Vapun motivointipäivät lähestyvät ja olen päättänyt mennä sinne Roopen kanssa. Tiedän, että Roope rakastaa yli kaiken noutamista, mutta en vain saa siihen sitä luonnollista iloa. Olenko liian vaativa? Olenko liian tylsä? Olenko liian osaamaton keksimään harjoitteita? Näihin haluaisin vastauksen. Siksi ilmoittauduin kurssille Roopen kanssa.
Kun olin mielessäni saanut vastaukset siihen, mitä haluan tehdä Roopen kanssa, aloin miettiä ongelmaa uudesta näkökulmasta. Roope kyllä noutaa, mutta on erittäin epävarma siitä, mitä siltä halutaan. Sitten keksin, että jos vain pelkästä aloitteesta palkkaisin? Ei, ei se käy. Sillä olen sitäkin tehnyt treeneissä ja se ei pelitä. En siis osaa aidosti leikkiä. Päätin kuitenkin tänään mennä kokeilemaan, miten noutaminen leikkien onnistuisi. Tällä kertaa leikin suorittaisi koira itse, en minä.
Samoin mietin Rosan kohdalla, mitä sen kanssa keksisi ongelman ratkaisuksi noutamiseen. Vedestä se noutaa mitä vain, koska vain. Viimeksi tiistaina Rajasaaressa käydessä se haki tyhjää limupulloa vedestä. Miksi ei sitten dummya??? Ne kun on saman muotoiset. Siis Rosan kanssa kokeillaan myös leikkiä. Tarkoituksena oli tehdä treenit vesinoutodummylla, koska se on iskostunut koirille, että sillä voi leikkiä.
Koska Roope vaikutti väsyneeltä, aloitin treenit Rosan kanssa. Kyllä mustasukkaisuus saa Roopeen vauhtia. Otin Rosan vierelleni sivulle, sanoin odota ja vasta hetken kuluttua lähetin Rosan dummylle. Rosa ampaisi vauhtiin dummylle, aloitti leikkimisen sen kanssa, lähti tulemaan mua kohti ja jätti dummyn parin metrin päähän musta. Hyvä, sanoin ja hain dummyn. Mutta en antanut lihapullaa. Uudelleen sivulle, odota ja dummyn heitto. Rosa ampaisi vauhtiin kuultuaan käskyn hae, meni leikkimään dummyn kanssa, mutta tällä kertaa leikki ei kestänyt niin kauaa, kuin viimeksi. Leikin loputtua se lähti tuomaan dummya ja jätti sen jo lähemmäksi kuin viime kerralla. Viidennellä kerralla Rosa ampaisi vauhtiin kohti dummya, otti sen suuhunsa, lähti tuomaan kohti ja tiputti sen mun jalkoihin. TÄTÄ olin toivonut ja nyt oli lihapullan paikka =)! Jos jatkan näin harjoittelemista, mitenköhän kauan voin ottaa käyttöön oikean noutokapulan, jonka kanssa ei saa leikkiä???? Ja miten kauan kestää, että se tuo dummyn sinne, mistä se ampaisin liikkeelle? En uskalla arvailla, mutta tämä keino tepsii Rosaan ja olen siitä äärettömän onnellinen.
Roope oli jo siinä vaiheessa vireessä. Ilmeestä näki, et nyt se on innokas tekemään töitä kanssani. Komensin sen sivulle ja heitin dummyn sivuun. Käskystä Roope lähti dummylle, leikki sillä ja toi sen mulle. Hienoa, sanoin ja jätin pullat antamatta. Seuraava heitto meni pusikkoon, joten harjoitus vaihtui etsimiseksi. Oli siis namin paikka. Kolmannella heitolla heitin dummyn sivuun, menin 20m:n päähän Roopesta ja kutsuin Roopen sivulle. Roope lähti varovasti liikkeelle, puolessa välissä katseli dummya ja lähti sitä kohti. Huusin Roopelle, että tänne! Roope jätti dummyn ja tuli mun luokse. Hienoa, sanoin taas, mutta ei namia. Seuraava harjoite samallalailla. Tällä kertaa Roope juoksi dummyn ohi suoraan sivulle! Oujee, selvä namin paikka. Vielä yksi harjoite, dummyn heitto sivulle, Roopen jättö ja itse menin 30 m:n päähän. Sitten kutsu luokse, pysäytin puolessa välissä ja heti kun Roope pysähtyi, lähetin sen dummylle. Voi video! Roopesta ei kertaakaan näkynyt epävarmuutta, vaan treenaamisen iloa koko tämän session ajan!
Palkaksi hienosta treenistä, heittelin molemmille kiekkoa, ensin vuorotellen ja sen jälkeen yhdessä. Mielettömän hyvin onnistunut treeni. Kannattaa joskus laittaa muutama hetki siihen, että miettii, mitä koira rakastaa ja miten sen rakkauden saisi hyödynnettyä treenikentällä =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti