Roope ja Rosa

Roope ja Rosa

sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Hullun hauska päivä

Mitä kaikkea sitä saakaan aikaiseksi, kun aurinko paistaa ja ihmisen mieli menee sekaisin. Tähän kun vielä yhdistetään kellojen siirtäminen tunnilla eteenpäin, on "sekoaminen" valmista.

Aamulla pitkästä aikaa herätessäni huomasin, että päätä ei säre. Oli aikamoisen ihana tunne. Kahvin jälkeen lähdin koirien kanssa aamulenkille ja kun huomasin Roopen sekoavan vasta sataneesta lumesta, en voinut olla ottamatta palloa mukaan ja suunnistin koirapuistolle. Voi sitä iloa ja riemua, kun kilpaa juoksivat keskenään yrittäen saada palloa toiselta. Sitä oli mukava katsella ja sain siitä itsekin ihan erilailla energiaa päivään, kuin olisimme tehneet tylsän lenkin metsässä kapealla polulla kävellen. Välillä pallo sujahti lumen alle ja sitä olikin jo haasteellisempaa löytää. Ehkä kaikista onnistunein pallonetsintä oli Rosalla, joka löysi 5 cm lumen alle hautautuneen pallon. Siinä on selvästi etsijäkoiran vikaa =).

Agiharkkoihin tarkoitetun ratakartan olin jättänyt kiireissäni töihin, joten pakko oli tyytyminen viime viikon rataan. Viime viikolla olimme treenanneet radasta 10 ensimmäistä estettä ja silloin jätimme kontakti osuuden pois. Niitä harjoiteltiin vain yksittäisenä esteenä monta palkkaa kerralla antaen, jos koira sattui istumaan oikeaan kohtaan kontaktialueella. Joten tänään jätin 10 ensimmäistä estettä väliin ja siirryin suoraan kontaktiosuudelle. Oli aivan huisia huomata, kuinka vain yhden kerran kontaktihiomisen tunnin jälkeen koirat olivat ihan toisella tavalla mukana kontakteissa. Molemmat suorastaan kiisivät kontaktien päähän ja odottivat kiltisti sitä 10 namia, mitä oli luvassa.  Huisin hienot treenit!

Kotiin tullessani aurinko paistoi edelleen. Vaikka terassilla oli vain 5 astetta lämmintä, siitä huolimatta nappasin trimmerin esiin, painelin terassille kamoineni ja koirineni ja trimmasin molemmat. Olisiko kylmä sää ollut kiihdyttäjänä, mutta aikaa kului vain 1h 40 min. Ajallisesti kahden koiran trimmaaminen oli tällä kertaa oma henkilökohtainen ennätykseni.

Kaiken kaikkiaan elämäni paras koirasunnuntai =)

tiistai 20. maaliskuuta 2012

RähjäRosan ongelma nimeltä Rähjä

Yksi syy pieneen henkilökohtaiseen maailmaani on varmasti se, että mulle ei tule minkäänlaisia lehtiä. En henkilökohtaisesti ole kiinnostunut mistään aiheesta niin paljon, että jaksaisin lukea joka viikko jotain uutta tietoa. Siksi olikin aikamoinen yllätys, kun Spanieli lehti tipahti luukusta ja vielä suurempi yllätys oli se, että lehti tuntui olevan mielenkiintoinen. =)

Lehdessä oli mm. artikkeli Irlannin vesispanielista, rodusta, jonka jonain päivänä haluaisin, mutta en ota siitä syystä, kun koskaan en enää koiria hommaa. Näistä nykyisistä kahdesta kun aika jättää, niin alkaa mun henkilökohtainen oma elämä =). Jos kuitenkin sekoaisin ja ostaisin uuden pennun, olisi se narttu ja sen nimeksi tulisi Mango tai Melba. Mutta, kuten sanoin, en ota enää koiraa...

Puheenjohtajan artikkelissa mainittiin KoiraExpossa olleesta luennosta, jossa käsiteltiin positiivisen palautteen antamisesta. Onhan se kaikkien tiedossa, että vain positiivinen palaute kantaa hedelmää, niin ihmisten kuin koirien keskuudessa. Miksi sitä kuitenkin niin vähän käytetään, on arvoitus. Rosa on tästä erinomainen esimerkki, miten positiivinen palaute toimii;

Rosa on ns. remmirähjä. Koko Iikkarin alue kuuluu hänelle, eikä alueella muita koiria saisi olla. Siispä kaikki nartut, joskus jopa urokset haukutaan ja yritetään pelotella alueelta pois. Tätä ongelmaa ei ole muualla, ilmeisesti Rosa silloin käsittää olevansa vieraileva tähti. Koska rähjääminen on ongelma, on siitä päästävä keinolla millä hyvänsä pois. Olen yrittänyt karjua kilpaa Rosan kanssa, josta se vain luonnollisesti yltyy vielä enemmän haukkumaan. Olen yrittänyt vetää hihnasta sitä selkäni taakse, jotta vihollinen ei olisi näkyvissä, mutta Rosa singahtaa vieläkin tarmokkaammin selän takaa haukkumaan kuin jos se olisi ollut edessäni. Naksuttimella onnistuin saamaan jonkinlaista tulosta, kun jaksoin sitä kuukauden verran tehdä, mutta kun herpaannuin ja unohtelin naksuttimen kotiin lenkille lähtiessä, rähjääminen alkoi uudelleen.

Pari viikkoa sitten ajattelin kokeilla Vapun tekniikkaa antamalla ainoastaan positiivista palautetta. Ja hitsi soikoon, se toimi =). Aloitin kehumalla koiraa jo siitä, että se katsoi toista koiraa. Jos se haukahti, ohjasin remmin/pannan avulla selkäni taakse. Kun se nätisti kurkkasi sieltä, kehuin jälleen. Mitään nameja en antanut, koska Rosa yleensä on sellaisessa mielentilassa, että se ei nameja ota. Pikkuhiljaa Rosa alkoi rentoutua ja ohitustilanteet alkoivat tuntua mukavilta. Toissa aamuna ihan yllättäen jouduimme tulikokeeseen. Koirat on yleensä aamuisin irti remmit maata laahaten, koska ketään ei vielä siihen aikaan ole ulkona. Jos joku jänönen jostain pilkahtaa, niin saapahan koirat hieman lenkkiä, kun lähtevät jänön perään. Kävelimme hiekkatietä pitkin, kaikilla kolmella silmät ristissä ja unikuvat vielä silmissä. Koirat haistelivat maata ja kiertelivät ja kaartelivat toistensa ympärillä yrittäen saada selville, kummalla on paremmat hajut. Yht'äkkiä jostain ilmestyi koiran ulkoiluttaja meidän eteen, Rosa katseli sitä hieman, kehuin sitä ja sitten se jatkoi omaa työtään. Muutama viikko sitten Rosa ei todellakaan olisi jättänyt koirakkoa rauhaan, vaan olisi ampaissut päälle kuin yleinen syyttäjä. Mutta nyt se näytti kaikella olemuksellaan, että EVVK ja jatkoi tarkkaa postin lukuaan.

Toinen loistava esimerkki on se, kun aikaisemmin koirapuisto ohitettiin rähjäten. Rosa puuskutti vihaansa ja käveli kyyryssä. Nyt kun olen muutaman kerran pysähtynyt aidalle juttelemaan vihollisten emäntien kanssa ja vaatinut Rosalta käytöstä, se kävelee EVVK tyylisesti ohi, vaikka välillä jopa viisikin koiraa hyppii aitaa vasten huutaen ja räksyttäen.

On se vaan ihmeellistä, mitä kaikkea positiivisella palautteella saa aikaiseksi =)

torstai 8. maaliskuuta 2012

Kaksi onnellista kiharakarvaa

Kun yhtenä päivänä saa lenkittämisestä lomaa, jaksaa toisena päivänä sitäkin enemmän. Ja mikäs sen hauskempaa, kuin viedä koirat jäälle riehumaan. Päätin salakuljettaa pallon mukanani jäälle, jotta elukoihin saisi vähän liikettä, eikä ne aika juoksisi jaloissani.

Tulos oli juuri se, mitä halusin. Kaksi onnellista jäällä kera pallon =).






 Kaikki keinot ovat sallittuja silloin, kun pallosta on kyse =)





maanantai 5. maaliskuuta 2012

Palkka kolmessa eri muodossa

Tylsän työpäivän lomassa on hyvä hieman muistella aikaisempaa Vappu Alatalon luentoa ja huomasin, että kotiläksyni oli tekemättä. Ehkä se johtui siitä, että ei vain ole ollut ideoita, miten listaa täydentäisi. Hetken mietittyäni huomasin, että kyllähän niitä joitakin palkkauskeinoja on ja oikeastaan aika innostaviakin. Yllätyksekseni huomasin, että molemmat koirat ovat palkattaviissa samoilla keinoilla. Mutta se läksy..., se  meni siis näin:

 Mikä on sen henkilökohtainen palkkauslistan arvojärjestys;
1. syötävä
2. esineet
3. toiminnot

Jokaista aihealuetta on oltava 5-10, jota koira tekee;
1. milloin ja missä vain toimii
2. useimmiten
3. ei milloinkaan, suurin surminkaan.

Jos ajatellaan ruokaa, niin ehdottomasti ykkösluokkaan kuuluvat; possunsydän, maksa, juusto ja rasvainen kana. Kakkosluokassa on ne, mitkä useimmiten on käytössä, eli lihapulla, nakit ja kanapullat. Kolmosessa ei montaa olekaan, teollisesti valmistetut pehmeät herkkunamit sekä ruokanappulat. Ne on tarkoitettu ihan vain lenkille, ei missään nimessä treenikentälle. Molemmat suorastaan nyrpistävät nenäänsä ja antavat ymmärtää, että voisin syödä ne itse.

Entäs esineet: ehdoton ykkönen on molemmilla tennispallo, jota oikeastaan käytänkin törkeän paljon enimmäkseen palkkaukseen. En halua sotkea sitä motivointiin, sillä sen saama kuumuus koirissa on juuri omiaan palkkaukseen. Kun taas narupallo toimii niin motivaattorina kuin palkkana. Palkkana silloin, jos emme tee mitään ylitsepääsemätöntä. Vetolelu on enemmänkin Roopen juttu eli luokassa yksi, kun taas Rosalla se kuuluu luokkaan kaksi. Rosa ei aikaisemmin ole ollut kiinnostunut vetämisestä eikä repimisestä, mutta kun sitä on nyt treenattu, niin se on alkanut kiinnostaa. Ostin jokin aika sitten loppuunmyynnistä sellaisen oranssisen koulutuspatukan ja ihme kyllä, se nousi heti ensi hetkestä luokkaan yksi. Samoin kävi vesinoutopatukalle. Mutta kun yritän tarjota kumisia tai vinkuvia leluja, ne joutavat luokkaan kolme. Niitä ei kannata edes harkita ottavansa mukaansa.

Toiminto; hmmm.... Tämä on jo vähän haasteellisempi. Molemmat koirat lähtis tietenkin mielellään jänisjahtiin, mutta ehkä se ei kuitenkaan käy. Sitä vastoin molemmat sekä minä rakastetaan hippaleikkiä ja uimista. Rauhallisimpina toimintoina meillä käy pelkästään remmin irti päästäminen sekä mun ympäri kulkeminen namin perässä. Kakkosluokkaan menee hierominen  ja kolmoseen kuuluu mun halaus, valitettavasti ;). Vaikka ihan joskus, ihan vahingossa voin saada Rosalta ihanan halin, joka on ehkä tarkoitettu mulle palkaksi hyvistä treeneistä =).