Roope ja Rosa

Roope ja Rosa

sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Treeniä, makkaraa ja jäätä

Nollasta on aina helppo nousta, mutta kun tavoite on saavutettu, siitä on enää vaikea jatkaa eteenpäin. Niinpä tyydyn tähän osaan, että Rosan kanssa mennään välillä ohituksissa nollille ja siitä taas noustaan, kun jaksetaan. Nyt on jakso, missä jaksan taas keskittyä kontaktiharjoituksiin häiriön alla.

Jo parissa päivässä Rosa alkoi näyttää elkeitä, että ei ihan kaikkia koiria kannata mennä vetää turpaan, vaan on parempi välillä ottaa rennommin ja siitä hyvästä saada namia. Tänään oli sitten aika nostaa panoksia ja mennä pieneen sisätilaan kuuden muun kanssa treenaamaan kontaktin ottamista. Sitä ennen kuitenkin oli ihan pakko päästä jäälle lenkille. Jäällä tulikin aika paljon haasteita, sillä siellä oli muitakin kuin me, mutta makkaran voimalla Rosa sai pidettyä itsensä kasassa ja otti rennon asenteen. Se ei kertaakaan karannut haukkumaan kenellekään. Kulku jäällä oli sen verran hankalaa, että aikaa kului enemmän, kuin olin arvioinut ja myöhästyin 15 minuuttia treeneistä. Kiitos ystäväni, joka tuli hakemaan mut puolesta välistä matkaa, muuten olisi koko treeni jäänyt väliin. Miten reagoivat Rosa ja Roope, kun menimme tilaan, missä oli muita. Ei mitenkään. Niiden kierrokset ei nousseet missään vaiheessa, vaan seurasivat mua nätisti joka paikkaan.

Koskaan en ole aikaisemmin treenannut kahden koiran kanssa samaan aikaan. Joten hieman jännitti, hallitsenko kahdelta koiralta äkilliset tempaukset ja osaanko ottaa nopeasti tilanteen haltuuni. Mitä tekisin, jos Rosa ottaisi takajalat alleen ja alkaisi riidan haastamisen? Tai jos Roope alkaisi hävetä meitä tapansa mukaan ja haluaisi lähteä pois tilasta. Ihan niinkuin ulkosalla käy. Mutta turhaan jännitin. Ohituksissa otin molemmilta remmit lyhyemmäksi, kutsuin ne viereen ja niin mentiin eteenpäin. Ohitukset meni loistavasti, koirat kulkivat rentoina ja katse suunnattuna mun taskuun, missä oli makkaraa. Sitten oli aika vaihtaa lajia.

Tässä vaiheessa piti laittaa toinen koira sohvalle odottelemaan ja treenata vain toisen kanssa. Aiheena oli istuessa kevyesti remmistä veto ja koiran piti istua paikoillaan vedosta huolimatta. Roopella nousi takapuoli ihan vähän ja siitä huolimatta annoin makkaraa. Jossain vaiheessa tajusin, että nythän mä opetan Roopelle ihan väärän liikkeen, joten en enää palkannut siitä, jos pylly hieman nousi. Jo yhdestä palkkaamattomasta kerrasta se tajusi, että pyllyn on oltava paikoillaan. Siitä huolimatta se kokeili vielä pari kertaa, josko palkka irtoaisi väärästä liikkeestä. Ei irronnut, joten se päätti pitää pyllyn maassa. Rosa taas, se ei hievahtanut senttiäkään, vaikka vähän nykäisi. Sama treeni niin, että koira seisoo. Sama juttu, Roope liikkui askeleen vedon voimasta, Rosa ei yhtään. Mutta nyt taisi Roope olla jo väsähtänyt, sillä se ei kertaakaan jäänyt seisomaan paikoilleen, vaan aina otti askeleen. Ei siis palkkaa ja tämä treeni siirretään perjantain treeneihin, missä on rauhallista.

Kun makkarat loppuivat, otin paikkani ja pysyin siinä tekemättä mitään. Ja koiratkin pysyivät. Ei ne vinkunu eikä haukkunu. Ne vain oli. Lopulta kaikki huoneessa olevatkin ottivat paikkansa ja keskusteltiin koirien kouluttamisesta. Tässä vaiheessa Rosa lösähti viereeni ja Roope otti tiukan katsekontaktin muhun kuola valuen. Olis ehkä pitänyt olla reilu Roopea kohtaan ja kertoa makkaroiden loppuneen, mutta en raaskinut, koska muut luulivat Roopen rentoutuvan kanssani ja tyytyneen tekemättömään osaan. Ei kukaan osannut arvata, että Roope voi olla hievahtamatta puolikin tuntia, että saisi edes pienen palan makkaraa... =)

Hih, hauskat treenit ja sen kunniaksi piti tehdä vielä toinen jäälenkki, tällä kertaa Aidan ja Katjan kanssa. Päivästä sain muistoksi muutaman kuvan jäälenkiltä, missä pääosaa esittää Roope, Rosa ja Aida.

 Huomaa, Rosaa ei yhtään haittaa Aidan läsnäolo. Aikaisemmin se ei olisi pystynyt tähän.






tiistai 19. helmikuuta 2013

Arki sellaisenaan

Hyvin harvoin meillä menee mikään putkeen Oikeastaan voisi sanoa, että meidän elämä menee takkuamalla eteenpäin. Ihan niinkuin Rosan turkki ajellessa. Päällisin puolin se vaikutti aukinaiselta, mutta kun trimmerin kanssa teki lähempää tuttavuutta, niin huomasin sen olevan osittain huopaantunut. Turkin leikkaamiseen meni kaksi tuntia, jonka jälkeen piti pitää aikataulun vuoksi parin tunnin tauko. Tauon jälkeen meni vielä tunti, ennenkuin se oli valmis.

 Viikko Rosan jälkeen oli Roopen vuoro joutua trimmerin käsittelyyn. Kesken kaiken trimmeri sanoi itsensä irti. Onneksi lainatrimmeri järjestyi muutaman puhelinsoiton jälkeen...

 Metsässä on ihanaa kävellä, kun siellä on tilaa temmeltää. Ei tartte roikkua hihnan jatkeena. Polut vain sattuu olemaan aika kapeita ja välillä on suorastaan ihan pakko tuupata kaveria kylkeen, että pääsisi eteenpäin.
 Toisinaan metsästä löytyy vain yksi koirille kelpaava keppi ja sehän on sitten saatava. Oli se sitten minkälaisessa jumissa tahansa. Pääasia, että siitä voi pientä kisaa pitää.


 Menee meillä välillä hyvinkin. Luoksetulo kutsut pelittää. Siitä on tullut molemmille mieluisa treeni.

Niin mieluisa, että välillä voi vähän odottaakin käskystä...

Ja joskus voi tulla isoja esteitä vastaan, jotka hieman pelottavat, mutta pienellä hämäysliikkeellä ohitettavissa...

keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Agin kirjallisia, osa II, vinkkejä

Agilityn motivointikurssi 19-20.1.2013
Sanna Lehtonen

Sannan koulutuksen yhteydessä saimme piiiiiitkän listan, missä käsiteltiin vinkkejä pulmakulmiin. Tässä niistä osa:

Motivaatio ja palkkaaminen
- Motivaatio on koiran moottori ja kaiken harjoittelun kannalta se olennaisin.
- Keskity koiran motivaation kasvattamiseen; pitämällä toistot tarpeeksi lyhyinä, tihentämällä palkkausta ja huolehtimalla, että koiralla on radalla koko ajan joku tehtävä.
- Laatu korvaa määrän. Muista huolellinen valmistautuminen ja suorituksen ennakkosuunnittelu.
- Pidä treenikerrat lyhyinä.
- Pyri aina innostamaan / hetsaamaan ja kannustamaan koiraa äärimmilleen ennen radalle lähtöä. Istualtaan lähdöissä on viretilan nostatus hankalampaa, suosi vaihdikkaita lähtöjä.
- Pyri jatkamaan suoritusta virheestä huolimatta ja pidä koiran motivaatio korkealla palkkaamalla sitä riittävän usein.
- Muista palkkauksen tiheys; uutta opeteltaessa palkataan tiheästi ja lyhyitä toistoja oltava paljon. Kun osaaminen vahvistuu, voidaan palkkausta harventaa.
- Palkka tulisi ajatella leikkinä, oli se sitten lelu tai nami.
- Palkan tulisi aina sijaita koiran kuvitteellisella kulkusuunnalla, johon koiran liike olisi jatkunut. Alkuharjoittelussa koiran tulisi saada paljon palkkaa muualta kuin kädestä, jotta sen itsenäisyys vahvistuisi.
- Muista kaikessa harjoittelussa, että sitä saa, mitä vahvistaa. Jos haluat vauhtia, palkkaa vauhdista. Jos haluat onnistuneita kurvisuorituksia, palkkaa kurveista.

Suorituksen ennakkosuunnittelu:
- Vahvista kaikkea kolmea osaamisaluetta; estevarmuutta, omia ohjaustaitoja, sekä omaa keskittymiskykyä.
- Muista, että myös yhden esteen ylittäminen on suoritus, johon tulee valmistautua huolella.
- 90%:a ratasuorituksesta on tehty jo ennen radalle menoa. Keskity omaan valmistautumiseen, suorituksen aikana suoritukseen.
- Opi arvioimaan omaa suoritustasi omista lähtökohdista, omista tavoitteista ja osaamistaidosta käsin.
- Muista ohjauksessa miettiä koko koiran kulkureitti, startista lähtöämpärille asti. Et voi seistä koiran kulkureitillä, oman liikkeen tulee olla koiran kulkureitin suuntainen ja liikkeen rytmittyminen on erittäin tärkeä rooli koiran kulku-uran ohjaamisessa. Radalla katseen tulisi säilyä koko ajan koirassa eikä se häviä selän taakse näkymättömiin.
- Muista vahvistaa tasaisesti sekä koiran esteosaamista että ohjaustaitojasi. Opi valitsemaan laajasta valikoimasta kuitenkin vain tarkoituksenmukaisimmat vaihtoehdot lopulliseen ratasuoritukseen.
- Vain mestarillinen harjoittelu tuo mestareita.

Estevarmuus
-Koiran huonoa esteosaamista ei voi loputtomiin paikata ohjausta muuttamalla. Erityisesti esteosaamiseen tarvitaan paljon raakaa työtä osaamisen vahvistamiseksi ja rakentamiseksi.
- Uusien asioiden opettelu tehdään vaiheittainen treenisuunnitelma. Tee perustyö systemaattisesti ja etene rohkeasti eteenpäin onnistumisen myötä.
- Kontaktiharjoittelussa keskity alusta alkaen kakkospalkaan.
- Kontakteissa myös ykköspalkan tulee tulla koiran kulkusuunnan mukaisesti.
- Muista vapautuskäskyn merkitys.
- Tee harjoituksia monipuolisesti, jotta koiran häiriönsietokyky lisääntyisi ja se tottuisi kaikenlaisiin ratatilanteisiin.

Ohjaaminen
- Järkeistä ohjausta miettimällä omaa sijoittautumistasi radalla sekä liikkeen ja vartalon suuntaa.
- Liikkeen nyrkkisäännöt; koiran halutaan liikkuvan suoraa, liiku myös itse suoraan.
- Rytmitä liikkuminen; vaikka ehtisitkin, älä mene valmiiksi seisoskelemaan tulevaan paikkaan, jolloin tila ja sitä myöten vauhti helposti loppuvat radan edetessä.
- Katse tulee olla aina vähintäänkin silmäkulmasta koiraan ja tieto siitä, missä se menee.
- Kertaa valssin, pers'jätön ja takanaleikkauksen perusjutut.
- Luota omaan ja koirasi osaamiseen. Älä ajattele virheitä virheinä, vaan asioina, joita pitää seuraavaksi harjoitella.

Estehakuisuus
- Estehakuisuus eli esteille irtoaminen ei ole muusta agilityosaamisesta erillinen taito, vaan liittyy keskeisesti koiran estevarmuuteen ja ohjaajan ohjaukseen erityisesti liikkeen rytmityksen osalta.
- Hyvä pohjatyö mahdollistaa ohjauksen ennakointia ja auttaa oikeassa sijoittumisessa seuraavaan, rataprofiilin kannalta optimaalisempaan paikkaan.
- Koiran kurinalaisuutta esteille irtoamisessa voi lisätä täsmällisellä tehopalkkauksella ja vaikeuttamalla suoritusta vaiheittain heti osaamisen myötä.
- Muista rytmitys.