Roope ja Rosa

Roope ja Rosa

sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Opi, tiedä, taida ja osaa...

Agility on erittäin hauska ja vaativa laji aivokopalle. Siksi on hyvä välillä irtaantua omista treeneistään ja lähteä katsomaan, miten muut siitä suoriutuvat. Siispä koirat hoitoon ja Purina Areenalle katsomaan agikisoja. Ensimmäistä kertaa pääsin tuntemaan kisajännityksen vireen ilmassa. Tähän asti olen tyytynyt katselemaan vain messarin agilitynäytöksiä. Ne ei todellakaan ole mitään verrattuna jääkylmään halliin, missä on kymmeniä ja kymmeniä ihmisiä odottelemassa vuoroaan. Radan suoritus kesti keskimäärin 40 sekuntia, niin mideillä kuin makseilla. Koirien vaihto oli nopeaa ja varmasti vaatii tuomarilta skarppiutta pysyäkseen vikkelien koirien perässä. Vaikka en seisonutkaan siellä kuin puolituntia, silti sain hetkestä paljon irti ja opin uusia näkökantoja.

Tässä muutama esimerkki, mitä kaikkea tulin huomanneeksi:
  • Opettele komento eteen: kisaradan loppupäässä oli pussi ja kaksi esteettä jonossa. Näistä koira selvisi todella kovalla vauhdilla, jos oli opetellut eteenlähetyksen. Suurin osa koirakoista kuitenkin juoksi rinta rinnan esteet maaliin asti. Toinen asia, mikä pisti silmiin, oli, että kun ohjaaja juoksi seinän viertä maaliin, saattoi koira karata vaikka tunneliin. Eli on parempi juosta tavallaan radan puolella, jotta koira pysyisi varmimmin radalla, eikä karkailisi muihin maisemiin.
  • Opettele kepit: Kisaradalla oli kohta, missä putkesta piti juosta esteelle ja siitä tiukalla kurvilla kääntyä oikealle kepeille. Kunhan osataan kepit kunnolla, niin sitten alamme harjoitella kepeille menoa eri suunnasta ja monesta eri vauhtilajista. Näiden keppien kohdalla tuli ihan älyttömästi virheitä ohjaajalla. Jopa sellaisia, että koira olisi mennyt oikein, mutta ohjaaja korjasi liikkeen ja ohjasi koiran virheellisesti kepeille. (Rankka laji, sanoisinko...)
  • Opettele jarrutus: Sannan treeneissä on kerran selitetty jarrutuksen merkitys, mutta sitä ei keritty kokeilemaan. Jos ohjaajat olisivat tämän osanneet, olisi moni välttynyt turhilta virhepisteiltä.
  • Mikä on hylätty ja virhepiste: Hyvin monen kohdalla luulin koiran saavan hylyn, mutta se saikin virhepisteen. Pari hylättyä suoritusta tunnistin itsekin, maxikoira veti renkaan niin lujaa, että se lensi kahtia ja useampikin koirakko oli niin innostunut, että pudotteli esteitä takanaan.
  • Keskinkertainen vauhti: Sannan agipalautteessa oli kommentti, että meillä on keskinkertainen vauhti. Ihmettelin moista, mutta kun tänään huomasin sen todellisen vauhdin, mikä pitäisi olla, niin ymmärsin tämän yskän. Oikeastaan kisaajiin verrattuna meillä on hyvin etanamainen vauhti...
  • Miten saada oma aivokoppa toimimaan: Olen joskus tuumannut työkaverilleni, että mitenköhän saisin aivoihin hieman vauhtia. Vastaus oli hyvin yksinkertainen. Joka aamulenkin yhteydessä ota kolme askelta eteen ja saman verran taakse kolmesti. Sitten pyöri pari kertaa oikealle ja pari vasemmalle. Se on siinä... Miten ihmeessä tämäkin oli multa unohtunut. Hyvin yksinkertainen toimenpide, mutta huonosti muistissa pysyvä... =)
Kisa oli hieno elämys, varsinkin kun pääsin katsomaan kahden eri vesikoiran suoritusta. Toinen heistä sijoittui toiseksi ja toinen kolmanneksi. Onnittelut heille!

Lisää tietoa agilitysta: http://www.agilityliitto.fi/wordpress/?page_id=7

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti