

Matkan loppuvaiheessa saavuimme puulle, joka oli täydellinen tasapainoaistin treenaamiseen. Rosalla ei ollut mitään vaikeuksia puun päälle hyppäämisessä, mutta Roope olikin jo toinen juttu. Se ei meinannut millään tajuta hypätä puun päälle, mutta kun ajattelin vaihtaa treenin puun yli hyppäämiseen, meni se kuin vanha tekijä puun päälle.


Rosan mielestä puun päälle hyppääminen oli niin kivaa, että se ei edes käskyä odottanut, vaan hyppäsi innoissaan Roopen perään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti