Roope ja Rosa

Roope ja Rosa

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Vatkaten ja hötkyillen

Eilen illalla katselin TV:tä ihan muuten vain. Kanavia selatessa jämähdin Idolsin uusintaan. Siinä Jussi sanoi hyvin kilpailijalle, "eläydy täysillä siihen mitä teet, älä yritä tehdä täyden kympin suoritusta". Mähän joo eläydyn täysillä, mutta en siihen mitä teen, vaan siihen, mikä pitäisi olla tulossa seuraavaksi.

Esimerkiksi viikko sitten otin dummyt mukaan metsälenkille ja ajattelin tehdä koirille noutoharjoitusta. Kahdesti laitoin koirat puuhun kiinni ja kävin piilottamassa dummyt maastoon. Ekalla kierroksella kaikki meni hienosti. Roopelle kolme dummya piiloon ja se löysi ne kaikki. Rosalle laitoin dummyt piiloon vähän lähemmäs keskiviivaa kuin Roopelle, eikä mitään ongelmia löytämisessä. Toisella kierroksella laitoin dummyt vähän lähemmäs keskiviivaa kuin ekalla kierroksella. Roope löysi ekan dummyn helposti, toisen dummyn kohdalla se oli koko ajan lähdössä ihan väärään suuntaan. Yritin epätoivoisesti lähettää sitä oikeaan suuntaan, tuloksetta. Sitten meni hermo ja sanoin, et mene minne menet. Se otti välittömästi jalat alle ja lähti juoksemaan haluamaansa suuntaan, suoraan piilotetulle dummylle. Olin siis unohtanut, mihin olin sen piilottanut. Myönnän, toisella kierroksella ei keskittymiskyky enää ollut ihan kympin luokkaa. Dummy piilot eivät olleet jääneetkään muistiin, vaikka niin luulin ja paikatkin olisi voinut merkata jotenkin. Jotenkin sitä vain herpaantui, kun ajattelin laittaa ne piilot ihan lähelle keskiviivaa, jotta saan harjoituksen mahdollisimman pian tehtyä ja päästään kotiin.

Agissa on hirmuisen tärkeää, että käsi pysyisi asennossa, eikä se vatkaisi edes takaisin, niinkuin reippaasti kävellessä tai juostessa niillä on tapana tehdä. Eilen agissa meillä oli aiheena kontaktit. Muutaman kerran rata tehtiin pätkissä, sitten koko radan suoritus videoitiin. Katselin myöhemmin videota moneen kertaan. Lopulta tajusin monen monta ajatustani tulevan hyvin selville suorituksessa. Puomissa mulle tärkeintä oli Rosan onnistuminen kontaktilla. Mä siis juoksin  puomin läpi kädet vispaten aina kontaktipinnalle asti ja vasta sitten kädet olivat hallinnassa ja osoittivat kontaktipintaan. Siitä putkeen, joka on helppo suoritus ja taas kädet vatkasivat huolimattomasti aina siihen asti, kunnes Rosa tuli renkaalle. Siinä kädet olivat skarppina osoittaen renkaan keskustaa, jolloin Rosa hyppäsi hienosti renkaan keskeltä. Keinulle juostiin vauhdilla, eikä mitään kontrollia käsissä, joten Rosa hyppäsi keinulta, vaikka se ei vielä ollut edes laskeutunut. Mun ohjaushan oli menossa jo seuraavaalle esteelle.

Monesti olen hokenut itselleni, että keskity siihen mitä teet, ei siihen, mikä on lopputulos. Onnistunko tässä ikinä, sitä on vaikea sanoa. Aion kuitenkin yrittää...


lauantai 5. lokakuuta 2013

Agi, tuo niiiiiiin ihana harrastus

Elämäni parhaimpiin päätöksiin kuuluu ehdottomasti agility harrastuksen aloittaminen uudelleen ja parhaimpiin tuttavuuksiin pellavapäinen Anni, joka on lupautunut meitä goutsaamaan koko talveksi.

Agia hurautan Rosan kanssa, Roopehan on jo eläkkeellä lajista. Sille tuo omat onnen hetket koirafrisbee ja TOKO. No, tänään siis oli talven ekat treenit. Kerroin Annille jo ennen tunnin alkua, että mun ongelmana on jäädä ihailemaan koiran iloista menoa, jolloin unohtuu itse tekeminen. Ja niinhän siinä taas tänäänkin kävi. Anni taisi sanoa mulle kolmesti, että seuraa koiraa. Joo, seurasinhan minä ja samalla unohdin, missä rata menee tai mihin suuntaan mun pitäisi seuraavaksi mennä.

Alussa oli kolmen esteen mutka ja siitä putkeen. Aika hyvin meni. Toinen sarja oli kahden esteen suoritus välistävedolla ja siitä kolmannelle hypylle. No, Rosa hujautti viereisen A:n kautta. Yritin ja yritin kääntää kehoani ja samalla pitää vauhdin tasaisena, jotta ohjaus onnistuisi. Kolmen yrityksen jälkeen sain vihdoin kontaktin omaan kehooni ja suoritus alkoi parantua.

Selkeät ongelma kohdat Rosalla on kontaktit ja kepit. Keppejä päästiin hiomaan muutamaan kertaan ja ne alkoikin sujua jo vähän paremmin. Tähän on tehty selkeä välitavoite. Mun tulisi saada Rosa menemään vauhdissa kepeillä ilman, että lähetän sitä ihan siitä vierestä. Toinen on juoksukontaktin opettaminen. Tehtiin muutama testi, että avustajalla olisi lelu, joka riippuisi ihan kontaktien päässä ja Rosan tullessa kohdille, lähtisi juoksuttamaan sitä lelun avulla. Mutta mutta, Rosalla on niin vahva kontakti muhun, että se jäi katselemaan, missä mä tulen. Tähän siis tarvitaan super hyvä lelu, joten päätin mennä ensi viikolla ostamaan M&M:stä sellaisen karvalelun. Saimme nimittäin sellaisen lainaksi ja se osoittautui Rosalle se oikeaksi. Kolmas läksy tuli lähdöstä, väliin sijoittuminen. Tämä on ihan oma keksimä. Mutta joo, tässä siis tämän viikon läksy suunnitelma.

Aikaa jäi vähän, joten kokeilin Roopen kanssa myös kontakteja. Ensin ihmettelin, että miksi se ei juokse puomin läpi, vaan jää himmaamaan. No, sitten muistin, että Roopehan oppi kontaktin ekasta kerrasta ja sen jälkeen olen  hyvin aktiivisesti yrittänyt pilata sen. Noh, siihenkin tuli läksyä, namialustan avulla ja siitä lelulle juoksu =).

Voi kun äkkiä tulisi taas lauantai ja pääsisi treenaamaan =)


keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Lusikkatreeni osa I, II, III ja IV ja lopuksi kiekkoa

Vappu puhui luennollaan free shaiping treenistä, jota kannattaisi tehdä vaikka joka ilta. Siinä meni hetki, kun mietin, että mitä minä alkaisin treenaamaan niiden kanssa. Okei, free sana tulee varmasti siitä, että kesken treenin voisi vaihtaa opetettavaa harjoitetta ja koiran aivojen tulisi raksuttaa, mitä milläkin hetkellä siltä halutaan. Mun mielikuvitus ei riitä niin monen harjoitteen keksimiseen, joten päätin keskittyä lusikan pudottamista ämpäriin. Siinä olisi ihan tarpeeksi meille. Harjoituksen alkaessa huomasin nopeasti, että olipa hyvä, että jätin naksuttimen pois. Koirien edistyminen oli mielettömän nopeaa, kun taas naksuttimella harjoitellessa en koe edistymistä kummankaan kanssa. Syynkin tajusin. En ole tarpeeksi nopea naksuttimen kanssa. Pelkkä namin heitto antaa paljon enemmän anteeksi virheitäni ja hitauttani.

Ensimmäisellä kerralla heittelin nameja siitä, että koirat pelkästään katsoivat lusikkaa, sitten haistoivat ja lopulta hampaat kolahtivat lusikkaan. Roope pääsi hieman pitemmälle tässä treenissä, se jopa nosti lusikan lattialta. Aikaa tähän meni 10 minuuttia kummaltakin.

Toisella kerralla aloitettiin treeni jälleen haistelemalla lusikkaa, jotta harjoite muistuisi mieleen. Roope aika nopeasti alkoi jälleen ottamaan lusikkaa suuhunsa ja vaivihkaa sain ämpärin siirrettyä sen leuan alle. Näin se ihan "vahingossa" tipahti ämpäriin. Rosan edistyminen oli hieman hitaampaa, sillä tällä kertaa päästiin lusikan nostamiseen lattialta 2 cm:n korkeuteen. Roopelta meni treeniin kolme minuuttia, Rosalta 10.

Kolmannella kerralla laitoin jo kolme lusikkaa lattialle ja Roope tiputti ne ämpäriin kolmesti. Rosa pääsi yhden lusikan nostamiseen lattialta kolmeen senttiin.

Neljännellä kerralla Roope tiputti kolme lusikkaa ämpäriin ilman, että siirtelin ämpäriä yhtään. Tämän jälkeen se tyhjensi ämpärin lusikan kerrallaan. Tämä tapahtui kahdesti ja sen jälkeen tuli väsy ja se unohti, mitä siltä halutaan. Rosan kanssa harjoite alkoi edistymään, kun aloin hokea sille "YES" nakin heiton yhteydessä. Nyt lusikka nousee jo 10 cm:iin. Tämä kuulostaa tosi hyvältä, koska olin jo ajatellut, että luovun harjoituksesta Rosan kanssa. Taidan vielä sinnikkäästi jatkaa treeniä sen kanssa =).

Koirafrisbee sivustolla käydään tällä hetkellä keskustelua, onko tassuilla sählääminen hyvä vai huono asia. Roopehan on aina ottanut kopit kiekoissa,, mutta Rosa on liian innokas keskittymään kopitteluun, joten se on aikamoista sähläämistä ja tassuilla huitomista ollut. Mutta tänään lusikkatreenin jälkeen otin kiekot esiin ja pidin niitä kädessä vyötärön korkeudella Rosan nenän edessä. Ensin sivuittain ja sitten vaakasuorassa asennossa. Yllätys, yllätys, Rosa keskittyi ja hienosti alkoi ottaa koppeja kädessä olevista kiekoista ja pudotti ne maahan, jotta voisi ottaa taas uuden kiekon. Roopelle tein saman treenin, mutta sen villakoira luonne heräsi ja se alkoi tarjoamaan takajaloilla kävelyä kiekolle. =)