Roope ja Rosa

Roope ja Rosa
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kuvagalleria. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kuvagalleria. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Pimeydestä valoa kohti

Ulkoilu on ollut jotenkin haasteellista ja haasteellisemmaksi se vain koko ajan menee. Samoja lenkkejä tehdään päivästä toiseen. Eikä jatkuva pimeys mitenkään piristä mieltä niin, että jaksaisi lähteä pois samoilta urilta.

Viime viikolla töistä tullessa huomasin, että nyt taitaa olla valoisampi aika tuloillaan. Ehdin metsälenkillekin ja valoa riitti melkein loppumetreille asti.

Tänään aamulenkki suuntautui jälleen lähimetsään ja innostuin ottaa kamerankin mukaan, vaikka satoi lunta. Tässä saldo:








Edelleen mulla on hakusessa kameran pyhä kolminaisuus, mutta ei enää niin pahasti, kuin vielä viime kesänä. Tässä lajissa mennään eteenpäin.

keskiviikko 7. tammikuuta 2015

Kuvauksen edistyminen 2015

Uusi vuosi tuli ja meni. Kolina treenit olivat tuottaneet sen verran tulosta, että tänä uutena vuotena Rosa pystyi jo pötköttelemään olohuoneen tai keittiön lattialla, riippuen siitä, missä mä istuin. Aikaisempina vuosina Rosa on linnoittautunut makkariin. Edistys se on kai sekin.

Harrastuksien saralla on hiljaista. Vain agility on tällä hetkellä ollut aktiivista. Olen ehkä tiedostamattani siirtänyt intohimoni valokuvaukseen.

Kuvasarjan nimi: Kaksin aina kaunihimpi.






Metsässä otetut kuvat alkavat näyttää jo ihan hyviltä, toisin kuin pimeässä agility hallissa otetut. Ne ei onnistu sitten millään... Kohinaa on enemmän kuin olis tarpeen. Tätä pitää vielä harjoitella...









perjantai 8. elokuuta 2014

Vinkin kokeilua rannalla

Uuden vinkin saatuani oli ihan pakko kokeilla, minkälaisia rantakuvia tulisi nyt. Täytyy sanoa, että kuvat on hieman terävämmät, mutta edelleen tarkennus on hieman hakusessa... Eikä salamavalo ehdi vauhtiin mukaan. Pakko on kai nyt tyytyä tähän, olen tainnut tulla päätepysäkille kuvaamisen taidoissa. Loma onneksi loppuu ja tämä pähkäily loppuu tähän...








torstai 7. elokuuta 2014

Palloilua ja meteliä

Nyt alkaa syntyä tuloksia vähän joka saralla. Rosan kohdalla ollaan otettu todella iso harppaus metelin sietämisessä. Enää se ei mene paniikkiin, jos jostain kuuluu kovempi ääni. Se vain katselee ympärilleen ja ihmettelee, mistä se ääni tuli. Viimeksi eilen ukkosen aikaan otin muutaman lihapullan ja menin terassille syöttämään lihapullia koirille. Roopehan ei aikaisemminkaan ole ollut moksiskaan äänistä, mutta Rosan käytös on ollut paniikin omaista. Nyt molemmat söivät lihapullia välittämättä ympäristössä paukkuvasta ukkosesta.

Valokuvauksessa on menty myös askel eteenpäin. Kiitos fb kaverin, joka antoi vinkit, jotka potkaisi mua eteenpäin. Tässä tyylinäytteitä:















Keltainen pallo ei ollut Rosan mieleen, mutta Roope rakastui siihen heti. Rosa ei tennispalloa mihinkään vaihda, vaikka mitä yrittäisi tarjota.

tiistai 20. elokuuta 2013

Taipparii ja vepeilyy Hartolassa

Monta, monta vuotta sitten etsin Rosalle vepetreeni seuraa, mutta mulle sanottiin, että "mieti vähän millä koiralla haluat treenata. Sen pitää jaksaa vetää venettä, missä on kaksi ihmistä". Siihen päättyi haave vepeilystä Rosan kanssa.

Tänä kesänä sain kuin sainkin mahdollisuuden osallistua Roopen kanssa vepeilyyn ja Rosan kanssa taippari treeneihin viikonlopun kestävän leirin aikana. Niinhän siinä kävi, että molemmat lajit jättivät paikkansa mun sydämeen ja siinä on tavoitetta ensi kesäksi. Rosan kanssa käydä taippareissa hyväksytysti ja Roopen kanssa päästä treenaamaan vepeä edes yhdeksi kesäksi.

Rosan kohdalla taippari harjoitukset menivät ihan hyvin. Sosiaalisuus testi meni hyvin, ei ongelmia vieraan ihmisen lähestyessä. Kani jäljellä se teki tarkkaa työtä eksymättä, eikä saanut sätkyä kohdatessaan pientä kuollutta kania. Haku osuudella Rosa kyllä tutki maastoa innokkaasti ja aina välillä haki sekä ohjeita että kannustusta multa. Ohjasin sitä sekä oikealle että vasemmalle, riippuen siitä, mistä suunnasta se tuli. Tarkoituksena on kuitenkin niin, että minä kuljen suoraan ja koira menisi tutkimaan maastoa siksakin omaisesti mun edellä. Hakumatkat Rosalla vaan olivat aika lyhyet, siihen saimme lääkkeeksi viedä tennareita piiloon metsään ja mennä yksin Rosan kanssa etsimään ne. Pikkuhiljaa sillä vahvistuisi itseluottamus reviirin tutkimiseen.

Riistapukin noudossa huomasin, että ei se mikään lempihomma ollut, mutta mitään vastaansanomatta se haki sen kolmesti. Ainut, että se jätti sen hieman kauemmaksi musta.






Roope kukoisti vepessä. Ensimmäisenä päivänä kaatosateessa treenasimme vain köyteen tutustumista ja sitten veneen hakua. Toisena päivänä jo alkoi tapahtua enemmän. Tehtävänä oli veneestä hyppääminen ja edessä olevan veneen kuljettaminen rantaan. Roopella ei ollut mitään ongelmia tehtävän suorittamisessa.










Toinen tehtävä oli hukkuvan ihmisen  pelastaminen. Roopen kohdalla kouluttaja päätti antaa enemmän haastetta ja oikein kunnolla läiskytteli vettä. Siitä huolimatta äijä pysyi coolina ja hoiti homman kotiin.

Mutta ensin harjoitellaan ihmisen luokse uimista ja sen hinaamista rantaan. Sitten vasta voi päästä veneeseen ja ryhtyä "tositoimeen".













On ne vaan molemmat niin ihquja koiria!

Tuhannet kiitokset Espanjanvesikoiraharrastusyhdistykselle leirin ja ohjelman järjestämisestä! Sekä isot kiitokset huippukouluttajista!