Activea, kuudentena päivänä

Activea on kupissa ollut nyt kuutena päivänä ja matka uuteen nousuun Roopen kanssa vain jatkuu. Tämän iltaisissa treeneissä Roope oli koko ajan halukas tekemään töitä. Kertaakaan se ei väsähtänyt tai jäänyt omiin ajatuksiinsa. Sen kanssa etenin vauhtinoudossa, kaukoissa, seuraamisessa, sivulle tulossa..., mitä vain keksin. Vasta tunnin lopussa siinä alkoi näkyä merkkejä väsymyksestä, mutta siitä huolimatta se keräsi voimansa kasaan ja suoriutui loistavasti halutusta liikkeestä.

Rosa taas, sen kanssa on tullut uusi pulma eteen. Nyt se ei enää olekaan tarkkaan harkitseva, huolellisesti työtään tekevä suorittaja. Sitä joutui pariinkin kertaan ottamaan sivulle ja hieromaan rinnasta ja pitämään niskan päällä kättään, että kierrokset edes vähän laskisi. Positiivisena asiana sanoisin, että sen maltti palkan odottamiseen on kasvanut, jonka johdosta treeni eteni nopeasti. Aikaisemmin sitä piti palkata mahdollisimman pian, ettei keskittymiskyky katoaisi ja väsy tulisi.

Mahtavaa!

Activea neljäntenä päivänä

Roope on nyt syönyt neljä päivää Active ruokaa. Keskittymiskyvyn parantumisen lisäksi sen liikkuvuus on parantunut. Enää se ei kulje lenkillä perässä, vaan hölkkää kevyesti edessä, Rosan kanssa rinnakkain. Tästä  heräsi ajatus, että olisikohan Rosan remmirähjyys johtunut siitä, että se halusi suojella huonokuntoista elämän kumppaniaan, sillä tänään lenkillä se ei rähjännyt kenellekään. Vaan käveli nätisti ohi. Sen se kyllä muisti, että jokaisen onnistuneen ohituksen jälkeen tulee saada nami. Tämän se ilmoitti tulemalla viereen ja ottamalla katsekontaktin ensin minuun ja sitten taskuun.

Kyllä nämä mussukat ovat vaan niin hauskoja koiruuksia =)!.

Go Roope Go

Hiphei, Active on osoittautunut kunnon ostokseksi. Jo parin active aterian jälkeen Roope alkoi kantaa mulle leluja, tuli viereen rapsuteltavaksi, kaivautui kainaloon ja teki vaikka mitä, jotta olisin alkanut sen kanssa leikkimään tai treenaamaan. En kuitenkaan mennyt tähän lankaan, vaan odottelin sopivaa hetkeä ja vasta sitten aloitin treenit.

Tänään oli noutokapulan vuoro. Vaikka Roope rakastaa noutokapulaa, ei sen silmissä ennen ole palavaa intoa treeneissä ollut. Nyt sen takapuoli heilui kevyesti, kun se yritti tarjota oikeaa kohtaa sivulle tullessa. Merkille ohjauksessa se tajusi jo ekasta kerrasta, mihin halusin sen menevän. Se ei hermostunut kertaakaan, vaikka pyysin sitä toistamaan liikettä seitsemän kertaa. Kaukokäskyt sillä meni kevyesti. Jänisistuminen sujui loistavasti.

Oujee, mitä kamaa. Tästä en luovu koskaan =)!

Pihvit

Taloyhtiön talkoiden siivellä sain siivottua kaikki rikkoutuneen terassin roskat roskalavalle ja pestyä terassin kesäkuntoon. Siivouksen päätteeksi grillasimme vihanneksia ja lampaanpaistista tehtyjä pihvejä. Roope, joka ei ruuanlaitosta paljoa perusta, seurasi koko toimituksen ajan grillin vieressä ruuan valmistumista. Muutaman kerran hieman ulisi vieressäni ja kierteli jalkojeni välistä. Kun maistiaisi pihveistä ei herunut, siirtyi se mummin jalkoja kiehnäämään ja käsiä nuolemaan. Sekään ei auttanut. Maistiaisia ei sieltäkään herunut.

Ruokailun päätyttyä Roope ja Rosa sai läski- ja jännepalat. Rosa aivan tärisi, niin hyvää liha oli. Ja Roope raukka kierteli vielä pitkään ruokailun jälkeen keittiössä, josko namipaloja vielä löytyisi.

Kun kesäkuussa menen Rosan kanssa paimennuskurssille, niin toivoa sopii, että Rosa ymmärtäisi lampaiden olevan eläimiä joita pitää paimentaa, ei lahdata niitä grilliin sopivaksi.