta. Jos joku on siellä käynyt, tietää, että saari muistuttaa enemmänkin paratiisia. Vietimme kokonaiset kolme tuntia aurinkoa palvoen ja samalla heitimme palloa koirille veteen. Kaksi kärpästä yhdelle iskulla; auringossa lokoilu ja koirien lenkitys.

Koska olimme valinneet hyvin kivikkoisen paikan itsellemme, tyytyi Roope pallopoliisin rooliin.



Se mokoma kyttäsi tyttöjä rannalla ja tilaisuuden tullen ryösti pallon vieden sen piiloon. Siinä hötäkässä hävisi yksi pallo. Onneksi Outi on viisas ihminen ja oli ottanut kolme palloa mukaan. Kaksi palloa siis jäi jäljelle.



Rosa ja Ella oli aivan koneita pallon suhteen, joten välillä oli pakko pitää pakollinen muutaman minuutin tauko ja vain katsella maisemia.


Pari tämän näköistä kaveriakin nähtiin, onneksi hieman kauempaa...

Niin kuin lapsilaumassa usein, se rauhallisinkin lapsi villiintyy jossain vaiheessa. Niin teki myös Roope, kun tajusi, että veteen voi hypätä kivikon päältä.
Summa summarum, päivä oli mahtava ja siitä nautti kaikki!