Eilen illalla onnistuneiden treenien jälkeen oli ihan pakko ottaa muutama lasi punaviiniä ja nauttia mahtavasta fiiliksestä. Siitä, mikä seuraa täydellisesti onnistuneiden treenien jälkeen. Mikä on seuraus? Aamulla päätä särkee ja siitä huolimatta on ihan pakko lähteä jäälle aamulenkille, vaikka energiaa ei olekaan yhtään. Eikä energiaa saa edes koirien kuvaamisesta, sillä ne tuntuvat pyörivän aina mun jaloissa.
"voisko saada vähän vauhtia tähän elämää!!!!!"
Jossain vaiheessa tajusin, että olis kiva saada edes muutama kuva siitä, kun koirat leikkii. Kuvaaminen oli ihan mahdotonta, sillä molemmat pyöri vain jaloissa. Siispä hanska avuksi. Heitin sen kauemmaksi ja välittömästi molemmat lähti sen perään.
"Mikä se on????", kysyy Rosa.
"Hyi, hikinen hanska. Ei kiinnosta, pidä se vaan..."
"Ällöö, voitko mennä muualle????"
Ei Rosaa kiinnostanut leikkiminen hanskalla. Roope taas oli niin haltioissaan, että sai melkein revittyä sen palasiksi.
Ympärillä oli hiljaista. Tällä kertaa en nauttinut tilanteesta yhtään. Olisin tahtonut elämään hieman vauhtia.
Rosan käsitys viihdykkeestä on sen tutka, joka alkaa toimia heti, kun se kuulee jostain ääniä.
Mikä parasta, Rosa on alkanut tulla luokse kutsusta, eikä enää lähde katsomaan, mistä ääni tulee. Sen maltti ärsykkeitä kohtaan on kasvanut huimasti.
Roopelle luoksetulot eivät koskaan ole ollut ongelma. Se on aina tullut luokse, vaikka ympärillä olisi mitä ärsykkeitä.
Ainut poikkeus koko jäällä olo aikana oli iiiiiihana kiven ympärille muodostunut jää.
Kotimatkalla päänsärky oli voimistunut ja huomasin itsekin alkavani ärsyyntyä joka asiasta. Varsinkin perässä kulkevasta sheltistä, joka haukkua räksytti koko ajan. Siinä vaiheessa, kun se oli ihan takana, Rosa käännähti ympäri ja päätti lähteä vetämään kaveria turpaan. Päästin Rosan irti, koska ajattelin antavani omistajille opetuksen, että ei kannattaisi pitää koiraansa irti ja antaa mennä räksyttämään toisten kantapäille. Ylläri ylläri, Rosa menikin sitä haistelemaan ja sen jälkeen jätti sen rauhaan ja oli valmis jatkamaan matkaa.
Kun oikein tarkasti ajattelee, niin kyllä reissusta ilon aiheita löytyi monia. Jääkimpaleen lisäksi Rosan käyttäytyminen ärsykkeitä kohtaan oli todella iso iloinen yllätys. Treenaaminen ei siis ole mennyt hukkaan, vaikka välillä palataan alkutekijöihin. =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti