Roope ja Rosa

Roope ja Rosa

sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Rosa ja linnunnoutoa

Ihan extempore tuli eilen mahdollisuus lähteä kokeilemaan Rosan kanssa linnunnoutoa. Vähän mietin, että miten harjoitus mahtaa mennä, mutta päätin murehtivani asiaa sitten myöhemmin.

Treeni aloitettiin niin, että Rosa päästettiin katsomaan teerin siivillä teipattua dummya. Se haistoi sitä vähän ja alkoi kiinnostua sen jälkeen ihan muista asioista. Sitten muistin, että Rosan kanssa noutamisen opettelu pitää aloittaa vedestä. Rohkeasti heitin sen veteen ja annoin Rosalle hae -käskyn. Se haki sen välittömästi. Tätä harjoiteltiin ainakin sen kuusi kertaa. Sitten Rosa tauolle ja vuoroon tuli ensin Leevi ja sitten Lissu.

Toisella kierroksella Rosan kohdalla eka heitto tehtiin teerin siivillä, sitten siirryttiin kovempiin tavoitteisiin. Ensin heinäsorsaa ja sitten varista. Molempia se haki, eikä mitään ongelmia noudossa ollut. Ongelma oli ainoastaan luovuttamisessa, se kun halusi jättää linnun metrin päähän musta. Treenit oli niin loistavat, että päätettiin uusia se seuraavana päivänä.

Mikä on takuuvarma treenien nollaaminen? Tietenkin kameran ottaminen treeniin mukaan. Koska edellisellä kerralla kaikki oli sujunut niin hyvin, halusin ikuistaa tämän illan treenit. Virhe! Treenit kyllä alkoi hyvin, ensin sille heitettiin teerin siivillä päällystettyä dummya. Sitten varista...

"Tää on tosi kivaa puuhaa!"



 Sitten variksen noutamisen vuoro. "Ai mikä piti noutaa???"

 "Mä en kyl löydä sitä!"

 "Ei se ole täällä kalliollakaan!"

"Siis tätäkö sä tarkotit? Olisit heti sanonu!"

 "Alahan tulla kaveri..."

 " Kyllä elämässä on muutakin tekemistä, kuin raatoja raahata... 
Mitähän seuraavaksi...?"

Koska variksen noutaminen ei sujunut toivotulla tavalla, otettiin vielä pari onnistunutta hakua dummylla ja lopetettiin treeni siihen. Parempi näin. Ehkä harjoite onnistuu ensi kerralla...

perjantai 25. heinäkuuta 2014

Uuden putken antia

Sain joitakin viikkoja sitten ahaa -elämyksen ja halusin ihan välttämättä itselleni uuden putken koirien kuvaukseen. Pienen kyselyn jälkeen päädyin Sigman 50-150 f2.8 putkeen. Jonkin verran kuvausta piti harjoitella ja neuvoja kysellä. Kolmen harjoituskerran jälkeen tulin siihen tulokseen, että alan sittenkin mennä eteenpäin harrastuksessani.

Otos 1, putken mukana tuli vastavalosuoja, joten sitä oli ihan pakko kokeilla.





Otos 2, muutaman uuden vinkin kokeilua, ilman vastavaloa haasteena.





Otos 3, muutaman todella mielenkiintoisen keskustelun valokuvaamisesta lukeneena.





Rakastan uutta putkeani!

tiistai 22. heinäkuuta 2014

Häirikölle häirikkö treeniä

Koko kesä on ollut aika haipakkaa. On ollut opiskelemista, työntekoa, tenttiä, grillijuhlia, juhlia ja kaikenlaista. Koirat on olleet lähes koko kesäkuun muiden hoteissa. Joten lenkkeily on vaihtunut uimiseksi 3-4 krt viikossa. Kesäkuun lopulla Roopen kävelytyyli alkoi näyttää normaalilta, joten uinnista ne saa nauttia vielä niin kauan, kunnes sinilevä pilaa kaiken.

Rosan kohdalla ohittamiset on alkanut pelittää. Olen koko kesän kävellyt ainakin kerran päivässä koirapuiston ohi ja vaatinut siltä hermojen hallintaa. Ohi ei mennä, ennenkuin hermot on kasassa. Jonkin verran se vielä välillä jaksaa ottaa kierrosta ohitusvaiheessa kadulla, kun vastapuolen tulija on kierroksissa. Mutta pystyn kuin pystyn keskittymään vain omaan koiraani ja saatan karjua lujaakin sekä vastaantulevalle koiralle että Rosalle toruen huonosta käytöksestä. Rauha palaa ja päästään jatkamaan matkaa. Rooekaan ei enää mene pitkin ojia, vaan kulkee meidän kanssa laumana ihan normaalisti.

Ihan uutuutena on muutama viikko sitten alkaneet epäviralliset haun omaiset treenit sekä toisena kontakti harjoittelu häiriön alla -treenit. Hakua ollaan kokeiltu kolmesti, samoin metelin siedätystä. Tulokset näkyvät nopeasti. Niin nopeasti, että en oikein itsekään enää perässä pysy.

Haussa Rosan kohdalla aloitettiin tutustumista maalimiehiin. Ensin se oli sitä mieltä, että tehdäänkö toko treeniä? Pitkään se jaksoi mua tuijotella ja yritti pyytää toiminta apua. Mutta sitten se jotenkin havahtui ja ampui maalimiehen luokse. Toisella kerralla maalimiesten välejä suurennettiin ja into alkoi olla jo kova. Kolmannella kerralla Rosa ampaisi matkaan kovaa vauhtia nähtyään maalimiehen eikä mistään varautumisesta enää ollut merkkejä näkyvissä. Ensi kerralla haluaisin kokeilla sen kanssa jo äänettömälle maalimiehelle menoa.

Roopekaan ei tarvitse enää ääniapua ja se suorastaan ampuu itsensä liikkeelle. Rullan haussa ei ole mitään ongelmia, ei maalimiesten etsimisessä, ei missään. Roopen kohdalla olen tullut umpikujaan, enkä tiedä, miten sen kanssa jatkaisin treenaamista.

Meteliä Rosa kestää  jo tosi hyvin. Jopa niin hyvin, että kun todella kovan pamauksen kuulee, ei enää pakene partsilta sisälle tai ulkona lähde nelivetoa vetämään äänestä poispäin. Se vain katsoo ympärilleen, että mistähän se ääni tulee. Ja ainoa treeni, mitä sen kanssa olen tehnyt, on sen siedättäminen koviin ääniin kattilan kansien kolistessa ja kerran kolinapurkin heittoa viereen. Se pystyy ottamaan muhun kontaktia, se pystyy tekemään loistavan luoksetulon sekä pelaamaan mun kanssa "anna tassu" -leikkiä. Roope ei ole millänsäkään koko touhusta. Kaverit saa paiskoa kansia ja kolinapurkkia mielin määrin. Eikä mikään sitä hetkauta. Työskentely on innokasta ja pikku tarkkaa.

Mun ihqut