Roope ja Rosa

Roope ja Rosa

keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Agin kirjallisia osa I

Agilityn motivointikurssi 19-20.1.2013
Sanna Lehtonen

Agin jälkeinen hurmio alkaa hälvetä ja on aika tehdä katsaus, mitä oikeasti tuli opittua. On siis aika katsoa kirjalliset ohjeet läpi ja pohtia, mitä niistä muistan.

Ensimmäinen paperi käsitteli ohjauksen elementtejä. Kaavio on yksinkertainen;
  • Sijouttuminen
  • Liike; vauhti, rytmi, suunta, rytmin muutos
  • Vartalo; hartailinja, rintamasuunta, varpaiden suunta
  • Kädet
  • Pää, katse
  • Viho viimeisenä, todella kaukana muista elementeistä tulee ääni. 
Kurssin toisena päivänä keskityimme enemmän vartalon linjaan. Rata oli muodostettu ns. kolmeen eri ympyrään, joka aina alkoi samasta putkesta. Oli ulkokaari, sisäkaari, näiden yhdistelmä sekä neliö. Rosan kanssa suoriuduimme tästä täydellisesti, mutta vain sen ansiosta, että Sanna oli saanut taottua mun päähäni, et nyt kannattaisi olla hiljaa. Ainut sana mitä käytin koko treenin ajan, oli lähtökäsky "GO" sekä "YES" ennen palkanheittoa.

Jokaisella kierroksella, mitä tuli juostua Rosan kanssa, huomasin jatkuvasti tekeväni pikatsekkauksen varpaat, jalat, polvet, missä vaiheessa rataa ne mihinkin suuntaan... Pää ja kädet eivät enää tähän suunnitelmaan ehtineet mukaan. Siitä huolimatta Sannan ei tarvinnut kuin muutaman kerran huutaa "katse!". Edellisenä päivänähän Sanna teki sen ainakin kymmenen kertaa.

Entä mitä on agisuorituksen taustalla:

Itse radalla tehty työ on vain 15%:a koko lajin harjoittelusta. Muut 85%:a muodostuu radan ulkopuolella tekemisestä...
  • Halu tehdä koiran kanssa
  • Koiran ja ohjaajan suhde
  • Motivointi ja palkkaaminen
  • Koiran ja ihmisen fysiikka
  • Perustottelevaisuus
  • Valmistavat harjoitteet
  • Käskyt ja menetelmät
  • Ohjaaminen
  • sekä osittain estevarmuuden luominen
Jep, mulla on aina ollut halu treenata Rosan kanssa agia. Se vain on jotenkin niin superihana tässä lajissa, ihan niinkuin Roope tokossa. Meillä on hyvä suhde, senhän kertoo jo sekin, että Rosa katsoo taukojen aikana suoraan silmiin, joka on luottamuksen ja yhteisen tekemisen ele. Motivointiin ja palkkaamiseen tuli aimo annos uutta asiaa. Ei aina ole pakko tehdä lähtöä käskystä, vaan koiraa voi kiihdyttää vauhtiin tekemällä sen kanssa ympyrää ja lähteä yhdessä suorittamaan rataa.

Koiran palkkaamisesta ollaan harrastajien kesken montaa eri mieltä. Joku sanoo, että virheen sattuessa rata keskeytetään ja tehdään virheellinen suoritus uudelleen. Tästä olen  ollut eri mieltä muiden kanssa, sillä minusta on väärin koiraa kohtaan tehdä pitkiä pätkiä radasta ja antaa koiralle palautetta vasta sitten, kun se tekee virheen. Mikä onni heräsi sielussani, kun huomasin Sannan olevan samaa mieltä kanssani. Sannan mielipide treenaamisesta oli yksinkertainen, harjoitteet tehdään mahdollisimman pienillä harjoitteilla, palkataan usein ja jos tulee virhe, sitä ei huomioida, vaan mennään seuraavalle esteelle onnistuneesti ja siitä superpalkka. Näin samalla opetamme koiralle, että onnistuneesta suorituksesta saa palkan, ei virheellisestä.

Koirillahan oli aikaisemmin selkien kanssa ongelmia, mutta ei enää. Kiitos Sport Trackerin, juoksuvyön ja reippaiden lenkkien. Mutta mitä muuta voisin tehdä oman fysiikkani ja kuntoni parantamiseksi? No, töissä on buumi 3x20s täysillä polkeminen. Tämä harjoite parantaa hapenottokykyä ja harjoitussuoritteita. Tätä aion kokeilla koirien kanssa juoksemalla sen 20s, kunhan ensin vain parannun tästä leikkauksen jälkitilasta ja saan koirat takaisin kotiin... No, pitäishän oman fysiikkansa eteen tehdä jotain muutakin, mutta ei nyt vaan tule muuta mieleen...

Perustottelevaisuus on molemmilla hanskassa. Erona koirilla on se, että kun Roope innostuu, sen maltti täsmälliseen ja rauhalliseen treenaamiseen herpaantuu. Rosa taas, se kestää tauot, suunnitelmien hahmottamiset yms.Oikea unelma liitäjä mulle =).

Valmistavat harjoitteet, käskyt ja menetelmät vahvistuvat siinä vaiheessa, jos unelmani vakituisesta treeniseurasta ensi kesänä toteutuu. Siihen on vielä muutama mutka suoritettavana, ennenkuin sen voi sanoa, toteutuuko vai ei...

Ei pidä luovuttaa, sanotaan. Ja tässähän sitä opiskellaan koko ajan =)!

sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Ihana agi, ihana agi....!

Tämän päivän teemana agikurssilla oli siirtymävaiheet sekä eilisen kertausta. Kaikkihan tiedämme perussäännön, että koiraa pitäisi pitää pannasta kiinni sen aikaa, kun kouluttaja antaa palautetta ja ohjeita. Se ei missään vaiheessa saa lähteä itsekseen rilluttelemaan. Tässä meidän siirtymävaiheet kuvattuna. Kuvien laatu on hallin valaistuksesta johtuen huono, mutta idean varmasti saa....

Kuvat: kurssi toveri (nimeä en muista....)







 Nyt on jo ihan pakko käydä kattoo, mitä naapurissa puuhataan...
 Mitä ihmettä ihmiset oikein puuhaa... ?
Näin se on, kahden ensimmäisen tauon aikana olen vielä kartalla miten tulisi toimia, sitten jo herpaannuin... ;)

Itse radalla harjoiteltiin eilisiä teemoja, katsetta ja ääntä. Tänään ymmärsin olla aivan hiljaa ja ratasuoritukset olivat täydellisiä. Opittiin jopa uusi temppu, ohjaajan vauhdista pysäytys ennenkuin koira menee putkeen, niin se automaattisesti kurkistaa putken ulostulosuulla, missä ohjaaja on. Normistihan koira menee suoraan sen esteen luokse, minkä se näkee.

Viikonloppu oli onnistumisia ja tunteita täynnä, joten ei sitä voinut muuta kuin halaa pläjäyttää Sannaa. Niin onnellinen olin.

lauantai 19. tammikuuta 2013

Agi, tuo niiiiiiin ihana harrastus

Kun oikein uskoo ja toivoo, niin tulee se päivä, kun koirilla on selät kunnossa ja voi palata agin pariin. Come backin tein Rosan kanssa osallistumalla Sanna Lehtosen kaksi päiväiselle kurssille. Tänään oli niistä ensimmäinen.

Kurssi tavallaan alkoi jo viime maanantaina, kun puolituntia meni pohtiessa kotiläksyjä. Ja jotta kurssilta ei tyhjin aivoin lähdettäis, annettiin meille vielä kotitehtäviä tälle illalle. Tehtävänä oli kirjaa ylös min. 5 asiaa, mitä tänään opin ja mikä uusista asioista oli tärkein.

Päivä alkoi siis luennolla, missä kerrottiin palkkaamisen merkityksestä sekä sijoittumisesta ja ohjaamisesta. Radalle mentäessä oli viisi ensimmäistä estettä keskitetty palkkaamisen ja ohjauksen merkitykseen. Tällä kertaa olin jo heti alusta asti kartalla lajista, sillä aamulla olin harjoitellut käsien heiluttamista peilin edessä ja harjoitellut Rosaa lämmittäessä vartalon kiertoja. Vein Rosan ensimmäiselle esteelle, kävelin vähän matkan päähän ja annoin lähtökäskyn "GO". Rosa ampasi vauhtiin esteen kautta putkelle, este ja palkka. Mut sitten tuli tenkkapoo, sillä multa otettiin ääni pois ja tällä kertaa Rosan kanssa lähdettiin vauhdista rinta rinnan radalle. Rosa meni hienosti niin kuin piti, palkkasin ja mikä oli tuomio? "Mitä ihmeen muminaa kuului, kun piti olla hiljaa????". Öööööö, en vain kerta kaikkiaan pysty olemaan hiljaa, se kun hieman selventää samalla ajatuksia. Kun harjoituskertoja oli neljä takana. alkoi hiljaisuus mennä tajuntaan ja huomasin mumisevani enää ihan hiljaa... Ei itku ollu kaukana, kun huomasin olevani jälleen maailman onnellisin ja tekeväni yhdessä koirani kanssa juuri sitä, mitä maailmassa eniten rakastan...

Toinen kierros olikin jo haasteellisempi, sillä siihen otettiin hiljaisuuden lisäksi katse. Rata piti opetella niin hyvin, että pystyisin juoksemaan radalla ohjausmuistin avulla niin, että en tekisi kolareita esteiden kanssa ja pitäisin katseen Rosassa. No, tämähän menikin jo poskelleen. Syy oli selkeästi huonosti harjoiteltu radankulku, sillä siinä vaiheessa kun kutsuin Rosan lähtöön, niin aloin katseellani etsiä seuraavaa estettä. Missä katse...? Ei ainakaan siellä, missä sen olisi pitänyt olla, eli Rosassa. Eli persiilleen meni niin että kolina kävi. Enkä yksinkertaisesti saanut enää itseäni ryhdistäytymään. Vasta sitten, kun menin Rosan kanssa koko radan läpi alusta, rentouduin ja annoin vain aginautinnon viedä mennessään. Tästä tulikin kommentti, että rata meni heti hienosti, kun aloin keskittymään ja läksyksi sain vahvistaa yhteistyön tekemistä Rosan kanssa.

Mutta ne viisi asiaa:
  1. Harjoittelen radan KUNNOLLA ENNEN kuin menen radalle koiran kanssa.
  2. Koira keskittyy vauhtiin ja rataan paremmin, kun olen hiljaa.
  3. Koiraa palkataan lelulla yhdessä leikkimällä, ei niin, että koira leikkii yksin.
  4. Harjoittelen radan pätkissä, en pitkiä ratoja kerrallaan.
  5. Kun kuuntelen palautetta ohjaajalta, otan koiran viereeni ja pidän sitä pannasta kiinni.
  6. En keskity epäonnistumiseen, vaan onnistuneeseen suoritukseen.
  7. .....
 Uutena asiana jouduin aivan ventovieraan ihmisen suoritusta arvostelemaan positiivisesti. Kun suorituksen jälkeen vaihdoimme palautetta, oli meillä samanlaiset; Onnistuneessa suorituksessa meno oli rauhalllista, parhaiten perille meni kehon suunnan merkitys, ohjaajan vahvuuksia oli rauhallisuus ja liikkuvuus, jotka paranivat jokaisen kierroksen aikana. Koiran vahvuuksia oli kiinnostus lajiin. Hmmm.... ymmärrän, miksi meidät laitettiin pariksi =D!

Kuva: Marjo Saarinen

keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Erosta eroon vai paluu eroon

Joulukuussa messarin yhteydessä tuli käytyä luennolla, joka koski koiran eroahdistusta, tässä  muistiinpanot:

Eroahdistus ja yksinolon opettaminen
Jenni Hakasalo
9.12.2012, messukeskus

Koirien käyttäytymisongelmat ilmenevät 3 vuoteen mennessä. Niistä useimmat saattavat olla päällekkäisiä tai yhtäaikaisia, jolloin määrittely voi olla vaikeaa. Ongelmista yleisimpiä ovat agressiivisuus ja eroahdistus.

Eroahdistus:
- Yksinoloon liittyvät ongelmat, eroahdistusoireyhtymä, yksinjäämiseen liittyvä stressi, ahdistuneisuushäiriö, yksinolopaniikki.
= turhautumista, pelkoa, kammoa, kiihtymistä, paniikkia, turvattomuutta, stressiä.
- SE EI OLE tylsistymistä, tottelemattomuutta, ilkeyttä, ylienergisyyttä, alistumiskäyttäytymistä eikä ylikiintyneisyyttä.

Taustalla:
- Perimä ja ympäristö yhdessä
- Varhaiset kokemukset
- Koiran keinot sopeutua ympäristöönsä
- Mitä vahvistetaan?
- Itsenäisiä vai ihmiseen turvaavia
-> pelko, ahdistus => itsenäiseksi, ei ihmiseen turvaavia toimintoja?
- Varhaisen kiintymyksen kohde ihminen, ei katkoa emoon - koira ei ole onnistunut itsenäistymään.
- Myöhemmin kehittynyt riippuvuussuhde - koira ei enää pärjää ilman ihmistä.

Syyt:
- Riskitekijät, alttiutta lisäävät tekijät
- Jalostus
- Rotu
- Sukupuoli
-Yksilön luonne
- Ennen aikainen vieroitus
- CCDS = koiran kongnitiivisten toimintojen heikkeneminen
- Sairaus
- Pennun kokema pitkä yksinolo

Laukaisevat tekijät:
- Ympäristön muutos
- Rakennustyömaa kodin lähellä
- Arkirutiinien muutokset
- Sosiaalisen ympäristön muutos
- Pelkoehdollistuminen
- Riippuvuus omistajasta, ylikiintyneisyys
- Pitkä ajanjakso ilman eroja omistajasta (esim. pitkät kesälomat)
- Olisi hyvä, jos laumassa elävä koira juotuisi elämään silloin tällöin tunnin yksin.

Ahdistuksen kriisipisteet ovat 30min ja 4h.

Oireet:
- Tuhoamiskäyttäytyminen
- Ääntely
- Kuolaaminen
- Läähättäminen
- Ulos pyrkiminen
- Edestakaisin kävely
- Sijaistoiminnot

Oireet omistajan ollessa kotona
- Levottomuus omistajan tehdessä lähtöä.
- Omistajan perässä kulkeminen
- Agressiivisuus omistajan tehdessä lähtöä
- Fyysiseen kontaktiin hakeutuminen
- Yli-innokas tervehtiminen
- Rauhoittelun tarve
ÄLÄ REAGOI NÄIHIN!!!!!

Muita oireita:
- Ruokahaluttomuus
- Liioiteltu turkinhoitokäyttäytyminen
- Oksentelu / ripuli
- Ulostaminen tai virtsaaminen sisälle
- Sairaudet suljettava pois!

Oireita ei ole:
- Ilopissaaminen
- Äänille haukkuminen
- Pennuilla esineiden järsiminen
- Naapureiden valitus huonosti käyttäytyvästä koirasta

Yksinolo-ongelmien ehkäiseminen
- Oikea aikainen vieroittaminen
- Sosiaalistaminen (vko 5-12)
- Asteittainen totuttaminen yksinoloon
- Perustottelevaisuus koulutus
- Arkirutiinien asteittainen muuttaminen
- Virikkeitä yksinolon ajaksi
- Lämmin, mukava ja tuttu pesäpaikka
- Jätetään pentu yksin, kun se on rauhallinen. Mielellään ruokittuna
- Vältetään tilannetta, missä huomio on aina koiran käytettävissä

HOITO!
- Käyttäytymisterapia
- Ensisijainen ja tehokas
- Tähdätään vähintään 30 min yksinoloon
- Lisänä mahdollisesti lääkehoito ja DAP

Käyttäytymisteoria
- Siedättäminen - ärsyke ei saa aikaan vastinetta. Pelkoreaktiota ei havaita koulutuksen aikana tai sen jälkeen.
- Vastaehdollistaminen - vahvistetaan vastetta, joka on yhteensopimaton ärsykkeiden aikaan saaman alkuperäisen vasteen kanssa.

Tehokkaat ja tehottomat kotikonstit
- DAP
- Haukunestopannat (oire ei syy)
- Rankaiseminen (ei hyvä)
- Koirakaveri (voi auttaa, ei varmasti)
- Muutto maalle (saattaa laukaista tai parantaa)
- Lelut, älypelit
- Radio
- Päivähoitaja (on ihminen, ei voi voi meininkiä)
- Häkki (jos on syönyt kaikki kalusteet, ei ole ok)
- Tottelevaisuuskoulutus (etenkin paikkaharjoitukset)
- Omistajan vaatekappaleet (tasapainoa ylläpitävä lohtu)
- Liikunnan lisääminen (aivojumppa parempi)

Muita:
- Koiran huomiotta jättäminen kotiin tultaessa / lähdettäessä
- Ruokinta tai herkkujen antaminen kotoa poistuttaessa
- Sallittujen tuhottavien jättäminen koiran saataville
- Koiran ei anneta seurata omistajaa huoneesta toiseen
- Ei ruokintaa heti kotiin paluun jälkeen
- Kiintymyksen jakaminen kaikkien perheen jäsenten kesken
- Lisää liikuntaa ja aivojumppaa
- Säännölliset kotiinpaluut?
- Valelähdöt
- Älä mene sisälle, jos koira haukkuu. Vasta sitten, kun on hiljaista

Koiralle selitetään, että...
- koira voi pysyä rauhallisena, vaikka ihminen on poissa
- kun ihminen lähtee kotoa, hän palaa takaisin
- koira ei voi puuttua ihmisen tekemisiin ja menemisiin
- ihminen ilmoittaa, pääseekö koira mukaan vai ei
- jos koira yrittää estää lähtöä, houkuttele koira muuhun toimintaan
- "hei hei" -yhdistää siihen, että koira ei lähde mukaan.

Yksinolon opettaminen:
- Paikallaan olo kotona
- Itsenäisen toiminnan vahvistaminen
- Tasapainoa ylläpitävät ärsykkeet, jotain muuta kuin ihminen, useampi kuin yksi ärsyke (haju, näkö, kuulo, maku, tunto)
- Yksinjäämiseen liittyviin ärsykkeisiin siedättäminen
- Pitenevät yksinolot
- Vihjesana yksinjäämiseen

KOIRAN ON PYSYTTÄVÄ RAUHALLISENA

ÄLÄ ANNA ARJEN VESITTÄÄ HARJOITUSTEN TULOKSIA

*huokaus...*


lauantai 12. tammikuuta 2013

Hammashalkeama osa III sekä kuvia jäältä

Kolme kokonaista päivää on nyt kulunut leikkauksesta. Tunnelma kotona sekä ulkosalla alkaa olla jo normaali. =)

Tämän päivän lenkki suuntautui jäälle, sillä metsään ei voi mennä, koska Roope ei voi purra mitään kovaa. En halua ottaa riskiä, että Roope keppiä kalutessaan saisi tikit auki ja taas mentäis lekuriin...








 Nyt on pakko saada purettua energiaa...




Kato perhana, mitäs täällä on...., keppejä...

perjantai 11. tammikuuta 2013

Hammashalkeama osa II

Viime keskiviikkona se sitten tapahtui, Roopelta leikattiin kulmahammas. Olin Meerin kanssa sopinut, että hän veisi Roopen leikkaukseen ja minä hakisin ukin kanssa Roopen pois. Ja näin tapahtui.

Saapuessani lääkäriasemalle, mua jännitti ihan sikana. Edellisen käynnin yhteydessä saapuessamme Roope itki hiljalleen sydäntä särkevästi. Nyt ei kuulunut minkäänlaista ääntä. Laskin hiljalleen kymmeneen, vedin henkeä ja sanoin itselleni, et "ei tämä varmasti merkkaa mitään. Kaikki on varmasti ihan ok". Maksettuani laskun ja saatuani kotihoito-ohjeet, haettiin Roope paikalle. Kun Roope näki meidät, se vähän päästi ääntä ja juoksi mun ohi ukin luokse. Roopen mukana tuli uusi henkilö, jonka kanssa jälleen keskustelin hoito-ohjeista ja tämän jälkeen päästiin lähtemään kotiin.

Autolle mennessä Roopella oli häntä aivan alhaalla, ensimmäistä kertaa elämässään olettaisin. Se käveli eteenpäin, pysähtyi, käveli ja taas pysähtyi jonkun auton luokse. Sitä se nuuskutteli ja se oli houkuteltava jatkamaan matkaa. Omalle autolle päästyämme se muisti, että kun luukku aukeaa, niin sinne voi hypätä. Hyppy oli lähes onnistunut, eli keho toimi, vaikkakaan ei aivot.

Olin saanut ohjeeksi, että Roope tulisi laittaa jonnekin lämpöiseen paikkaan, vaikka esim saunaan, mutta kun meillä ei ole saunaa, niin lupasin viedä sen sohvalle peiton alle. Mutta en kotona enää muistanut, että mulla ei ole avainta ja mun pitäisi pyytää ukkia avaamaan ovi. Tämän muistin vasta kotona ja ennenkuin ukki oli kääntynyt kotimatkalta takaisin meille päin ja tullut perille, meni siihen aikaa puolisen tuntia. Roope itki hiljalleen koko sen puoli tuntisen ja se loppui vasta, kun pääsi kotiin. Kotona se jäi seisomaan keskelle olkkarin lattiaa ihmetellen, että mitäs sitten. Se piti ihan väkisin tuupata sinne sohvalle.

Koko ilta menikin sitten sohvalla maaten porukassa. Rosa tajusi kyllä hyvin nopeasti, että kaverilla ei ole palikat ihan kohdillaan, joten se aloitti oitis valtataistelun omasta alueestaan. Se tuli mun syliin rapsuteltavaksi ja samalla mulkoili Roopea, se levitti itsensä koko sohvan pituudelta ja ihan hieman jalat Roopea hipoen yritti vihjailla, että "nyt tää on mun alue"... jne. Minä epätoivoisena yritin rapsutella molempia tasapuolisesti, ettei vain toinen saisi enemmän huomiota. Roope ei musta välittänyt, Rosa sitäkin enemmän. Se vain vaelteli aina välillä milloin missäkin ja jäi välillä seisomaan ja ihmettelemään maailman menoa, häntä alhaalla.

Seuraava työpäivä menikin jotenkin sumussa. Mulla oli aivan tajuton huoli Roopesta, sillä se ei vielä aamuun mennessä ollut oivaltanut mikä maa ja mikä valuutta on kyseessä. Moni yritti lohduttaa, että tänään se voi jo paremmin. Ja toden totta, kun pääsin kotiin, Roope käyttäytyi niin kuin ennenkin, oli iloinen oma itsensä. Lenkille lähdettäessä se tuntui olevan maailman onnellisin. Häntä oli noussut ylös, niin kuin ennenkin ja vauhti oli reipas. Nyt ei joutanut jäädä haistelemaan, vaan se nautti raikkaasta ilmasta ja vauhdin huumasta. Muutaman kerran se pysähtyi matkan aikana haistelemaan ja sitten taas jatkettiin matkaa.

Kotona ruoka maistui, niinkuin ennenkin ja lepo sohvalla oli niinkuin ennenkin. Mutta kun aloin leikkiä Rosan kanssa vetoleikkiä, se hyppäs sohvalta alas ja jäi tuijottamaan meitä, "et mitä helv***iä te teette???" -katseella. Sitten se jäi istumaan paikoilleen ja vain tuijotti meitä. Normisti se olisi jo hyökännyt leluun kiinni ja repinyt sen itselleen. Iltalenkillä tuli tuttuja vastaan, mutta ei Roope niitä tunnistanut. Se vain tuijotti niitä kauempaa ja ihmetteli ketä ne on ja yritti katseellaan vihjailla, et nyt voitais taas mennä sohvalle. Niin sitä sitten mentiin, sohvalle. Siellä kun on hyvä olla =).

sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Hammashalkeama osa I

Rokotusten yhteydessä Roopen suusta paljastui haljennut hammas. Koska se on kipeä, on pikaisesti varattava aika hampaisiin erikoistuneeseen lääkärille ja siitä jatkuen leikkaukseen. Koska joulu oli edessä, saimme ajan vasta tämän vuoden puolelle.

Viime torstaina oli vihdoin se päivä, jolloin selviäisi, mitä hampaasta löytyisi. Roope vietiin aamulla hyvissä ajoin lääkärille ja hämmästyksekseni sainkin kuulla, että koira jää sinne ja sen voi tulla hakemaan töistä päästyä. No okei..., ei auttanut muu, kuin painella töihin. Olin jo valmistautunut oleilemaan lekurissa tunteja odotellen nukutusaineen vaikuttamista ja röntgen kuvien ottamista. Käsilaukkuun olin pakannut tekemistä, eli korvakarvojen nyppijän sekä desinfiointiainetta. Tämä siis jäi kotona tehtäväksi.

Iltapäivällä menimme sitten Meerin kanssa hakemaan dogi pois. Heti, kun avasimme oven, tunnistimme omamme. Roope itkeskeli hiljalleen jossain lähellä ja kun kuuli meidän äänen, niin itku voimistui korvia huumaavaksi. Ja kun odotushuoneessa oli toinenkin kaveri, oli pian duetto valmis. Nopeasti hoidimme maksun ja varasimme ajan leikkaukseen. (Tutkimuksissa oli selvinnyt, että hammas oli haljennut juureen asti ja se olisi leikattava pikimmiten.)

Haljennut hammas on kuulemma erittäin kivulias ja saimme kipulääkettä mukaan. Sitä vain ihmettelen, kun Roope on niin herkkä itkemään, niin miten ihmeessä se on kestänyt hammaskivut? Se ei ole eleelläkään ilmaissut, että hammasta särkisi... Ei edes hoitotäti ollut huomannut mitään.

Talven ensimmäinen jäälenkki

Olipa onni, että eilisellä aamulenkillä jäällä oli kännykkä mukana. Kamera kun jäi kotiin, niin kännykän avulla sain ikuistettua talven ensimmäisen jäälenkin sekä auringon säteet =)



 Roope ja pusikosta löytynyt uusi kiekko. Uuden kiekon elinikä oli noin 20 minuuttia...


 Kännykkä löytö. Muisto joulun vierailijasta... =)