Pienet ongelmat, isot neuvot.

Kun treenit alkaa mennä aina vain paremmin ja paremmin, niin sitä herkästi alkaa pohtimaan virheitä ja miten niistä pääsisi eroon. Tokoilukin maistuu nykyään, joten pakkohan sitä oli fb:n kautta kysyä neuvoa viisaammilta. Mieltäni nimittäin jäi kaivertamaan liikkeiden välinen palkkaus. Kisassahan ei voi missään nimessä palkita lelulla tai namilla. Kaikki liikkeet pitäisi vetää putkeen ja samalla toivoa, että koiran motivaatio pysyisi yllä. Muistan lukeneeni monia vuosia sitten tokon sääntöjä ja siinä olisi ehdottomasti kielletty koiran palkkaaminen innostavalla äänen sävyllä ja riehumisella. Asiaa en ole tänä päivänä tarkistanut, vaan ajattelin suorilta kääntyä heidän puoleen, jotka jo hallitsevat tilanteen.

Neuvoksi sain muutaman vinkin. Kuitenkin pääasia treeneissä olisi se, että pelkästään liikkeiden välisiä siirtymiä tulisi myös treenata. Kun liike on suoritettu, on hyvä hihkaista iloisesti WAU! ja levittää hieman käsiään avoimeen asentoon. Sitten tähän tulisi Vapun antama neuvo, kuiskaamalla ohjeita koiralle seuraavasta liikkeestä ja sen jälkeen tulisi tehdä  ihan pieni harjoite ja jälleen palkita iloisesti oman kehon avulla. Tämä siis olisi tämän viikon läksy.

Rosan kanssa agi etenee. Eilen illalla oli valssaus harjoitteita. Meidän vuoro oli ekana ja jo heti kun päästin Rosan irti tajusin, että sillä on virtaa ihan liikaa. Se iloisesti loikki pitkin kenttää ja kävi vielä A:llakin kääntymässä, ennenkuin sain sen ensimmäisen esteen taakse. Eka startti meni poskelleen, kun sitä virtaa oli, eikä malttia ollut riittävästi paikalla pysymiseen. Toinen startti jo onnistui ja vauhti oli aivan liian kova mun hallittavaksi. Lähes tulkoon koko rata meni poskelleen, kun kunto ei yksinkertaisesti riittänyt niin pitkiin ratapätkiin ja olin aina myöhässä. Vaikka kaverit kannustivat ja kuinka huusivat reunalta, että "JUOKSE!" Videolta kun jälkikäteen katselin suoritusta, oli häpeä suuri. Viidennen katselukerran jälkeen tajusin, että mulla on todella epävarma olo omassa startissa, kestääkö selkä pyrähdyksen sekä jaloissa oli selvää haparointia. Ei kai sitä auta muu, kuin yrittää treenata omiakin startteja.

Näillä mennään tämä viikko.

Tokoilun paluu

Nyt se sitten tapahtui, paluu tokoilun pariin. Monta vuotta olen vain treenaillut ilman päämäärää, sillä tiesin, että menestystä ei meille tässä lajissa suoda. Mutta kun syksyllä olin Roopen kanssa Vappu Alatalon motivointi kurssilla, alkoi treeneihin tulla ihan uudenlaista paloa ja uskalsin lähteä kokeilemaan möllikisoja. Olin jo päättänyt, että jos ne menee hyvin, ilmoon meidät oikeisiin kisoihin. No, ehkä ensi vuonna...

Ennen kisaa vähän leikittiin ja tehtiin kontaktiharjoituksia ovien paukkuessa ja toisten koirien juostessa ohitse.

 

Luoksepäästävyys ja paikalla makaaminen tehtiin kahdessa ryhmässä. Me oltiin toisessa ryhmässä, viimeisenä, numerolla 7. Sehän on selvää, että Roope hyväksyy kenet vain lähelleen, joten luoksepäästävyydestä tuli täys 10, kun taas paikkamakuu oli vähän liian pitkäveteinen, eikä maahanmenokaan niin mukavaa ole, joten pojoja 9.

Myös itse suoritukset meni mielestäni hyvin. Positiivisena yllätyksenä oli seuraaminen. Aikaisemmin seuraaminen on ollut maan haistelemista, nyt se oli tiukka viivaista menemistä, pisteitäkin ropisi 9 ja 8.

 Koska se maahanmeno on niin hemmetin tylsää, niin ei se onnistunut sitten liikkeestäkään. Ihan kaksi käskyä piti antaa, ennenkuin Roope alistui kohtaloonsa ja pötkähti maahan. Pisteitä kokonaiset 7.

Luoksetulossa Roope on aina ollut vauhdikas, mutta mutta, se sivulle tulo oli vino, pojoja 8,5.

 

Jotain ihmeellistäkin tapahtui, liikkeestä seisominen onnistui kerrankin täydellisesti, täyden kympin edestä!

Vaan estehyppy, jälleen kerran Roope meni hypylle, pysähtyi ja jäi miettimään, että mitä ihmettä mun piti tehdä. Noin sadasosa sekunnin mietin mitä teen, sitten kutsuin sen luokse, pyysin uudestaan hypylle ja nyt se meni putkeen. Mitä sitten, jos tulisi nolla. Pääasia, että liike meni putkeen. Tuomari olikin sitä mieltä, että oikeissa kisoissa tämä olisi 0:n suoritus, mutta nyt hän antaa pojoiksi 6. 

Kokonaisvaikutus oli 8,5, sillä Roope oli kyllä alussa innokas, mutta loppua kohtia väsähti. No, ei kai se vanha herra kaikkea jaksa, kerralla... =)

Kaiken kaikkiaan olen tosi tyytyväinen päivästä, sillä pojoja oli 167 ja sijoitus 4/7. Eli ei mikään jumbo sija =)!