Roope ja Rosa

Roope ja Rosa

sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Suunnilleen suunnassa

Joka kerran, jos haluan mennä metsään, on mulla oltava joku suuntavaistoinen ystävä mukana. Ainut paikka, mihin uskallan mennä yksin, on meidän lähimetsä. Joten ihan pakko oli ilmoittautua kurssille, kun Espanjanvesikoiraharrastajat järjestivät suunnistuskurssin jäsenilleen. Joskohan tästä se itsenäinen elämä metsäpoluilla alkaisi?

Alussa kävimme luentorungon läpi, jossa käsiteltiin karttoja, mittakaavoja ja merkintöjä, sitten siirryimme kompassin kimppuun. Alussa kompassi vaikutti olevan jotenkin hakusessa, mutta pian jo osasin nousta paikoiltani, etsiä kartalta pohjoista ja asettaa kompassi paikoilleen. Kaikki tuntui niin helpolta. Mutta kun siirryimme ulos harjoittelemaan, ei mikään ollut enää hallinnassa. Kuin ihmeen kaupalla löysin pohjoisen ja sen merkkasin karttaan. Seuraavaksi mitattiin askeleet. 100:n metriin mahtui mun askelia 68 ja sitten metsään.

Ensimmäiseksi tehtäväksi tuli etsiä polku kartalta ja siitä läheiselle kivikkoiselle alueelle. Heti olin löytäväni koordinaatit ja lähdin kulkemaan eteenpäin, pikkasen muista sivummassa. Tässä vaiheessa aivoni oli jotenkin muuttanut suunnitelmaa ja päättänyt lähteä hakemaan rastia. Kun muut pysähtyivät kiville, mä etsin rastia, kunnes tajusin, että ei tässä mitään rastia etsitä.

Sitten matka jatkui ja samalla opiskeltiin karttaa ja kompassia. Välillä tilanne oli hallinnassa, välillä ei. Lopulta lähdettiin pareittain etsimään rasteja. Jo heti ensimmäisen rastin jälkeen löin hanskat tiskiin ja päätin lähteä autolle. Mutta kouluttaja oli eri mieltä. Hän lupasi lähteä kanssani reitin läpi ja samalla tahkottiin eri maamerkkejä ja pohdittiin kartan sopivuutta maastoon, etsittiin rasteja ja laskettiin askelia, eli välimatkoja. Kyllähän kaikki seitsemän rastia löytyi ja sitten kohti kotia ja pohtimaan, onko tämä todella mun laji vai ei.

Mitään hehkutusta en saanut, sillä yksinkertaisesti mun hermot eivät kestäneet kompassin kanssa kulkemista ja sitäkin piti opetella. Mutta kartanluku oli todella kivaa ja huomasin, että olinkin omaksunut aika paljon karttamerkintöjä. Kyllä mä tätä lajia ehkä vielä kokeilen, mutta rauhassa ja naapurin kanssa =). Ollaan jo näin sovittu!