Roopelle ei koskaan varsinaisesti ole opetettu noutokapulan hakua. Kun sellaisen hankin ja ekan kerran sen sille heitin, niin suorilta se haki sen ja toi sen vierelleni. Kun tuomista lähdin viilailemaan, alkoi meidän noudon ongelmat. Tätä viilailemista on sitten harjoiteltu silloin tällöin ja nyt tänä päivänä Roopella on nouto hanskassa. Se hakee niin noutokapulan kuin dummyn vaikka lumipenkasta ja tuo sen vierelleni. On siis aika siirtyä Rosaan ja pohtia missä aikoinaan on mennyt vikaan.
Rosan kanssa ongelmana on ollut sen leikkiminen noutokapulalla. Se ottaa sen suuhun, mutta sitten alkaa ongelmat. Kapula lentää ilmaan ja Rosa on onnellinen. Jotta en lannistaisi Rosaa ihan nollille, olen palkinnut siitä, kun se ottaa sen suuhun. Jos otan kapulan käteeni, ei Rosa suostu siihen edes koskemaan. Jos kapula on kädessäni ja kuljen taaksepäin houkuttelevasti, se vain inisee. Näen siitä, että tekisi mieli ottaa se, mutta ei vain kykene. Niinpä vein tämän ongelmani treenikentälle ratkottavaksi.
Olimme kaikki samaa mieltä siitä, että Rosa leikkii kapulalla. Joten nyt pitäisi tilanne rauhoittaa ja aloittaa kaikki ihan alusta. Siitä, että palkitsee ensin katsomisesta ja sitten koskemisesta. Ja siitä pikkuhiljaa kohti onnistunutta noutoa.
Eilen illalla sitten linnoittauduin Rosan kanssa makkariini. Laitoin kapulan lattialle ja odotin mitä tulisi tapahtumaan. Rosa katsoi mua ja sitten kapulaa. Naks ja palkka. Kohta Rosa alkoi koskettaa kuonollaan kapulaa ja naksuttelin ja heittelin palkkaa. Ihqu Rosa. Nyt alkaa pelittää.
Tänä aamuna linnoittauduin taas makkariin. Kapula lattialle ja katsetta peliin. Naks palkka. Tätä tein muutaman kerran, mutta Rosa kyllästyi todella nopeasti tähän. Se alkoi tassulla kapulaa siirtelemään ja oli just sen näköinen, ettei voisi vähempää kiinnostaa. Niinpä siirsin kapulaa hieman kauemmaksi minusta. What? Rosa oli aivan selvästi ihan kysymerkin näköinen. Mitä nyt tapahtuu???? Hetken mietittyään se siirtyi hieman ja kosketti kuonolla kapulaa. Naks ja palkka. Aaaaa, lamppu sytty ja sain pari onnistunutta kosketusta. Sitten tuli taas tauko. Ei kiinnosta. Siirsin kapulan tällä kertaa oikealle puolelleni. Rosa katseli silmiini sen näköisenä, kuin yrittäisi saada niistä vihjettä, miten tästä eteenpäin. Istuin varmaan yli minuutin ja odotin jotain tapahtuvaksi. Sitten Rosa suorastaan hypähti ylös ja meni koskettamaan kapulaa, naks ja palkka. Taas ei tapahdu mitään. Voi itku, tämä on treenaamisen niitä vaikeimpia asioita. Miten jatkaa eteenpäin, jos tulee seinä vastaan?????
Jostain ihmeen piilosta alkoi ajatuksiini virrata kysymys, mistä palkka tulee? Hmmmm.... Sehän tulee mun kädestä ja kapula on kauempana oikealla. Siispä odotin vielä hetken ja kun Rosa turhautuneena hiljaisuuteen pikaisesti kosketti kapulaa, heitin namin aivan kapulan viereen. YES! Tämä toimi! Sain sen jälkeen ainakin neljä onnistunutta kosketusta kymmenen sekunnin sisällä. Tähän päättyi tämän aamun treeni. Halusin treenille onnellisen lopun ja sain sen =).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti