Roope ja Rosa

Roope ja Rosa

torstai 25. syyskuuta 2014

Villasukkaa ja muutakin pientä piilossa

Eilen tuli korkattua uusi laji, esineruutu. Mitään mielikuvaa lajista mulla ei ollut, paitsi se, että pienellä alueella tulisi olla erilaisia esineitä piilotettuna. Minä heivasin repun pohjalle vanhan kännykän, joka muistuttaisi metallista, lemmikin ensiapulaukun, muovisen kulhon ja ikivanhan parittoman villasukan. Sitten reppu selkään ja treffeille goutsin kanssa.

Treenit tapahtui meidän lähimetsässä, jossa ensin tallottiin 20 x 20m alue ja sen jälkeen käytiin toimintasuunnitelma läpi. Kuinka lajia treenataan ja minkälaisia kokeet on. Sitten Aava kehiin näyttämään, miten lajia harrastetaan. Minä vein Aavalle lelun piiloon ja energia hepulin purkautumisen jälkeen lelu löytyi. Sitten piilotettiin toinen ja hetken päästä kolmas. Sen jälkeen oli Roopen vuoro.

Roopella aloitettiin noutaminen villasukasta. Se löysi sen heti. Toisen kerran villasukka piiloon ja taas se löysi sen heti. Sitten laitettiin villasukka ja ensiapulaukku piiloon. Jälleen tavarat löytyivät heti. Tämän jälkeen päätettiin nostaa panosta suorilta neljään esineeseen. Nyt mukana oli myös lelurengas ja muovinen kulho. Muovisen kulhon ohi Roope juoksikin neljännelle lelulle, sitten kolmannelle ja sitten toiselle. Vaan muovista kulhoa se ei havainnut, vaikka sen ohi juoksi monestikin. Päätettiin sitten vaihtaa se lelurenkaaseen. Ja taas meni heti nappiin. Syy, miksi muovista lelua ei löydy helpolla, on kuulemma muovin hajuttomuus. Tätä siis treenaamme jatkossa muuten vain kotona.

Rosa pääsi myös kehiin, mutta virtaa sillä oli enemmän kuin laki sallii. Se tuli huomattua, kun lähetin sen etsimään villasukkaa. Rosa meni ensin hienosti villasukalle, haisteli sitä ja sitten lähti juoksentelemaan pitkin maita ja mantuja ja lopulta palasi mun luokse takaisin. Uusi lähetys ja rundi uudelleen. Rosan kohdalla oli siis pakko tehdä suunnitelman muutos ja päätettiin näyttää Rosalle, mitä maastoon on piilotettu. Ja kas, nyt Rosa älysi, mitä pitää tehdä. Tämän jälkeen se haki sukan kolmesti.

Toisella kierroksella Roopelle laitettiin suorilta neljä erilaista esinettä maastoon, joista kolme se löysi heti. Tämän jälkeen alkoi väsymys painaa ja sen oli ihan pakko tehdä juoksukierros maastossa, jotta hermot tasaantuisi ja muistiin palautuisi, mitä oli tekemässä. Rosalle piilotettiin jälleen vain villasukka, jonka se löysi heti ja siitä mega suuret ilot pystyyn.

Tämä oli kyllä tosi hauska kokemus ja seuraavat treenitkin on jo sovittu.

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Rosa ja sen kasvain

Viime kesänä Rosan alaselästä, keskilinjan tuntumasta , löytyi ruskea pieni patti. Halusin tietää mikä se on ja väkisin tungin itseni eläinlääkärin vastaanotolle. Nimenomaan tungin, koska puhelimessa musta tuntui, että langanpäässä ollut mies luuli mun tuovan punkkia näytille. Ajan saanti eläinlääkärille oli todella kiven alla ja kyseenalaistin jo puhelimeen vastanneen ihmisen päättely kykyä. Lopulta pitkin hampain äijä antoi minulle ajan ja onneksi menin, sillä ohutneulanäytteestä löytyi myös kasvainsoluja. Sovittiin eläinlääkärin kanssa, että kun helteet on ohi, kasvain leikataan.

Viime tiistaina sitten oli leikkaus ja jo aamusta asti hermot oli aika riekaleina. Onneksi tyttäreni oli halunnut tulla mukaan viemään Rosaa eläinlääkärin vastaanotolle, niin ei yksin tarvinnut mennä. Eläinlääkärin huoneessa sitten odottelimme, että nukutusaine alkaisi toimia ja Rosa pötkähtäisi makuulleen. Ihan niin nopeasti ei aine tainnut vaikuttaa, kuin sen olisi pitänyt, sillä Rosa taisteli unta vastaan sinnikkäästi. Siinä sitten odottelimme ja samalla tytär bongasi syylän Rosan niskasta. Eläinlääkäri lupasi poistaa sen samalla. Pariin kertaan yritettiin liikahtaa lähteäksemme huoneesta, mutta aina Rosa siihen havahtui ja oli lähdössä mukaan. Lopulta uni tuli ja päästiin kotiin.

Muutaman tunnin kuluttua menimme hakemaan Rosan eläinlääkäristä. Leikkaus oli sujunut hyvin ja Rosa herätettiin. Täytyy sanoa, että Rosan nukutuksen jälkeinen käytös oli aivan erilainen kuin Roopen. Roopella on ollut heti refleksit hakusessa ja se on lähtenyt eläinlääkäriasemalta kuin ohjus välittömästi pissalle ja autolle. Rosa taas yritti saada keskittymiskykynsä kasaan ja yritti kaikin tavoin vain pysyä pystyssä. Sen verran se käveli, että saatiin se autoon.

Kotona Rosa linnoittautui makkariin eikä tullut sieltä pois, Olin todella hätää kärsimässä, kun se ei suostunut lähtemään pissalle eikä se halunnut tulla rapsuteltavaksi. Se täysin sulki muun maailman ympäriltään. Edes yötä se ei halunnut nukkua minun kanssa samassa huoneessa. Meillä kun koirienkin pedit on makkarissa. Roope taas oli aikoinaan ollut ihan erilainen. Se halusi olla lähellä rapsuteltavana sohvalla ja lähti ulos pissalle, jos vain meninkin lähelle ulko-ovea.

Seuraavana aamuna kaikki oli entisellään ja Rosa pääsi mummolaan hoitoon pariksi päiväksi. Nyt vain odotellaan vastauksia, mikä patti oikeasti oli ja se selviää viikon kuluttua. Liikunta on kevyttä remmilenkkeilyä, rajut metsälenkit ovat pois suljettuja. Onneksi molemmat koirat ovat rauhallisia eivätkä säntäile ulkoillessa, joten yhdistin aamulenkkeilyyn kuvauksen opettelua ihan minulle uudella asetuksella. Tulos oli hämmästyttävä.

Rosalta venytysliikkeet ovat kiellettyjä, mutta pakko oli kuitenkin kokeilla, minkälaisia kuvia tulisi rappusilla. Tikitkin ovat todella siistejä, niitä ei edes kuvissa näy.



 Roopelle ylösmeno on hankalaa rikkoutuneen pallonivelen vuoksi, mutta alastulo kävi nopeasti.


Roopen lempipuuha on maailman tuoksuttelu.





Rosa taas mieluummin ihmettelee ympärillä leijailevaa rauhallisuutta.



keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Rullan opetusta ja kontaktien harjoittelua

Aika monena iltana on tullut kotona harjoiteltua kontaktia alustalla molempien kanssa. Jälleen kerran hämmästyin koirien oppimisen erilaisuudesta. Aloitin opettelun namialustan avulla ja ensimmäinen ilta meni molemmilta todella hyvin. Ainut poikkeus oli se, että kun istuin lattialla kasvot kontaktialustaan päin, Roope tykkäsi tehdä harjoitetta kuono oikeaan ja Rosa vasempaan suuntaan. Toisena iltana aloitin harjoitteen samalla tavalla kuin ekana iltana, ei ongelmia. Nostin panoksia ja otin namialustan pois. Molemmat meni aivan sekaisin. Kun sinnikkäästi jaksoin vaatia koirilta jotain toimintaa, alkoi Roope jo tajuta, mitä haluan häneltä. Rosan kanssa kaava on jo paaaaljon pidempi. Jotta edes olisin saanut Rosan kävelemään alustan poikki, oli mulla oltava naksutin. Naksautin sille juuri silloin, kun etutassut oli ilmassa laskeutumassa lattialle ja tiputin palkan aivan alustan eteen. Nyt kun harjoituskertoja on jo viisi iltaa takana, alkaa Rosa tajuta, että haluan sen pysähtyvän alustalle ja jäävän siihen. Roopen kanssa pitäisi jo nostaa panosta ja vaatia siltä alustalle nousua, vaikka en seiso vieressä. Vai kokeilisinko näitä samoja harjoitteita ensin ulkona. Tämähän selviää testaamalla.

Eilen illalla harjoiteltiin hakurullan ottamista rullan ollessa pannassa kiinni vasta toisen kerran. Nostatin Roopella rullaa lattialta, se onnistui täydellisesti. Tämän jälkeen laitoin rullan kaulapantaan kiinni ja sanoin ota. Roope hetken heilutti päätään ja ihmetteli, missä se rulla oikein on ja sitten otti sen hampaiden väliin. Tätä toistettiin muutaman kerran. Sitten oli Rosan vuoro. Ja sama juttu kuin Roopella, vaikka Rosa ei ole edes hakutreeneissä rullan noutoa kokeillut. Ainoastaan kahdesti kenttäharjoituksessa se on ihmisen edestä rullan ottanut.

Nyt olisi ihan pakko päästä kokeilemaan, josko rullan haku Rosaltakin onnistuisi ihan oikeissa treeneissä!

maanantai 1. syyskuuta 2014

Rullan hapuilua ja kontaktikoroketta leirillä

Kouluttajat:
Haku, Jari Parkkisenniemi
Agility, Julia Kärnä
Kuvat: Minna Koivisto (haku), Kirsi Smeds (agility)

Espanjanvesikoiraharrastajien järjestämä leiri tuli ja meni. Kaksi todella aktiivista päivää tuli vietettyä mahtavien tyyppien ja kouluttajien parissa. Koulutus tarjonnasta olin valinnut Roopelle haun ja Rosalle agilityn.

Vaikka Roopella ei haku kertoja ole kovin montaa takana, on meno kuitenkin kuin monella muulla jo pitkään harrastaneella. Aluksi kuitenkin meidän tuli näyttää goutsille, että Roope osaa jo rullan noutamisen ihmisen läheltä ja tuoda sen minulle. Siihen meni oikeastaan ensimmäinen päivä. Mutta kun toisena päivänä yritettiin saada Roope ottamaan rulla suuhunsa, joka roikkuikin sen pannasta, ei se sitä hiffannut. Siispä jäätiin vielä sille tasolle, että Roope ottaa maasta rullan. Mutta nyt sitä ei enää asetettu löydettävän eteen, vaan se saattoi olla esimerkiksi vieressä. Tämä rullan löytyminen mistä vain löydettävän läheisyydestä tuli meille läksyksi, samoin kuin rullan ottaminen suuhun, kun se roikkuu pannassa.




Itselleni käärme pelkoisena oli aikamoinen kokemus istuskella vieraassa metsässä ihan hiljaa toivoen, että yhtään käärmettä ei tulisi kohdalle. Välillä piti ihan meditoida, jotta paniikki ei iskisi ja hermot pysyisi kasassa. 


Rosalle oli valittuna agility. Ensimmäisenä päivänä oli rataharjoittelua ja edelleen mulla on vaikeuksia hivuttautua rohkeasti aivan aisojen läheisyyteen. Hosun valtavasti ja tästä syystä mun ohjaus on epätarkkaa ja Rosa joutuu tekemään toooooodella pitkiä kurveja, jotta se saisi kehonsa kulkemaan mun ohjauksen tahdissa. Tätä ohjaustekniikkaa leikkisästi naureskeltiin retroksi, sillä tämän kaltaista ohjausmenetelmää käytettiin -90 luvulla. Ei enää.





Toisena päivänä harjoiteltiin kontakteja erillisen kontakti korokkeen kanssa. Goutsi ei missään nimessä suostunut meille kenellekään kouluttamaan juoksu kontakteja, vaikka niin olin toivonut, mutta 2on 2off kontakteja päästiin hiomaan oikein kädestä pitäen. Vaikka kontaktikoroke olisikin helppo tehdä itse, päätin ostaa sen itselleni edulliseen hintaan ja harjoitella lisää kotona olohuoneessa. Tavoitteena olisi saada parissa viikossa opetettua molemmille kontaktit oikein. Vaikka lajin parissa Roope ei enää treenaakaan, on harjoite kuitenkin hyvää lihashallinta treeniä.