Roope ja Rosa

Roope ja Rosa

keskiviikko 29. elokuuta 2012

Kiertoa ja rollareita

Piiiitkästä aikaa eilen käväisin koirafrisbee treeneissä hakemassa muutamaa neuvoa. Olen kotikentällä kiekko treeneissä jäänyt paikoilleni junnaamaan ja ehkä siksi oli välillä mukavaa kokeilla mejää, agii ja hakua espanjanvesikoirien harrastuspäivillä. Töissä kuitenkin muistan sen alkupeäisen tavoitteeni tälle syksylle, sillä olen tulostanut kuvan Puolassa pidettyjen koirafrisbeen MM kisojen pokaaleista, jotta muistaisin alkuperäisin tavoitteeni tälle syksylle. Niinpä oli jo korkea aika ottaa itseään niskasta kiinni ja palata tähän ihanaan lajiin.

Roopen kanssa olen siinä vaiheessa, että se osaa hienosti ottaa kiekon suuhun, kun pidän sitä kädessäni itse seisoen. Se osaa loistavasti ponnistaa takatassuillaan ja tulla takaisin maan pinnalle kevyesti etutassut joustaen. Ongelmana on ollut kiekosta luopuminen. Kun Roopelle heittää kiekkoa, se tuo sen mulle ihan mun eteen, mutta kiekko jää edelleen lerputtamaan Roopen huulien väliin. Neuvoksi sain, että "heitä rollari palkaksi toisella kiekolla". Ei auttanut. Toinen neuvo, "tarjoa namia, niin varmasti kiekko putoo". No, yksistään namin antaminen hieman auttoi, mutta kun namin jälkeen heitin vielä rollarin palkaksi, alkoi kiekon tiputtamisen tahti pelittää. Tätä harjoitellaan... =)

Rosa ei edelleenkään ota kiekkoa, vaikka sitä sille tarjoan käsi suorana tai kierona. Se vain hieman hyppää ja tökkää kiekkoa. Mutta loistavasti lähtee juoksemaan rollareiden perään. No, neuvo tähän oli, että "heiluta kiekkoa edestakaisin kiekko tasaisena". Heilutin, ja kappas vain, Rosan hampaat kolahti välittömästi kiekkoon. Palkaksi lähti rollari. Mikä kaikista ihaninta, Rosa palkkautuu kiekosta, sille ei tarvitse tyrkyttää nakkeja joka välissä, vaan voi keskittyä pelkästään tekemiseen. =)

Voi sitä ilon ja onnen määrää, mikä loistaa koirien kasvoilla, kun ajellaan Masalan kentälle tai kun kiekot otetaan esille kassista ja sitä hämmennyksen ilmettä, kun kiekot pannaan takaisin kassiin. "Joko tämä loppui????" Tai kun menen kentälle Roopen kanssa, se tekee elämänsä parhaimmat toko seuraamiset ja Rosa pomppii innoissaan kuin kenguru hamuten samalla kiekkoa kädestäni. Tämä laji on selvästi ykkönen koirien mielestä, miksi siis edelleen haikailen agin perään???

sunnuntai 5. elokuuta 2012

Agi pläjäys ala Emmi, osa II

Tänään oli agiviikonlopun antina kontaktit ja kepit. Nyt olin eilisestä viisastuneena pakannut kassiini vihon ja kynän ja muistin jopa käyttää niitä. Muutaman kuvankin sain ikuistettua =).

Kontaktit:
  • Kontaktien suorittaminen tulee suunnitella tarkasti ennenkuin opettaa ne koiralle. Kun on tietty tapa päätettynä, vasta sitten opetetaan se koiralle ja se tehdään AINA samallalailla.
  • Keinussa on tarkkaa se, että sen täytyy olla laskeutunut, ennenkuin koira saa jatkaa matkaa.
  • Puomissa kontaktialueelle täytyy osua ainakin yksi jalka, muuten suoritus on hylätty.
  • Koska koira ei hahmota eri värien vaihtumista, on kontaktit hyvä opettaa niin, että etujalat ovat maassa ja takajalat kontaktilla. Tätä kutsutaan 2on2off asennoksi. Apukeinoina voi käyttää esim. nami/kosketusalustaa, joka sijoitetaan puomin päähän maa-alueelle, niin että väkisinkin tassut jäävät puomin ja alustan väliin. Ylösmenossa voi myös palkata ylösmenosta. Nami ja vapautus annetaan kontaktialueella ja vasta sitten saa jatkaa matkaa. Järjestys opetuksessa on, että opetetaan ensin alastulo, vasta sitten ylösmeno. Se, mitä minä olen käyttänyt, on ollut milloin mikäkin keino. Välillä namilla palkaten puomin alaosassa, istumakohdalla ei niin väliä, välillä juoksua pallolle, joka on puomin eteen laitettuna. Valitsemani keino on huono, sillä se on vaihteleva ja toisekseen, kun en ole tarkkaa pysäytyspaikkaa koiralle määritellyt, niin niistä on tullut aina vain epävarmempia ja epävarmempia. Monta kertaa olen päätäni lyönyt seinään, kun en ole tajunnut minkä virheen tein. Nyt tiedän ja seuraava sotasuunnitelma onkin jo valmis.
  • A:n voi opettaa juoksemalla, johon apuvälineenä käytetään länkiä. Kokeilin pelkällä nurmella juoksuttaa Roopea länkien läpi namille ja se hiffasi sen. Ainut ongelma oli, että Roope juoksi namille häntä pystyssä ja samalla kaatoi länget mennessään. Tämän jälkeen länget vietiin puomin päähän ja se hiffasi sen heti. Pari kertaa juoksutin Roopea pelkästää puomilla, sen jälkeen päästin Roopen palkaksi putkeen. Vaikka putki on houkutteleva, siitä huolimatta Roope juoksi länkien alta ja siitä putkeen. Ensi keskiviikkona olisi tarkoitus mennä Bauhausiin hakemaan tarvikkeita ja tehdä omat länget. Ilman niitä en suostu enää treenaamaan kontakteja =).
  • Jos koira pelkää keinua, on se hyvä totuttaa ensin pelkästään keinun ääneen. Tässä appari keinuttaa keinua maahan ja ohjaaja syöttää namia koiralleen, jotta se oppisi rentoutumaan, vaikka vieressä kolisisikin.Tämän jälkeen voi vaikka laittaa pöydät keinujen päähän ja koira kävelisi lievästi keinuvalla alustalla edes takaisin. Roopellahan on melkoisia pelkotiloja keinun kanssa, joten kokeilimme rohkaista sitä niin, että minä syötin namia Roopelle keinun päässä ja samalla Emmi toisesta päästä jarrutti keinua, jotta se ei kolahtaisi lujaa eikä tekisi äkkinäistä liikettä. Ensimmäisellä kerralla Roope tapansa mukaan pysähtyi keinun keskelle ja siitä hiipi pikkuhiljaa kohti päätä. Seuraavilla kerroilla Roope rohkaistui joka kerta vähän enemmän ja enemmän ja jo viidennen harjoitus kerran jälkeen Roope juoksi vauhdilla ja teki tavanomaisen pysähdyksen vasta sitten, kun matkaa keinun keskikohdasta päähän oli enää 1/3 osaa jäljellä.
Kepit:

  • Käsiopetuksen avulla koira oppii katsomaan vain ohjaajan käsiä, se ei opi tekemään itsenäisiä päätöksiä kepeillä, miten ne kuuluisi suorittaa.
  • Kuja - laitetaan kaksi keppiriviä vierekkäin kujamaisesti ja koira juoksee siitä läpi. Tämän jälkeen niitä lähennetään toisiaan aina vähitellen, kunnes ne muodostavat keppimuotoisen kuvion.
  • Kolmas tapa on opettaa ohjureilla. Ne asetetaan sille korkeudelle, että koira ei pääse ali eikä yli. Keppejä on max 4 ja väleihin laitetaan namia. Kun koira keksii, miten kepit tulee suorittaa, ohjurit pikkuhiljaa häivytetään niin, että ne lasketaan alemmas ja alemmas, kunnes ne ovat maassa ja kohta ne voikin jo poistaa.
  • Vinokepit - hyvä ja huono keino. Joillakin koirilla saattaa tulla tapa, että ne alkavat ryysiä, jolloin saattaa tulla tilanne, että koira vahingoittaa itseään, kun jonain kertana kepit eivät joustakaan.
Summa summarum, viikonloppu oli aivan loistava ja sain monta vinkkiä, miten jatkaisin treenaamista tästä eteenpäin =).

 Roope ja Rosa odottamassa vuoroaan
 Freiya hujauttaa hienosti kontakti alueelle
 "Mitäs sitten???" -tuumii Freiya
Judy juoksee länkien alta

lauantai 4. elokuuta 2012

Agi pläjäys ala Emmi, osa I

Aivan mielettömän ihana päivä takana ja tämä oli onneksi ensimmäinen kahdesta päivästä. Kivekon järjestämä agiviikonloppu Emmi Lavikan oppilaana oli juuri sitä, mitä olinkin kuvitellut. Paljon asiaa, paljon kannustusta ja paljon hyviä neuvoja.

Emmin tämän päiväisen tärkein sanoma oli ehdottomasti molemmin puolisen luottamuksen säilyttäminen. Koiran on pystyttävä luottamaan ohjaajaansa ja ohjaajan on pystyttävä luottamaan koiraansa, jotta yhteinen tekeminen onnistuisi ja vältyttäisiin virheiltä. Tämän päivän aikana huomasin, että Roopella ja minulla luottamus on lähellä nollaa. En ole koskaan varma, että se tulisi ja tekisi niin kuin sanon, eikä Roope ole ihan varma, mitä haluan hänen tekevän. Omat liikkeeni muistuttivat lähinnä hidastettua elokuvaa ja sainkin huomautukseksi jossain vaiheessa, että lompsuttelen radalla. Rosan kanssa kaikki oli toisin. Suorastaan nautin tunteesta olla Rosan kanssa radalla, tiesin, mitä se tekisi ja minne se menisi ja juoksin elämäni juoksun pitkin rataa tietäen, että Rosa tekee juuri niinkuin sanon sille.

Toinen uusi asia esteiden välisen matkan mittaaminen. Tapoja on kolme, joista mieleeni jäi vain yksi. Tilanne oli siis se, että putken jälkeen tehtiin takanakierto ja siitä piti jatkaa matkaa toiselle putkelle. Tietenkin meinasin ohjata tyylikkäästi takanakierron yhdistettynä valssiin jne..., mutta ohjaus menikin pakkovalssin avulla hypylle ja siitä putkeen. Koira teki S muotoisen kuvion, kun taas omat aivoni sanoivat koiran kulkusuunnan olevan O muotoinen. Eli jos olisin tehnyt O muotoisen ohjauksen, olisi välimatkaa esteiden väliin tullut 8m, mutta S muotoisessa ohjauksessa välimatka oli vain 7,5m. Puolimetriä ei ole paljon, mutta koiran askelissa se on ja kisoissa tämä saattaa tiputtaa jopa 20 sijaa alaspäin.  

Nämä olivat vain murto-osia saamastani opista, muita en muista. Yleensä mulla on kynä ja paperia aina mukana ja kirjoitan kaiken mahdollisen ylös, mutta jostain syystä tänään aivot halusivat keskittyä vain tekemiseen, ei opiskeluun. Huomenna on luvassa kontaktit ja joitakin ohjauskuvioita. Toivoa sopii, että pysyn paremmin hereillä kuin tänään ja saisin lippaaseeni hyviä neuvoja, joita joskus voisin hyödyntää.

perjantai 3. elokuuta 2012

Uintia ja kolarointia

Hiljaisuus treenit ovat tuottaneet tulosta. Vihdoin olen sisäistänyt sen, että kun toivon koirien suoriutuvat jostain tehtävästä, on mun oltava ihan hiljaa ja annettava koirien tehdä rauhassa työtään. Tänä aamuna koirat yllättivät mut täysin toimintakyvyllään.

Aamulla tavanomaisesti vein koirat uimaan läheiselle rannalle. Mutta kun ranta oli varattuna mummoille, oli mun pakko viedä koirat viereiselle rannalle, joka on kanoottikerhon käytössä. Viimeksi siellä ollessamme Rosa jumittui kaislikkoon ja mun oli pakko uida pelastamaan se. Vesi oli silloin kylmää ja päätin, että en enää ikinä mene siihen rantaan, vaan yritän ehtiä ihmisten puolelle ennen aamu-uinnille tulevia mummoja. Tähän asti meidän aikataulut ovatkin stemmanneet, vaan ei tänään.

Laiturille päästyämme koirat sekosi ja juoksivat maalla ympyrää siirtyen sen jälkeen laiturille juoksemaan edes takaisin niin kauan, kunnes pallo sinkoisi veteen. Mistään hukkumispelosta ei ollut kummallakaan tietoa. Taisin olla ainut, jolla oli pelko tämän reissun sujuvuudesta. Sitten vain pallo heittimeen ja tähtäys eteenpäin.... Mistään ei kuulunut minkäänlaista ääntä, ei loiskintaa, ei pallon osumista maahan, ei mitään. Mutta palloa ei enää heittimessä ollut. Mulla ei ollut minkäänlaista käsitystä, mihin pallo olisi voinut lentää, saati missä vaiheessa se oli lentoon lähtenyt. Koirat hölmistyneenä katseli ensin mua, sitten heitintä ja sen jälkeen Rosa hyppäsi veteen.


 Pienen etsinnän jälkeen Rosa palasi rantaan ja etsi palloa maista. Kohta Roope nosti nokkansa ilmaan ja hetken haisteli ilmaa nenä heiluen. Sitten se hyppäsi veteen ja paineli kaislikkoon.
 Koska Roope hyppäsi veteen, hyppäsi Rosakin. Uinnin selvä haasteellisuus on tiheä kaislikko, mutta myös tarve uida kylki kyljessä kiinni. Kolarit ovat silloin väistämättömiä.

 Mutta kun aikansa etsii, niin pallo löytyy. Sitä en tiedä, oliko se sama pallo, minkä aamulla otin mukaani, vai aikaisemmin hävinnyt pallo. Eikä sillä ole väliä, kunhan leikki jatkuu =)
Vaikka kuinka yritin saada koiristä hyppykuvaa, oli tulos aina tämänkaltainen. Ne vain ovat niin nopeita... =)