Nyt se on todistettu, koira on pitkävihainen.
Toissa iltana iltalenkillä tuli Rosan verivihollinen numero I vastaan. Jo matkan päästä likat alkoivat murista keskenään ja olivat hyökkäysvalmiudessa, jos ote remmistä sattuisi lipeemään ja pääsisi kaveria vetämään turpaan. Kun osuttiin kohdalle, alkoi mua ottaa rankasti päähän likkojen käytös ja sanoin toisen koiran isännälle, että päästä koiras irti ni mäki päästän. Katotaan kui käy. Niinhän siinä kävi, että likat kävivät toistensa kimppuun painiotteita käyttämällä. Mitään verenvuodatusta ei nähty. Kohta Siru väisti ja Rosan itsetunto nousi kohisten voiton myötä. Muutamassa sekunnissa kaikki oli ohi ja jatkettiin kaikki matkaa omille tahoillemme.
Kaikki nämä vuodet ollaan yritetty sovitella likkojen sotaa. Olen yrittänyt namilla houkutella ohi, olen nostanut Rosan takapuolen Sirulle haisteltavaksi, olen vetänyt remmistä ohi käveltäessä, olen karjunut sille... mikään ei ole tehonnut. Toivon totisesti, että nyt kuuden vuoden ajan jäytänyt viha olisi haudattu ja pääsisimme vihdoin rauhaan tässä asiassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti