Jo parissa päivässä Rosa alkoi näyttää elkeitä, että ei ihan kaikkia koiria kannata mennä vetää turpaan, vaan on parempi välillä ottaa rennommin ja siitä hyvästä saada namia. Tänään oli sitten aika nostaa panoksia ja mennä pieneen sisätilaan kuuden muun kanssa treenaamaan kontaktin ottamista. Sitä ennen kuitenkin oli ihan pakko päästä jäälle lenkille. Jäällä tulikin aika paljon haasteita, sillä siellä oli muitakin kuin me, mutta makkaran voimalla Rosa sai pidettyä itsensä kasassa ja otti rennon asenteen. Se ei kertaakaan karannut haukkumaan kenellekään. Kulku jäällä oli sen verran hankalaa, että aikaa kului enemmän, kuin olin arvioinut ja myöhästyin 15 minuuttia treeneistä. Kiitos ystäväni, joka tuli hakemaan mut puolesta välistä matkaa, muuten olisi koko treeni jäänyt väliin. Miten reagoivat Rosa ja Roope, kun menimme tilaan, missä oli muita. Ei mitenkään. Niiden kierrokset ei nousseet missään vaiheessa, vaan seurasivat mua nätisti joka paikkaan.
Koskaan en ole aikaisemmin treenannut kahden koiran kanssa samaan aikaan. Joten hieman jännitti, hallitsenko kahdelta koiralta äkilliset tempaukset ja osaanko ottaa nopeasti tilanteen haltuuni. Mitä tekisin, jos Rosa ottaisi takajalat alleen ja alkaisi riidan haastamisen? Tai jos Roope alkaisi hävetä meitä tapansa mukaan ja haluaisi lähteä pois tilasta. Ihan niinkuin ulkosalla käy. Mutta turhaan jännitin. Ohituksissa otin molemmilta remmit lyhyemmäksi, kutsuin ne viereen ja niin mentiin eteenpäin. Ohitukset meni loistavasti, koirat kulkivat rentoina ja katse suunnattuna mun taskuun, missä oli makkaraa. Sitten oli aika vaihtaa lajia.
Tässä vaiheessa piti laittaa toinen koira sohvalle odottelemaan ja treenata vain toisen kanssa. Aiheena oli istuessa kevyesti remmistä veto ja koiran piti istua paikoillaan vedosta huolimatta. Roopella nousi takapuoli ihan vähän ja siitä huolimatta annoin makkaraa. Jossain vaiheessa tajusin, että nythän mä opetan Roopelle ihan väärän liikkeen, joten en enää palkannut siitä, jos pylly hieman nousi. Jo yhdestä palkkaamattomasta kerrasta se tajusi, että pyllyn on oltava paikoillaan. Siitä huolimatta se kokeili vielä pari kertaa, josko palkka irtoaisi väärästä liikkeestä. Ei irronnut, joten se päätti pitää pyllyn maassa. Rosa taas, se ei hievahtanut senttiäkään, vaikka vähän nykäisi. Sama treeni niin, että koira seisoo. Sama juttu, Roope liikkui askeleen vedon voimasta, Rosa ei yhtään. Mutta nyt taisi Roope olla jo väsähtänyt, sillä se ei kertaakaan jäänyt seisomaan paikoilleen, vaan aina otti askeleen. Ei siis palkkaa ja tämä treeni siirretään perjantain treeneihin, missä on rauhallista.
Kun makkarat loppuivat, otin paikkani ja pysyin siinä tekemättä mitään. Ja koiratkin pysyivät. Ei ne vinkunu eikä haukkunu. Ne vain oli. Lopulta kaikki huoneessa olevatkin ottivat paikkansa ja keskusteltiin koirien kouluttamisesta. Tässä vaiheessa Rosa lösähti viereeni ja Roope otti tiukan katsekontaktin muhun kuola valuen. Olis ehkä pitänyt olla reilu Roopea kohtaan ja kertoa makkaroiden loppuneen, mutta en raaskinut, koska muut luulivat Roopen rentoutuvan kanssani ja tyytyneen tekemättömään osaan. Ei kukaan osannut arvata, että Roope voi olla hievahtamatta puolikin tuntia, että saisi edes pienen palan makkaraa... =)
Hih, hauskat treenit ja sen kunniaksi piti tehdä vielä toinen jäälenkki, tällä kertaa Aidan ja Katjan kanssa. Päivästä sain muistoksi muutaman kuvan jäälenkiltä, missä pääosaa esittää Roope, Rosa ja Aida.
Huomaa, Rosaa ei yhtään haittaa Aidan läsnäolo. Aikaisemmin se ei olisi pystynyt tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti