Kaikki alkoi siitä, kun meidän talon raput vahattiin. Roopella alkoi ulos/sisään mennessä jalat liukua alta eri suuntiin ja siinä vaiheessa mulla alkoi paniikki. "Nyt sen lonkat on niin huonossa kunnossa, että pakko tehdä jotain" -mietin ja otin yhteyttä entiseen työkaveriin, joka on ihmisfysioterapeutti. Ulla lupasi auttaa ja kipitti kirjastoon hakemaan koirien fysioterapiasta kertovan kirjan.
Pari viikkoa sitten lauantaina menimme Ullalle ja kädestä pitäen hän näytti, miten koiraa tulee hieroa. Aluksi olin pelokas homman suhteen, koska pelkäsin satuttavani Roopea. Mutta sitten intouduin niin hieronnan pauloihin, että meinasin oikeasti laittaa kaiken överiksi ja tuhota Roopen lihaksia. Onneksi Ulla oli vieressä ja komensi mut lopettamaan ajoissa. Kun vihdoin olin saanut tajuntaani, kuinka hieronta oikeasti sujuu, uskalsi Ulla luovuttaa Roopen kokonaan mulle. Sovimme, että kahden viikon ajan, joka ikinen ilta, hieron Roopen lihaksia ja kun olen saanut ne pehmeäksi, alamme opiskella akupisteitä. Tietenkään emme käytä neuloja, vaan sormipainalluksia.
Ensimmäisenä iltana komensin Roopen lattialle mun jalkojen väliin makaamaan ja hieronta saattoi alkaa. Roope teki monta kunniakierrosta mun edessä ja hetken maanittelun jälkeen sain sen makuu asentoon. Alussa Roopea jännitti. Sen keho oli hieman jännittynyt ja "tutka" kävi kuumana. Rosa puolestaan ei voinut sietää tilannetta, missä Roope oli kohteena, mutta hän ei. Siispä Rosa teki muutaman kerran tiukan hypyn sohvalle ja alkoi haukkua tiukasti ikkunaan päin. Välittömästi Roope nousi jaloilleen ja paineli ikkunan eteen, jolloin Rosa huomasi, että syli oli vapaa ja tuli Roopen paikalle hierottavaksi. Tosin Rosa ei pidä mun hieronnasta kuin sen verran, että saa näytettyä Roopelle olevansa huomion kohteena. Se antaa hätäisesti hieroa itseään hieman niskasta ja selästä ja sen jälkeen painelee sohvalle köllöttämään.
Jo kahden hierontasessioillan jälkeen alkoi näkyä tuloksia. Roope, joka tähän asti oli pitänyt lenkeillä perää, alkoi yllättäen ottaa spurtteja mun ohitse. Sen takajalkojen askelväli alkoi pidentyä ja lihakset rentoutua. Tähän asti Roopella on karvanlaatu takapuolen kohdalla ollut aika huono, mutta sekin alkoi muuttua pehmeämmäksi ja ns. irtonaiseksi. Sen ilmeestä näki, että se nautti uudesta olostaa. Hieronnan aikana se ei enää Rosan hämäyshaukkuun lankea, vaan makaa ketarat ojossa ja antaa mun hoitaa itseään.
Minä itse olen saanut tyytyä syvien lihaksien vahvistamiseen sekä lenkeillä tukivyön pitämiseen. Kyllä mulle olisi paljon, paljon mieluummin kelvannut joka iltainen hieronta ;). Ja tätä kun kestää vielä kuukauden verran!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti