Roope ja Rosa

Roope ja Rosa

torstai 23. helmikuuta 2012

Rento, rennompi, rennoin

Kaikki alkoi siitä, kun meidän talon raput vahattiin. Roopella alkoi ulos/sisään mennessä jalat liukua alta eri suuntiin ja siinä vaiheessa mulla alkoi paniikki. "Nyt sen lonkat on niin huonossa kunnossa, että pakko tehdä jotain" -mietin ja otin yhteyttä entiseen työkaveriin, joka on ihmisfysioterapeutti. Ulla lupasi auttaa ja kipitti kirjastoon hakemaan koirien fysioterapiasta kertovan kirjan.

Pari viikkoa sitten lauantaina menimme Ullalle ja kädestä pitäen hän näytti, miten koiraa tulee hieroa. Aluksi olin pelokas homman suhteen, koska pelkäsin satuttavani Roopea. Mutta sitten intouduin niin hieronnan pauloihin, että meinasin oikeasti laittaa kaiken överiksi ja tuhota Roopen lihaksia. Onneksi Ulla oli vieressä ja komensi mut lopettamaan ajoissa. Kun vihdoin olin saanut tajuntaani, kuinka hieronta oikeasti sujuu, uskalsi Ulla luovuttaa Roopen kokonaan mulle. Sovimme, että kahden viikon ajan, joka ikinen ilta, hieron Roopen lihaksia ja kun olen saanut ne pehmeäksi, alamme opiskella akupisteitä. Tietenkään emme käytä neuloja, vaan sormipainalluksia.

Ensimmäisenä iltana komensin Roopen lattialle mun jalkojen väliin makaamaan ja hieronta saattoi alkaa. Roope teki monta kunniakierrosta mun edessä ja hetken maanittelun jälkeen sain sen makuu asentoon. Alussa Roopea jännitti. Sen keho oli hieman jännittynyt ja "tutka" kävi kuumana. Rosa puolestaan ei voinut sietää tilannetta, missä Roope oli kohteena, mutta hän ei. Siispä Rosa teki muutaman kerran tiukan hypyn sohvalle ja alkoi haukkua tiukasti ikkunaan päin. Välittömästi Roope nousi jaloilleen ja paineli ikkunan eteen, jolloin Rosa huomasi, että syli oli vapaa ja tuli Roopen paikalle hierottavaksi. Tosin Rosa ei pidä mun hieronnasta kuin sen verran, että saa näytettyä Roopelle olevansa huomion kohteena. Se antaa hätäisesti hieroa itseään hieman niskasta ja selästä ja sen jälkeen painelee sohvalle köllöttämään.

Jo kahden hierontasessioillan jälkeen alkoi näkyä tuloksia. Roope, joka tähän asti oli pitänyt lenkeillä perää, alkoi yllättäen ottaa spurtteja mun ohitse. Sen takajalkojen askelväli alkoi pidentyä ja lihakset rentoutua. Tähän asti Roopella on karvanlaatu takapuolen kohdalla ollut aika huono, mutta sekin alkoi muuttua pehmeämmäksi ja ns. irtonaiseksi. Sen ilmeestä näki, että se nautti uudesta olostaa. Hieronnan aikana se ei enää Rosan hämäyshaukkuun lankea, vaan makaa ketarat ojossa ja antaa mun hoitaa itseään.

Minä itse olen saanut tyytyä syvien lihaksien vahvistamiseen sekä lenkeillä tukivyön pitämiseen. Kyllä mulle olisi paljon, paljon mieluummin kelvannut joka iltainen hieronta ;). Ja tätä kun kestää vielä kuukauden verran!

tiistai 7. helmikuuta 2012

Koiran motivaatio seminaarin antia osa II, käytäntö

"Koira, kenen kanssa tulen kurssille, on 5v espanjanvesikoira. Tyypillinen käyttäytyminen on arkuus, sisäänpäin vetäytyminen, ei sosiaalinen, innokas treenaaja, vauhdikas agiliiraaja...jne." Näillä sanoilla ilmoitin Rosan Vappu Alatalon pitämälle kurssille. Olen aina ollut vähän huolissani siitä, kun se ei osaa leikkiä, vai onko niin, että minä en osaa leikkiä Rosan kanssa. Tältä kurssilta olin päättänyt saada leikkiavaimet treeneihin, ja tulihan niitä oikein iso paketillinen.

Heti aluksi, ennenkuin olin ehtinyt majoittautua takariville, eräs naisihminen halusi tulla tutustumaan Rosaan. Pian selvisi, että hän oli kouluttaja ja halusi tutustua Rosaan ennenkuin yhteinen treeni alkaisi. Siinä vaiheessa huomasin, että pussillinen lihapullia oli jäänyt jääkaappiin ja taskussa olevat kuivat namit eivät Rosalle kelvanneet. Onneksi "naapurilla" oli nakkia ja possunsydäntä lainata, jotta pikainen tutustuminen saatiin käyntiin. Rosa pyöri ja hyöri ja oli kuin vierasta ihmistä ei meidän läheisyydessä olisikaan. Se haki vain multa kontaktia. Onni koko touhussa oli, että olimme koirakoulu Heiluvan Hännän tiloissa ja pystyin ostamaan pussillisen possunsydäntä tulevaa koitosta varten.

Luennon jälkeen alkoi käytännön harjoittelu. Ensimmäisellä koiralla oli hieman vaikeuksia pysyä paikoillaan ja lääkkeeksi opetettiin namilla palkkaaminen. Ohjaaja istahti lattialle, antoi koiralle käskyn mennä maahan ja heitti neljästi namia nenän eteen. Viidennen namin hän heitti kauemmaksi samalla antaen vapaa -käskyn. Tätä harjoitusta he tekivät muutamia kertoja aina vaihdellen paikkamakuuaikaa lyhyempänä tai pidempänä. Seuraavaksi olikin jo meidän vuoro.

"Mitä te haluatte oppia?" "Mä haluun, et Rosa oppii leikkimään" vastasin. "Mitä leluja sulla on mukana?" Kaivoin taskustani vanhoista sukista kyhätyn vetolelun ja tennarin. Sitten tulikin jo ensimmäinen vinkki. Kun koiraa opetetaan leikkimään, on leluja oltava aina kaksi samanlaista. Koska mulla oli vain yksi tennari, saimme lainaksi yleisöstä narun päässä olevan treenipalkkapallon. Näistä Rosa sai valita mieluisamman ja sehän oli tennari. Tennarista siis tuli palkkapallo ja narun jatkeena oleva pallo oli treenipallo. Treeni kulki siis niin, että narupalloa heitettiin kauemmaksi ja kun Rosa haki sen ja lähti tuomaan kohti, nykäsin taskustani tennarin ja heitin sen Rosalle palkaksi hyvästä työstä. Näin treenasimme hetken vaihdellen palkkausmatkaa lopulta yrittäen saada treenipalloa kädelle asti.

Treeniaikaa jokaisella oli 30 minuuttia ja Rosalla oli sinä aikana pari taukoa. Tauolla pyysin Rosan vierelleni lepoasentoon, mutta tämä ei ollutkaan oikea vaihtoehto. Oikea keino koira laittaa tauolle, on kytkeä se lyhyeeseen löysään remmiin tai sitten pitää pannasta kiinni.Siispä Rosaa pidettiin pannasta kiinni. Viimeisen tauon jälkeen Rosa alkoi näyttää väsymisen merkkejä ja vain juoksenteli pitkin huonetta. Mutta koska kyse oli treenitilanteesta, pyrimme siihen, että Rosa tekisi edes jotain. Sille heitettiin treenipalloa kohti, poispäin, lattiaan pompottaen jne yrittäen saada sitä innostumaan pallosta. Jossain vaiheessa Rosa heräsi unikoomasta, kävi koskettamassa palloa ja niin sille heitettiin tennari palkaksi ja meidän vuoro oli ohi. Kommenttina ohjaajalta mieluisin taisi olla, että Rosa on reipas ja avoin ahkera treenaaja. Ei siis ollenkaan sellainen, jollaiseksi sen olin kuvitellut =). Vieras ihminen sai sitä kosketella ja taputella. Yritin kyllä selitellä, että tämä on hyvin ainutlaatuista, mutta selitys ei mennyt läpi...

Koska en raaskinut Rosaa laittaa enää häkkiin (lue se ei osaa olla siellä), en päässyt kunnolla katsomaan muiden treenejä, mutta monta vinkkiä sain puolella korvalla kuunneltuna. Tässä muutama:

- Miten aloitetaan kontaktien ottaminen: Talutin kiedotaan ohjaajan ympärille, ohjaaja lähtee kävelemään ja kun koira juoksee ottamaan kontaktia, se palkataan leikillä. Tämän jälkeen apuohjaaja ottaa liinan käteensä ja ohjaaja menee piiloon. Koira saa etsiä omistajansa ja onnistuneen kontaktihaun jälkeen leikitään.

- Jäätynyt koira: Koiran kanssa on tehtävä jotain, mitä se osaa ja palkata siitä iloisesti. Ohjaajan on osattava rentouttaa itsensä, sillä jännittynyt ohjaaja saattaa olla syy koiran jäätyneeseen tilanteeseen.

- Jos koira ei osaa leikkiä, anna koiran valita mieleisensä lelu. Ohjaaja ei saa leikkiessään juosta jännittyneenä, vaan rentona. Koiran perässä ei saa juosta, vaan annetaan koiran ottaa kontaktia ohjaajaan.

- Kiitos, eli irti -komento voidaan sanoa koska vain, pääasia, että leikki jatkuu.

- Kouluttaessa koiran on annettava tehdä rauhassa työtä. Eräs esimerkki oli, että peitto heitettiin lattialle. Koira oli toisella puolella ja ohjaaja toisella puolella. Ohjaaja heitti namin peitolle ja koira astui peitolle. Heti perään peitolle menosta palkattiin vielä kolmella namilla ja viides heitettiin ohjaajasta poispäin. Näin sekä koira että ohjaaja vaihtoivat puolta. Missään vaiheessa, kun koira etsii peitolta namia, sitä ei saa mennä auttamaan, vaan sen on annettava tehdä rauhassa työtä.

- Jos koira pelkää vieraan ihmisen koskettamista, sille annetaan superherkkua samalla, kun omistaja sitä koskettaa. Tämän jälkeen omistaja antaa namia ja vieras koskettaa.

- Jos koira osoittaa agressiivisen merkkejä toista koiraa kohtaan, laitetaan vieras koira ihmismuurin / esteen taakse piiloon. Kun koira tulee esiin, palkataan agressiivista /pelokasta koiraa herkkunameilla siitä, että se ottaa katsekontaktin vieraaseen murisematta ja haukkumatta. Palkan pitää tulla niin nopeasti, että koira ei ehti näyttää agressiivisia merkkejä. Jos ehtii, koira viedään ohjaajan selän taakse ja kohta yritetään uudelleen aina niin kauan, että tulee onnistuneita suorituksia. Treeniä tehdään hetken ja sitten vieras koira viedään piiloon. Tauon jälkeen vieraan koiran voi vaihtaa toiseen.

- Älä koskaan kumarru koiran yli leikkiessä. Vrt. saalistaminen.

- Kun koira komentaa, ei sille anneta huomiota, ei käskyjä, vaan rauhoitetaan se pannasta pitämällä kiinni.

- Agitreenien starttikomento; sekä ohjaaja että koira ovat vierekkäin ohjaajan pidellessä pannasta kiinni ja samalla heittäen lelun kauemmaksi. Koira odottaa ja käskyn kuultuaan juostaan kilpaa lelulle. Kun käsky alkaa koiralle olla tuttu, pystytään koira jättämään yksin ja itse mennään kauemmaksi, jolloin tulee lähemmäksi lelua. Koiran on ODOTETTAVA lähtökäskyä, ennenkuin voi jälleen juosta kilpaa lelulle. Palkaksi koira saa aina kivan yhteisen leikin ohjaajan kanssa.

- Luoksetulo harjoituksia satoja ennen vuoden ikää!

Läksyksi jokainen sai tehdä palkkauslistan omasta koirastaan. Mikä on sen henkilökohtainen arvojärjestys;
1. syötävä
2. esineet
3. toiminnot

Jokaista aihealuetta on oltava 5-10, jota koira tekee;
1. milloin ja missä vain toimii
2. useimmiten
3. ei milloinkaan, suurin surminkaan.

Tämä on vielä vaiheessa...

sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Koiran motivaatio seminaarin antia osa I, teoria

Sen verran harmaita hiuksia koirien kouluttaminen on tuottanut, että kun mahdollisuus ammattitaitoisen kouluttajan luennolle pääsyn mahdollisuus tulee eteen, on sinne mentävä, maksoi mitä maksoi. Viime keskiviikkona meiliin pamahti mainos Heiluvan Hännän järjestämästä Koiran motivointi -seminaarista, vetäjänä Vappu Alatalo. Ehdin sinne menoa harkita kolmen minuutin verran, kun jo huomasin vertailevani paperilla koirieni ongelmia ja pohtivani kumman kanssa menisin. Rosa voitti 4-3 ja niin ilmoittauduin sinne Rosan kanssa ja Roopelle järjestin hemmottelu viikonlopun mummolassa.

Perille päästyäni huomasin tehneeni oikean valinnan. Rosa osasi hienosti odottaa häkissä parin tunnin verran, sen ajan, mitä teoria osuus kesti. Roope ei sitä itkemättä olisi kestänyt. Mitä sitten teoria piti sisällään:

Motivoinnissa on kolme tärkeää aihetta; 1. Suhde koiraan (tärkein), 2. Kaikki maksaa ja 3. Toiminnot . Eikö olekin yksinkertaista? Mitä sitten aihealueissa pitäisi ottaa huomioon?

1. Suhde

Koulutettaessa koiraa, ohjaajan tulee olla kiva tyyppi. Sen kanssa tehdään kivoja juttuja. Mutta niinkuin kaikessa, niin tässäkin kolikolla on käänteinen puoli. Pitää olla tarkkana, että ohjaaja on kuitenkin se, joka määrittää miten paljon ja mitä leikitään. Jos sen tekee koira, saattaa ohjaajasta tulla herkästi koiran virkaa toimittava motivointi kohde.

Ohjaajan tulee olla portinvartija, jonka tehtävänä on päättää kaikista asioista. Ohjaajalla on palkat, työmääräykset, leikkiohjaukset yms. On varottava, että koira ei pääse missään vaiheessa harrastamaan itsepalkkaamista.

Jos luoksetulo on heikko, ei koira voi olla irti missään vaiheessa. Koiran ei saa antaa päättää, tuleeko se luokse vai ei. Missään vaiheessa koiraa ei saa rangaista, vaan treeni on suunniteltava niin, että väärät valinnat ovat mahdottomia. Apuna voi käyttää liinaa tms.

Koiran motivointiharjoituksia tehdään 24/7, ei silloin tällöin tunti tai pari viikossa. Ajallisesti harvat treenit estävät koiraa motivoitumasta. Muista kuitenkin, että portinvartija aloittaa ja päättää leikin. Jos käy niin, että koiran motivaatio vähentyy yllättäen, älä kuitenkaan anna koiran päättää treeniä, vaan vaadi siltä edes jotain pientä, mistä pystyt palkkaamaan ja lopeta treeni siihen.

2. Kaikki maksaa

Mitään ei anneta ilmaiseksi, vaan kaikki maksaa aina, 24/7. Jos koira saa jotain ilmaiseksi, ei se motivoidu. Esim. ennen ruokakupille pääsyä voi keksiä aina uuden tempun; maahan, istu, anna tassu, katso jne... Vaihtelevuutta treeneihin, niin myös kupille menossa. Jopa koiran tervehtiminen maksaa. Vertauksena käytettiin ihmislapsia, "vie roskat, saat jäätelöä..." Mitään ei anneta ilmaiseksi!

3. Toiminnot

Mikä toiminnoista voisi olla palkkaamista? Esim. juokseminen, TV:n katselu..., kaikki tekeminen, mitä koira rakastaa.

Tärkeintä palkkauksessa on se, että liikkeelle ei lähdetä superpalkalla liikkeelle, vaan superit säästetään siihen etappiin, kun koira jo alkaa väsähtää tai jos koira on stressaantunut tai treenattava asia on tasoltaan vaikea. Palkkaaminen on koiralle viestintäkeino - hyvin tehdystä työstä saa hyvää palkkaa.

Oli palkkauskeino mikä tahansa, on niitä annettava sekaisin; nameja, leluja, leikkejä yms....

Opittu toiminta

Jo pennusta lähtien koiraa opetetaan leikkimään ihmisen kanssa, näin koira oppii ihmisen säännöt sekä ihminen oppii koiran säännöt. Leikkien tulisi olla monipuolisia ja innostavia, mikään kaavamainen suoritus se ei voi olla, sillä se latistaa motivaation. Kun leikitään, on muistettava muutama sääntö; koirat rakastavat hippaleikkiä sekä painia. Nämä leikit ovat rajuja ja ihmisen olisi hyvä oppia tuntemaan koiransa, jotta leikki pysyisi rajojen sisällä. Esim. ihmisen pureminen on merkki överiksi menneestä leikistä ja silloin on time outin paikka. Leikin lomassa on muistettava, että koiran on hyvä välillä leikkiessä voittaa, samoin kuin ihmisenkin. Vetoleikit eivät ole ainoat leikit, mitä koirien kanssa voi tehdä, mutta jos leikkii vetoleikkiä, on hyvä ennen vetoleikkiin ryhtymistä opettaa irti -komento vahvaksi. Koirat ovat yksilöllisiä, kaikki leikit eivät sovi kaikille ja koirien jaksaminen on yksilöllistä. Esimerkiksi Ferrareista sanotaan, että ne eivät jaksa, eikä osaa, jolloin kierrokset nousevat, eikä toistoja voi olla montaa peräkkäin. Yleisestikin toistoja kannattaa olla vain 5-6, sillä kuka jaksaa tehdä viisi laadukasta suoritusta peräkkäin?

Joillakin koirilla on taipumus leikkiä vain kotona. Silloin kannattaa opettaa koira leikkimään kotona liikkuen joka huoneessa pikkuhiljaa siirtyen ulko-ovelle ja siitä ulos. Jos koira yllättäen lopettaa leikkimisen, on tilanne hyvä rauhoittaa ja jatkaa leikkimistä hetken kuluttua. Kaikki oppivat leikeistä nauttimaan, ennemmin tai myöhemmin.

Summa summarum, jos haluaa koiran kanssa tehdä jotain, on vireystila olla optimi. On hyvä opetella, miten motivaatiota tulee tarvittaessa nostaa ja laskea. Ilman motivaatiota ei tule tuloksia, eikä ylikierroksilla kulkeva pysty keskittymään.

Käytännön osuudella tuli monta vinkkiä, mutta siitä toisessa luvussa... =)