Roope kärsii eroahdistuksesta eikä sitä voi jättää yksin kotiin, ei edes silloin, vaikka Meeri olisi kotona. Ihmiskaverin ei tarvitse kuin lähteä ovesta ulos, niin jo alkaa itku, ihan kuin se olisi unohdettu eikä kukaan enää välittäisi siitä. Itku ei tule aamulla, mutta jos lähtee päivällä tai illalla ulos talosta, niin on varmaa, että koko kylä kuulee sen olevan yksin kotona. Siksi se pääsee aina mummolaan hoitoon, kun Rosalla on omaa menoa.
Tänään Meeri vei Roopen mummolaan ja riemu oli suuri kun menin käymään siellä. Kun istuin keittiössä juomassa kahvia, niin Roope makasi jaloissani. Ihan kuin tahtoisi olla vain minun kanssani. Mutta kun tein lähtöä ja hihkasin moit Roopelle ovelta, ei se liikahtanutkaan. Katseli vain ruskeilla silmillään ja oli sen näköinen, kuin asia ei mitenkään vaikuttaisi häneen. Pikkasen nauratti. Sanoin uudelleen MOIDO!, ei elettäkään, että haluaisi mukaani tai muutakaan. Kävelin ulko-ovelle päin ja käännyin kuitenkin takaisin ja sanoin M O I D O! Silloin Roope käänsi päänsä pois sen näköisenä, että "ei toi torvi tajuu lähteä. Mut jos mä oon niin kuin en näkisi sitä, niin sitten se varmaan tajuaa lähteä".
Tähän oli emännän tyytyminen, vaikka haikealta se tuntui.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti