Täydellinen Roope

Koko kevät on mennyt ainoastaan Rosan ongelmien ymmärtämisessä. Sitä on yritetty huonoin ja hyvin tuloksin saada ohittamaan muita koiria kauniisti, sitä on yritetty saada noutamaan noutokapulaa, sitä on yritetty saada sietämään meteliä...jne. Ja jotta ymmärrys ongelmaRosaan oikein menisi sekaisin, sain vieraalta ihmiseltä kuulla, että Rosan käytös johtuu paimennusvietistä. Tästä tiedosta meni pieni pääni entistä enemmän sekaisin. Ja kaiken kaaoksen keskellä on Roope täydellisesti jäänyt ongelmaRosan varjoon. Joten kun kutsu Viialaan tuli, olin oikeastaan helpottunut siitä, että olin päättänyt tehdä retken pelkästään hyvin käyttäytyvän Roopen kanssa. Siispä Rosa mummolaan ja Roopen kanssa baanalle =)!

Perillä meitä odotti vuoden vanha perro, joka jo talon ulkopuolella tuli tsekkaamaan, otetaanko vieras vastaan vai lähetetäänkö se takaisin kotiin. Muutaman haistelun ja silmäkontaktin jälkeen vieras hyväksyttiin ja päästettiin portista sisään. Lähempää tuttavuutta ei kuitenkaan Oona halunnut tehdä, joten Roopen oli tyytyminen ihmisten seuraan.

Jonkun tunnin yhteiselon jälkeen saatiin jo yhteispotrettikin aikaiseksi. 

Päivä Roopen kanssa kahden oli kuin lomaa arjesta. Sen kanssa oli helppo olla. Kävely vieraalla paikkakunnalla sujui vetämättä, naapurin pihaan ei menty haukkumaan, nami vieraan kädestä otettiin nätisti näykkimättä, grillissä tuoksuvia lihoja ei edes huomioitu, pihaan yllättäen tulevalle isäntäväelle ei haukuttu. Roope oli täydellinen vieras ja mun sydän oli pakahtua ylpeydestä. Kiitos isäntäväelle, tämän kokemuksen tallensin syvälle sydämeeni ja tätä retkeä muistelen vielä pitkään =).

Tänä aamuna halusin "palkata" Roopen hyvästä käytöksestä ja ostin Lemmikkiasemalta vesinoutolelun. Ajattelin, että se saisi vauhtia noutodummyn harjoitteluun, mikä ei vieläkään onnistu ja samalla saataisiin kivat vesileikit.

Aluksi treenasin vain Roopen kanssa vedestä hakua, mutta väsymys oli tehnyt tehtävänsä eikä sitä kiinnostanut tämä laji. Sitten kokeilin hakua Rosan kanssa. Se syttyi tähän lajiin heti ja oli innosta soikea. Muutaman heiton jälkeen vapautin Roopen puusta ja siirryimme pelkkään vesileikkiin unohtaen noutotreenin. Yhdessä uiminen pallon kanssa on sujunut tähän asti hyvin, mutta tämän lelun kanssa ei sujunutkaan. Se tuntui olevan niin ihana lelu, että Rosa laittoi oikein urakalla Roopelle kampoihin, kun se yritti ottaa lelun itselleen. Ei auttanut muu kuin leikkiä vesinoutoa erikseen. 

Jossain vaiheessa heittojen lomassa kokeilin, miten itsehillintä kestää, jos en päästäkään koiria heti lelun perään. Pidin pannasta kiinni, komensin odottamaan ja heitin lelun veteen. Vasta hetken päästä päästin koiran perässä. Jälleen kerran molemmat reagoivat aivan erilailla. Rosalla silmät pyörivät kuin onnenpyörä, etutassut hieman jousitettuna, mutta pysyi paikoillaan. Roope, hmmmm, katsoi kun lelu lensi, nosti takapuolen ylös lähteäkseen, istui takaisin alas katse vangittuna leluun ja odotti käskyä.

Hmmm..., josko nyt olisin päässyt Rosan kanssa alkuun "hae" -käskyn tiedostamisessa ja Roopen kanssa eteenpäin noutodummyn noudossa?????