Roope ja Rosa

Roope ja Rosa

sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Jumeja ja palloja

Selkävammaisten talouteen alkaa vihdoin kuulua hyvää. Itse sain tietää, että vasemman jalan toimimattomuus sekä alaselän kivut johtuvat niska/hartiaseudun jännittyneisyydestä. Eli niska/hartiaseudun rentoutusharjoituksia tuli tehdä ja aloitinkin heti lötköttelyn pilatesputkella. Jo heti kahden harjoituskerran jälkeen alkoi jalat ja selkä pelittää.

Viime viikonlopulta jäi mieltä kaivertamaan omistajan laiskuus koiraa kohtaan, jos ei harrastavaa koiraa viedä fyssarille. Niinpä sain soitettua Rosalle hieronta-ajan ja Roopelle fyssarinajan. Rosa pääsi heti hierontaan, mutta Roope saa hoitoa vasta kesäkuussa.

Harvoin tulee vietettyä aikaa Rosan kanssa kahdestaan, siksi ehkä oli mahtava fiilis kun hyvinvointikeskuksen aulassa odottelimme vuoroamme. Rosa katseli mun sylissä ikkunasta ulos ja teki liikelaskentaa. Kuka meni fillarilla, kuka autolla ohi. Rosa oli täysin rentoutunut ja ikkunan lumoissa, eikä ollenkaan ollut moksiskaan tulevasta, vaikka samoissa tiloissa työskentelee eläinlääkärit. 20 minuutin odottelun jälkeen oli meidän vuoro.

Heti Rosan askelista ilmeni, että oikea kylki on jumissa. Sen askelväli oikealla puolella oli lyhyt ja peitsaamisen tapainen. Koska Rosaa ei pöydällä ole hoidettu, niin hieroja istahti lattialle ja alkoi hommiin. Hieronnan liikkeet eivät olleetkaan puristusmaista, vaan pikemminkin sivelyä, jossa käden liike oli ulkokaaresta sisäänpäin muutaman millin verran kerrallaan. Rosan keho oli niin jumissa, että minkäänlaista isompaa liikettä ei olisi voinut käyttää. Rosa ei kipujen vuoksi rentoutunut koko sinä aikana mitä sisällä oltiin, mutta mulla alkoi jo 10 minuutin jälkeen silmät vaipua kiinni. Jotta pysyin hereillä, oli pakko ruveta höpöttelemään niitä näitä. Ja tulihan lähes kahden tunnin aikana höpöteltyä vaikka mitä.

Kotitehtäväksi sain hierontaohjeet sekä syvien lihasten harjoittamis ohjeet. Jos Rosa ei ala voida paremmin, tulisi mun viedä se uudestaan käsittelyyn kahden viikon kuluttua ja jos sekään ei auta, niin sitten olisi kuvattava selkä. Hieronta multa on kokonaan unohtunut, mutta syviä lihaksia ollaan harjoiteltu senkin edestä. Tassuja on kuivattu sisälle tullessa oikein huolellisesti, eikä kummaltakaan tasapaino petä. Ollaan treenattu peruuttamista, vaahtomuovipatja odottaa terassilla naminpiilotusleikkiä varten yms.

Kaikista eniten ihmettelin sitä, kun eilen venytin Vapun ohjeiden mukaisesti Roopen lavanseutua, kuului nikamista naks ja sen jälkeen Roope on tuntunut vapautuneemmalta ja iloisemmalta.

Enpä olisi aikaisemmin uskonut, et Rosan hyppimisestä sohvalle ja tyynyjen potkimisesta lattialle voisi antaa nautintoa, tai Roopen sohvalle hyppäämisestä. Siitä innostuneena vein koirat aamulla uimaan, vaikka ne onkin vielä saikulla ja niiden kanssa pitäisi tehdä vain kevyitä metsälenkkejä;
















lauantai 19. toukokuuta 2012

Hyppytekniikan hiominen

Niin tyypillistä, niin tyypillistä. Agissa treenit ovat keskittyneet kontakteihin ja yleisesti rataan suorittamiseen, mutta erittäin tärkeä seikka, eli hyppyjen opettaminen, on täysin unohtunut. Tänään tuli korville niin että tuntui Vappu Alatalon luennolla, missä käsiteltiin hyppytekniikan opettamista. Mitä luennosta jäi mieleen, ei mitään ja aivan hirveästi. Eli asiaa tuli tuutin täydeltä, joten kurssin jälkeen kotiin tullessa oli takki ihan tyhjänä. Onneksi tein muistiinpanoja... ;)

Ohjaajan tehtävät:

Ohjaajan tulee huolehtia siitä, että koiran fysiikka kestää lajin harrastamisen. Koiran käyttäminen säännöllisesti fysioterapiassa tulisi tehdä kisakoirilla 2 viikon ja harrastuskoirien 2 kk välein. Jos koiraa ei viedä fyssarille, seurauksena on koiran sairastuminen ja kipeytyneet jäsenet. Fysioterapeutti antaa ohjeet, kuinka fysiikkatreeniä tehdään koiran kanssa, esim. jumppaliikkeet, punnerrukset, miten koiran kanssa treenataan kestävyyttä ja kuinka se saadaan maksimikuntoon. Harrastuskoiran kanssa riittää syvien lihaksien aktivointi ja niiden hyvän kunnon ylläpitäminen.

Agissa ohjaajan tehtävänä on kertoa ajoissa suoritettavat esteet. Jotkut koirat vaativat suunnan ohjeistuksen jopa kaksi estettä ennen, mutta yleisesti ottaen riittää, että ennen estettä viimeisen laukan kohdalla ohjaa jo seuraavalle esteelle.

Ohjaajan tulisi treenata koiran kanssa jo ennen radalle menoa´, vaikka metsässä.

Koiran työ:

Koiran on löydettävä oikea reitti esteeltä esteelle, eikä matkalla saisi olla ylimääräisiä voltteja.

Esteiden ja välimatkojen hahmottaminen ja kontaktien yms. hallinta; mihin astuu, mihin sukeltaa yms. Koira mittaa matkan siten, miten monta askelta vaatii esteeltä esteelle., Onnistuneen suorituksen edellytys on hyvä itseluottamus ja omanarvontunto. Epävarma koira lisää laukka-askelia, jolloin virhearvioinnit lisääntyvät. Motivoimaton koira ravaa ja on haluton lajiin.

Ponnistuspaikan valinta, havaita missä kohtaa radalla este on sekä missä kohtaa seuraava este on, mikä on vauhdin määrä, hallita hyppytekninen taito, säilyttää hypyn voima, hallita vartaloa, pitää paino takajaloilla. Epäonnistuneessa hypyssä ponnistus on tapahtunut kaukaa tai liian läheltä. Neliöhypyssä takajaloista puuttuu voima.

Painonsiirto; ponnistuspaikan kohdalla ponnistusvoima on takajaloilla. Onnistunut hyppy vaatii kunnon kulmaukset, sillä ne toimivat jousituksena. Jos koiralla kulmaukset ovat epäsuhteelliset, ei ponnistu tapahdu joustamalla, vaan hypyt ovat hankalia suorittaa sekä hallita. Fyysisen kunnon ylläpitämisellä voi lajia kuitenkin harrastaa.

Jos koiralla on vanhoja jumeja, niiden pois hoitaminen on erittäin tärkeää. Hoito saattaa kestää jopa 6kk. Niveliä tukevat syvät lihakset on oltava kunnossa. Niitä pystyy harjoittaa tasapainoharjoituksilla. Jos lihakset ovat kunnossa, voi myös C-lonkkaisella harrastaa agia. Pentujen kanssa tulisi harrastaa vauvajumppaa, joka on lähinnä kosketusta koko kroppaan sekä pilatesta 1,5v asti.

Selän tulisi hypyn aikana pyöristyä. Syvien lihasten tehtävänä on irrottaa nikamat.

Kisojen jälkeen tehdään palauttavia treenejä.

Ponnistuskulmassa tulee huomioida, hyppääkö koira ylös- vai eteenpäin. Kuinka korkea hyppy on sekä kaarteisiin sisäänmeno suunnat. Kaikki riippuu koiran voimasta ja fysiikasta ja se vaatii kehoon voimaa.

Rimoissa
koiran on arvioitava niiden korkeus, ponnistuspaikan sijainti yms. yhdistelmät. Koira arvioi kaiken silmillään, joka tarkoittaa sitä, että koiran on pidettävä ehdottomasti katse hypyissä, ei ohjaajassa. Koira kuuntelee ohjausta ohjaajan jaloista. Jos koira on pelokas, se hyppää liian korkealle. Roiskiva koira ei kunnioita esteitä eikä sitä ole opetettu hyppäämään, on palkattu vain vauhdista, jolloin se ei opi arvioimaan suoritustekniikkaa.

Koiraa ei koskaan toruta riman pudottamisesta, sillä syy siihen on tapahtunut 4-5m ennen estettä. Sen sijaan ohjaajan tulisi analysoida tilanne ja pohtia, mitä tapahtui ennen estettä. Tähän usein auttaa vireen laskeminen. Koira tulisi totuttaa ohjaukseen fysiikan avulla sekä ohjaajan pysyminen kauempana. Koira ei koskaan pudota rimoja tahallaan. Jos koiraa rankaisee pudottamisesta, se tulee myöhässä. Lopputuloksena saattaa koirasta tulla varovaisempi, ennakkoluuloinen sekä haluton hyppäämiseen. Riman korkeuden on oltava muuttuva. Rimat voivat olla jopa killillään. Rimojen korkeutta voi vaihdella matalasta jopa maksikorkeuteen. Rimojen hahmottamisen apukeinoina voi käyttää serpentiinejä sekä huomioteippiä

Tasapainon löytäminen hypyn jälkeen;

Jos etutassuissa ei ole vaimennusta, tulee lihasjumeja. Jos koira ei kykene pehmeään alastuloon, on syynä lihasjumit. Alastuloissa tapahtuu eniten vammoja ja syynä on useimmiten nivelsiteiden jumiutuminen. Koiran huollossa tärkein kohta on lapaluiden alueella olevat lihakset. Pennuille lihastreenausta voi alkaa harjoittaa jo 4-6kk iässä, jolloin treenejä tehdään pari kertaa kuussa.

Luennon jälkeen alkoivat harjoitukset. Ensin oli pentujen vuoro.

 Esteitä oli viisi peräkkäin, joiden läpi pennut juoksivat palkalle. Tässä harjoituksessa omistaja lähettää koiran palkalle, joka on avustajalla. Kierroksia tehtiin kolme, jonka jälkeen palkka jätettiin neljännen ja viidennen esteen väliin.

 Seuraavaksi oli medit. Esteet vaihtuivat vankempiin ja mittaukset suoritettiin jaloilla. Esteiden välin tulee olla mineillä 4, medillä 5 ja maxeilla 6 jalkaa.

Esteharjoitus aikuisilla oli sama kuin pennuilla, mutta rimat olivat killissä.

Tämän jälkeen siirryttiin hypyn korkeuden harjoittamiseen.

Ensin tuli lähtöpaikka, siitä 5 jalkaa ja kaksi estettä lähekkäin, joissa ensimmäisessä oli aisa matalalla, siitä 3 jalkaa eteenpäin ja namipaikka. Hyppytekniikkaa aloitettiin harjoittamaan rima alhaalla ja jokaisen onnistuneen hypyn jälkeen rimaa nostettiin ylöspäin.

Tämän jälkeen tuli lähtö ja loppu kurssista jääkin salaisuudeksi...

tiistai 15. toukokuuta 2012

Käännös oikeaan mars!

Pitkästä aikaa ajattelin uhrata tokoilulle yhden illan ja kuinka ollakaan, kentällä oli eräs nainen leikkimässä lasten kanssa, joka oli aikoinaan 20 vuotta kouluttanut koiriaan sekä toiminut muille kouluttajana TOKOssa. Menin ihan hämilleni, kun hän ilmestyi eteeni ja tarjosi apuaan. Olin kyllä suunnitellut, että ärsyttäisin Roopea lelulla, jättäisin lelun kehän ulkopuolelle, treenaisin kehässä sivulle tuloa tai seuraamista ja sitten vapauttaisin lelulle. Harjoittelisimme ns kehään menoa ja sieltä poistumista.

Avun myötä suunnitelmat meni uusiksi. Hän lupasi auttaa mua seuraamisen vahvistamisessa. Ja koska mun piti näyttää miten treenaan, niin tietenkin näytin sen pisimmän rituaalin mukaan, sen, mihin asti olen treenamalla päässyt. Tätähän ei tietenkään kysytty, joten apuja tuli tuhannen kaupalla.

Ensiksikin, kun käännöksissä palkkaan namilla, voisin vaihtoehtoisesti heittää lelun vapautuksen jälkeen klo 20min yli suuntaan. Tätä sitten pari kertaa kokeilin ja kaikki energia meni siihen, että mietin, mitä pitikään tehdä. Kävelin suoraan, mietin mitä seuraavaksi, muistin et piti kääntyä, etsin lelua ja sitten heitin. Roope katseli mua kysymysmerkin lailla ja lopulta juoksi lelulle. Multa ei herunut vapautus käskyä, ei rentoa menoa, ei hauskuutta, ei mitään niistä, mitä ehdottomasti treeneissä pitää käyttää. Olin kuin kipsattu patsas.

 Ehkä vieras huomasi sen, sillä Roope laitettiin tauolle ja sen jälkeen alkoi sataa muita vinkkejä, joita oli tietenkin se iloinen tekeminen, iloinen käskyttäminen, iloisesti kehoa käyttäen jne... Lopputuloksena koiran tulisi olla innoissaan treenien alkaessa sekä päättyessä. Sellaisella mentaliteetilla, et katse huutaisi lisää treeniä. Tämän kyllä meinaan harjoitella kuntoon ennen ensi tiistaita, jos vaikka sama goutsi olisi ensi tiistainakin paikalla...

sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Monenmoista selkäkipua

Kun Roopen selän sai parempaan kuntoon, alkoi Rosan selkä oireilla. Se oli aikamoinen yllätys, sillä tähän asti Rosa on ollut terve ja lämpökamerallakin katsottuna selkä ollut loistavassa kunnossa. Niinhän se on, onnettomuudet eivät tule kello kaulassa, sen sain taas huomata.

Muutama viikko sitten olimme tavanomaisella aamulenkillä lähimetsässä. Rosa käveli aivan rauhallisesti selkäni takana ja äkkiä kuului kimeä vinkaisu. Rosa tuli luokseni täristen ja apua katseellaan anoen. Mitään vikaa ei kuitenkaan koirasta löytynyt, joten kävelimme lenkin loppuun. Koko metsälenkin aikana Rosa ei pomppinut kiveltä kivelle tai juossut hurmiossa Roopen perässä. Se kulki aivan jalkojeni läheisyydessä. Vasta kotona alkoi rajumpi oireilu, tärinä ja hännän vetäminen jalkojen väliin. Se söi normaalisti, mutta syötyään ei mennytkään sohvalle loikoilemaan vaan käpertyi omaan punkkaansa.

Ensijärkytyksessä soitin eläinlääkärin vastaanotolle, joka suositteli odottelemaan muutaman päivän, josko oireet hälvenisi. Kolme puhelua kaverille, joka oli sitä mieltä, että odota. Kaksi tekstiviestiä sukulaisille, jotka suosittelivat myös odottamaan seuraavaa arkipäivää. Niin minä odotin ja syötin Rosalle naapurilta saamiani kipulääkkeitä.

Viikon verran Rosa söi kipulääkkeitä ja teimme vain rauhallisia remmilenkkejä. Oireet alkoivat pikkuhiljaa hälvetä ja menimme viikon jälkeen ensimmäiselle metsälenkille. Se oli selvä virhe, sillä sen seurauksena olimme jälleen nolla tilanteessa. Kivut sekä vaikeasti liikkuminen alkoi uudelleen. Nyt metsälenkistä on kulunut lähes viikko. Oireet ovat poistuneet, mutta ei kipulääkkeillä, vaan joka iltaisella kevyellä hieronnalla. Kiitos ihanan Ullan, sain lähes terveen koiran takaisin. Vielä on hieronta iltoja edessä, mutta nyt Rosa pääsee astumaan jo pari rappusta ylöspäin sekä loikkaa sohvalle nukkumaan. Enpä olisi koskaan uskonut, että voisin olla onnellinen siitä, että koira pääsee sohvalle =).

Mikä Rosan selkään tuli, on ikuinen salaisuus. Tuskin mikään luu on murtunut tai mennyt sijoiltaan. Luultavasti vain lihasvenähdys. Oireet olivat kyllä aika hurjia, hieman samanlaisia kuin Roopella viikko sitten mölliagikisojen jälkeen. Roope sai aivan karmean tärinäkohtauksen ja vain seisoi. Tällä kertaa en mennyt paniikkiin, vaan tein kevyen hieronnan, annoin sille kipulääkkeen ja nostin sen sohvalle nukkumaan peiton alle. Aamulla Roope oli taas oma itsensä.

Tiedusteltuani oireiden syitä ihmisfyssariltä, oli hän sitä mieltä, että jokin lihaskerroksista oli hieman pettänyt nopean jäähtymisen vuoksi. Tästä opin sen, että laitan AINA molemmille takit päälle treenien jälkeen, jolloin lihasten jäähtyminen tapahtuu hitaammin. Rosan  takki on vielä ompelimossa, mutta Roopella on jo ihana ulkoilutakki, jossa on silkkinen vuori :).