Arki sellaisenaan

Hyvin harvoin meillä menee mikään putkeen Oikeastaan voisi sanoa, että meidän elämä menee takkuamalla eteenpäin. Ihan niinkuin Rosan turkki ajellessa. Päällisin puolin se vaikutti aukinaiselta, mutta kun trimmerin kanssa teki lähempää tuttavuutta, niin huomasin sen olevan osittain huopaantunut. Turkin leikkaamiseen meni kaksi tuntia, jonka jälkeen piti pitää aikataulun vuoksi parin tunnin tauko. Tauon jälkeen meni vielä tunti, ennenkuin se oli valmis.

 Viikko Rosan jälkeen oli Roopen vuoro joutua trimmerin käsittelyyn. Kesken kaiken trimmeri sanoi itsensä irti. Onneksi lainatrimmeri järjestyi muutaman puhelinsoiton jälkeen...

 Metsässä on ihanaa kävellä, kun siellä on tilaa temmeltää. Ei tartte roikkua hihnan jatkeena. Polut vain sattuu olemaan aika kapeita ja välillä on suorastaan ihan pakko tuupata kaveria kylkeen, että pääsisi eteenpäin.

 Toisinaan metsästä löytyy vain yksi koirille kelpaava keppi ja sehän on sitten saatava. Oli se sitten minkälaisessa jumissa tahansa. Pääasia, että siitä voi pientä kisaa pitää.

 Menee meillä välillä hyvinkin. Luoksetulo kutsut pelittää. Siitä on tullut molemmille mieluisa treeni.

Niin mieluisa, että välillä voi vähän odottaakin käskystä...

Ja joskus voi tulla isoja esteitä vastaan, jotka hieman pelottavat, mutta pienellä hämäysliikkeellä ohitettavissa...