Roope ja Rosa

Roope ja Rosa

perjantai 30. syyskuuta 2011

Tolppa ja väliin tulo

Joskus olen kuullut, että koiran kanssa treenaaminen tulisi suunnitella erittäin yksinkertaiseksi. Näin se oppisi kaikkein nopeimmin. Eilinen treeni osoitti aika hyvin, että junnaan paikoillani, enkä pääse eteenpäin. Mikä siis avuksi .... Ideoita oli haettava agin ja tokon parista ja tulihan sieltä pari ideaa, kun hieman kulutti energiaa asian pohtimiseen.

Ensin tolpan taakse kiertäminen. Muistan, kuinka alunperin agissa opeteltiin siivekkeen kiertäminen. Siinä laitettiin targetti siiven taakse ja sitä pikkuhiljaa siirrettiin eteenpäin aina niin pitkälle, että koira kiersi koko siivekkeen. Tämä pelitti agissa, miksi ei sitten tolppa treenissä...???

Tuumasta toimeen. Roope kiinni remmillä olohuoneen tuoliin ja Rosa eteiseen treenaamaan. Targetti tolpan taakse ja selkäsuorana, käsiojennettuna käsky vasen. Sinne meni... Vielä kolmesti sama vasenkierto ja sitten toinen puoli. Tässä kohtaa ilmestyi uusi ongelma. Vaikka Rosa oli mun oikealla puolella ja oikea käsi ojennettuna kohti tolppaa, se livahti tolpan taakse vasemmalta puolelta. Kolmesti sama juttu, ennenkuin muistin tokosta jalkojen asennon. Oikea jättää ja vasen ottaa mukaan... Nii just, mullahan oli oikealle kierrossa vasen jalka edellä, se kun tuntui niin luontevalta asennolta seistä. Vaihdoin oikean jalan eteen ja jo alkoi pelittää. Rosa alkoi kiertää tolppaa oikealta puolelta, ihan niin kuin piti.

Roopea ei niinkään hetkauttanut jalkojen asento, mutta enemmänkin se oli epävarma siitä, saako namin ottaa targetilta vai ei. Se katseli mua ihanilla silmillään kysyen, voiko sen ottaa. Tämä on Roopelle uutta. Yleensä sen kanssa treenatessa ei voi käyttää targettia, ellei sitä joku vahdi, sillä se on erittäin nopeasti laskenut yksi plus yksi ja huomannut namin olevan otettavissa, vaikka lupaa ei ole. Vasta kun iloisesti hihkuin kertoakseni olevani tyytyväinen suoritukseen, se otti juustopalan.

Kolmasti kokeilin Roopen kanssa vasen ja oikeaa käskyä targetin avulla ja sen jälkeen ilman. Molemmilla tavoilla tuli yhtä onnistunut suoritus. Sitten oli Rosan vuoro kokeilla tolpalle menoa ilman targettia. Yllätyksekseni se meni just niin kuin piti. Suoritus oli tähän astisista kokeiluista paras ja taidan ottaa targetin vakkari käytäntöön opetuksessa. Se tuntui toimivan ja samalla täsmensi harjoitusta huimasti.

Pallon kuljettaminen Rosalla ei edelleenkään etene yhtä pukkausta edemmäksi. Tällä kertaa muistin, että palkkanami pitäisi heittää koiran taakse, jotta se saisi kierroksia samalla itseensä. Saihan se sen verran, että alkoi purra palloa. Pakko oli ottaa vielä yksi onnistunut yhden pukkauksen kosketus ja sitten vaihdoin Roopen tilalle. Roope asettui hienosti pallon taakse ja katseli mua "niin, pitikö tehdä jotain?" -katseella. Ah, olin unohtanut, että Roopen kanssa ollaan vasta pallo jalkojen välissä tasolla. Eikä se mussukka edes muistanut, että palloa pitää pukata, ennekuin namilla kosketin palloa. Pienen muistutuksen jälkeen pääsimme jo yhden pukkauksen tasolle. YES!

Uusi opeteltava asia meillä on agiesteen taakse jätettäessä jalkojen väliin asettuminen. Tätä ollaan treenattu nyt kahdesti ja Roope tulee jo kerta houkuttelusta jalkojen väliin. Rosa vielä kiertää jalkoja ympäri ja ympäri, ennenkuin se hiffaa seurata namikättä. Talvikauden agitreeni alkaa viikon päästä ja tavoitteena olisi saada molemmat koirat asettumaan automaattisesti jalkojen väliin siihen mennessä. Saas nähdä, kuinka käy...

torstai 29. syyskuuta 2011

Oma kenttä, vaiko ihan vieras kenttä..., kas siinä pulma

On aika lähteä kokeilemaan Rosan kanssa pallopaimennusta ulos. Pienessä mielessä hiipi ajatus, että voisin samalla opettaa paimennusta Roopellekin. Siispä suunta kohti omaa TOKO kenttää, joka on se tuttu ja turvallinen aloituspaikka ulkotreenille.

Ensin ajattelin kokeilla pallon tökkimistä Rosan kanssa. Huom! Ajattelin... Ensin Rosa katseli palloa, kuin ei ennen olisi koko komistusta nähnyt. Ihan uusi vehje meidän piirissä. Vaikka se samainen pallo on tähän asti asunut meidän makkarissa. Se katseli palloa, sitten mua, palloa, mua, palloa, mua ja sen jälkeen kiinnostui ympärillä olevista äänistä. Sitä ei saanut sitten millään kiinnostumaan pallosta. Ei kun Rosa tolppaan ja Roope kehiin.

Välittömästi, kun Roope tunsi olevansa vapaa, se karkasi pallolle, alkoi raivokkaasti potkia sitä ja otti hampaisiinsa. Tietenkin toruin moisesta huonosta käyttäytymisestä. Pieneen mieleenkään ei juolahtanut kääntää asiaa positiiviseksi ja pyytää tuomaan pallon mulle. No, siitä sain maksaa, jälleen kerran.

Saatuani pallon Roopelta, laitoin sen sen eteen. Roope katseli aikansa palloa ja alkoi haukkua. Ooooookeeeeiiiii. Et taida olla valmis tämän pelin treeniin ulkosalla. Roope tolppaan ja Rosa tilalle. Rosa pukkas palloa kahdesti ja sen jälkeen alkoi ympärille katseleminen ja toisten koirien haukkumisen kuuntelu. Tässä vaiheessa mulla meni herne nenään ja pakkasin koirat kasaan ja suuntasin matkan takaisin kotiin.

Kotona otimme treenin uusiksi. Tällä kertaa huomattavasti paremmalla tuloksella. Rosa muisti heti, mitä pitää tehdä. Sain siltä monta hienoa yksittäistä tökkäystä, mut lieneekö eteisen pienuudella ollut osuutta siihen, että tökkäys matkoja en kyennyt pidentämään, taaskaan. Vaikka olin etukäteen tehnyt mielettömän hienot suunnitelmat. Kuinka salakavalasti huijaan Rosaa kävelemällä hiipien taaksepäin jne. No, suunnitelmahan oli tehty ulkokenttää varten.

Roope katseli jälleen kerran palloa ihmeissään. Se ei voinut käsittää, mitä sen kanssa piti tehdä. Pitikö sitä purra vai potkia...???? Nyt en enää viitsinyt odottaa ikuisuutta sen takia, että Roope vähän miettii, vaan laitoin namin palloon kiinni. Roope toi kuononsa kiinni namiin, naks ja annoin namin. Vielä toinen samanlainen. Samantien se tajusi, että palloa pitää tökkiä. Aloitin hienosti, niin kuin sääntöihin kuuluu, pitämällä palloa polvien välissä ja siitä onnistuneiden kolmen tökkäyksen jälkeen siirryin alaspäin ja vielä alaspäin, lopulta siihen, että pallo oli maassa aivan mun varpaiden edessä. Tämän pidemmälle en treenissä uskaltanut mennä. Oli siis aika siirtyä tolppatreeniin.

Goutsi sanoi hienosti, että tolpan taakse ohjaaminen tulee suoraan agilitystä. Käsi ohjaa tolpan taakse joko oikealta tai vasemmalta. Jep, ainakun käsi oli ojennuksessa näyttäen suunnan, sain molemmilta koirilta hienon tolpalle menon. Mutta kun käsi laskeutui alas ennen koiran pääsyä tolpalle, stoppasi heidän matkansa ja sain kysyvän katseen, "ai, mitä nyt piti tehdä?"

On hienoa, että molemmat koirat ovat keho-ohjaus riippuvaisia, mutta aina se ei lohduta...

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Tökkäävä Rosa

Tänään alkoi Rosan ja mun yhteinen harrastus, pallopaimennus =). Laji näytti youtubessa niin hauskalta, että pakkohan sitä oli lähteä kokeilemaan. Varsinkin, kun ihan vahingossa pääsin 2,5 kk kestävälle kurssille puoli ilmaiseksi.

Tunti alkoi vähemmän tyylikkäästi, sillä myöhästyin viisi minuuttia. Kehä III:lla on läjä peltipoliiseja ja täytyy vain toivoa, että kiireestä huolimatta auton vauhti on säilynyt sallituissa lukemissa. Muuten auton lainaaminen jää tähän ja meidän kulku koiramaisiin harrastuksiin vaikeutuu huomattavasti.

Heti alkajaisiksi pallon tökkimisestä ja tolpan taakse kiertämisestä saimme pikaopastuksen ja heti perään kysymyksen; "onhan teillä jo 10m pallon kuljetus hanskassa?". Pikkasen veti hiljaiseksi, et eihän me niin hyviä olla, mutta sain kuin sainkin sanottua ääneen, et "joo on, kuukauden päästä...". Hullu on se, jonka sen uskoo;). Saatiin ainakin heti alkajaisiksi asetettua tavoitteet.

Treeni alkoi pallon kosketuksella. Laitoin pallon maahan lähelle Rosaa ja odotin. Mitään ei tapahtunut. Rosa katsoi mua sen näköisenä, et "niin? Pitikö mun tehdä jotain?" Tottakai oletin, että Rosa alkaa heti tökkiä palloa, mutta suuresta ihmis ja koira määrästä, sekä uudesta treenipaikasta johtuen jouduimme aloittamaan treenin nollasta. Siispä pallo jalkojen väliin ja töks, naks nami. Toinen samanlainen. Kolmannella kerralla pääsin irtaantumaan pallosta ja nopeasti päästiin samalle tasolle, kuin koti treenit on. Siihen se sitten jäikin. Heti, jos välimatkaa oli enemmän kuin yhden tökkäyksen verran, Rosa lopetti treenaamisen. Apuna ongelmaan saimme neuvon, että pitäisi ensin palkata kerrasta, sitten kahdesta tökkäyksestä, kerran tökkäyksestä, kolmesta tökkäyksestä jne. Kuitenkin niin, että sitä kerran tökkäämistä ei koskaan unohdeta. Koira kyllästyy nopeasti ja sen tulisi saada usein palkkaa myös yhden tökkäyksen jälkeen.

Lajina tämä on raskas opeteltava ja koira väsyy nopeasti. Siispä istahdin Rosan väsymysmerkkien nähtyäni lattialle pitääkseni hetken taukoa ja kutsuin Rosan viereeni. Rosa katseli hetken mua silmiin, tarjosi tassua, istahti ja katseli mua, meni makuulle ja katseli mua ja kun mitään ei tapahtunut, meni ja tökkäs palloa. "Wau"- mietin. Ollaan taidettu löytää laji, joka innostaa Rosaa ja mitä se rakastaa.

lauantai 17. syyskuuta 2011

Roope ja sen kujeet

Roope on palautunut viikon reissustaan kotiin ja arki palautunut ennalleen. Rosa taisi olla maailman onnellisin koira, kun sai oman kaverinsa takaisin, kenen kanssa voi yhdessä makoilla sohvalla ja tehdä samalla liikelaskentaa ohi kulkevista ihmisistä. Roope taas..., hmmm..., ei taida olla maailman onnellisin koira, sillä se murjottaa mulle. Jos pyydän sitä luokseni, se ei tule. Mutta se saattaa tulla oma-aloitteisesti makaamaan mun viereen, eikä lähde siitä edes silloin, kun Rosa tekee hälyhaukun saadakseen hiljaiseen kotiimme eloa.

Roopen viikko on ollut varmasti mielenkiintoinen, mutta kuka siitä on nauttinut, Meeri ja Lasse vai Roope? Roope oli heti alusta asti tehnyt selväksi, että hän on eroahdistuskoira, eikä häntä voi jättää yksin kotiin. Ei edes 10:ksi minuutiksi. Jos piti kauppaan mennä, Roope otettiin mukaan autoon odottamaan. Ongelmaksi muodostui auton varashälytin. Joka kerran, kun Roope oli yksin autossa, hälytin pärähti soimaan ja Roope huutamaan. Niinpä Meerin ja Lassen viikon kestävä perhe-elämä keskittyi lähinnä kotioloihin.

Paikallinen poliisikin pääsi tutuksi Roopen käytöstapoihin. Lassen mennessä moottoripyörä korttia varten inssiin, Roope jäi autoon. Inssin aikana Lasse tunsi puhelimen soineen kahdesti ja inssin jälkeen puhelimen taas soidessa, Lasse arvasi mistä on kyse. "Poliisista päivää" -lauseen jälkeen Lasse oli vain tuumannut, että "kyse taitaa olla eroahdistuksesta kärsivästä koirasta, joka on jätetty autoon hetkeksi?" "Jep", oli poliisi tuumannut. Koska Lasse oli jo auton luona ja koira hiljainen, asia jäi siihen.

Yöt olivat menneet mukavasti Roopen kannalta. Illalla Roope oli jäänyt sängyssä jalkopäähän nukkumaan, mutta aamulla herätessä, oma väki oli ahdistettu pieneen tilaan ja Roope veti sikeitä pitkin pituuttaan vieden puolet sängyn tilasta.

Kaikesta huolimatta sekä Meerille että Lasselle tuli pienen pieni ikävän tunne, kun palauttivat Roopen kotiin. Eivätkä kadu päätöstään pitää Roope heillä viikon verran hoidossa. Hyvä niin, sillä siitä tiedän, että kaikesta huolimatta kaikki kolme ovat nauttineet viikon yhteiselosta. Eikä sitä tiedä, vaikka uusi viikon loma koittaisi vielä pian uudelleen.

Tänä aamuna halusin palauttaa molemmat koirat meidän omaan arkeen. Metsässähän se tapahtuu parhaiten, palloa heittämällä:








sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Riemua ja rauhaa

Roope haettiin viikon lomalle, joten metsälenkille pääsin kahden Rosan kanssa. Pallo oli tietenkin mukana ja kun yksin sitä sai hakea, ei Rosan riemulla ollut rajoja...





Metsässä on kasapäin syksyn merkkejä, joita kaikkia ei edes tule huomanneeksi, ennenkuin se tulee suoraan kohdalle...

torstai 8. syyskuuta 2011

Vesiäiset Pornaisissa

Nyt se on tapahtunut. Olemme kokeilleet rally-tokoa! Minä kun olen aina ajatellut, että se ei oikeastaan ole mikään laji, kun vertaa TOKOon, mutta tulipa huomattua, että rallittelu on tuhat kertaa mielekkäämpää.

Viime sunnuntaina Pornaisissa vietettiin Espanjanvesikoiraharrastajien kesäpäivää, jonne Roopekin oli tervetullut.


Päivä alkoi yhteisellä tutustumisella ja olin todella hämmästynyt, kun näin Rosankin siellä juoksentelevan ja tekevän tuttavuutta muiden koirien kanssa. Alussa oli pientä hiipimistä ja epävarmuutta havaittavissa, mutta lopulta rentoutuminen voitti ja estot hävisi.


Nuorin osallistuja taisi olla 12 viikkoa vanha perronarttu


Se sopeutui oikein hyvin joukkoon, vaikka meno olikin välillä aika hurjaa...



Rally-Tokon saloihin meidät opasti erittäin mukava kouluttaja, Pia Kytölä, joka oli jo omien koirien kanssa päässyt kokeilemaan kisaamista.

Aluksi saimme teoriaopetusta tunnin verran, tämän jälkeen tutustuimme opastetauluihin parkkipaikalla ja sen jälkeen harjoittelimme annettuja tehtäviä koirien kanssa. Se ei ollutkaan ihan helppoa lähteä kylmiltään kiertämään koiran ympäri, kun sitä ei aikaisemmin ollut harjoitellut. Siitä huolimatta sisulla ja vain kerran harjoitelleena, lähdimme kokeilemaan möllikisa osuutta. Ensin oli Rosan vuoro...

Välillä tuntui, että Rosaa kiinnosti enemmän metsien hajut kuin yhdessä minun kanssani tekeminen. Välillä taas tuntui siltä, että Rosa suorastaan rakasti tekemistä kanssani...




Roope oli cool oma ittensä. Teki kaiken mitä pyysin, eikä kertaakaan ollut kiinnostunut kenestäkään muusta kuin minusta....

Lopputuloksena Rosa sai 84 pistettä. Aika moneen kohtaan tuli huomautus "vino, remmi kireä, hihnaohjausta"... Roopen tulospaperi oli täysin siisti, vain yksi huomautus vinosta asennosta ja pojoja tuli 99. Tällä pistemäärällä Roope sijoittui ensimmäiseksi, voitti kumisen neitiankan, siilin näköisen herkun ja hampaanpesuluun. Hampaanpesuluu annettiin Rosalle armopalkintona ja Roope itse sai pitää ihanan vihreän siilin.

Innostuin ralleilusta niin paljon, että jo suunnittelin kaverin kanssa yhteisiä treenejä. Hänen mielestään rally-tokoon siirtyvät tokossa epäonnistuneet ja varmasti tämä pitää paikkansa. Onhan se lajina paljon hauskempaa eikä niin kauhean tiukkapipoista puuhastelua =).