Veny, lihas, veny!

Susa oli jo muutaman kerran sanonut mulle, että Roopen takajalan lihas on kireä. Susa oli agitreenaamisen jälkeen yrittänyt Roopen jalkoja venyttää ja silloin huomannut sen. Ajattelin vain, et joo, onhan ne välillä kireät. Mutta kun Roope ei normaalissa kävelyssä jalkaansa mitenkään aristanut, en sitä sen kummemmin ajatellut.

Eilen omien agitreenien jälkeen illalla venytin hieman Roopen jalkoja ja kas kummaa, oikea jalka suoristui taaksepäin, mutta vasen ei. Hieman huolestuneena asiasta purkauduin työkaverilleni, joka tietää niksit kireisiin lihaksiin ja näytti miten minun pitäisi jalkaa venyttää, jotta aineenvaihdunta lähtisi jalassa liikkeelle. Täytyy myöntää, että kun makasin koekaniina ja mulle opetettiin oikeanlainen venytysliike, niin se tuntui äärettömän hyvältä ja kipu omasta jalastani lähti.

Ja eikun kokeilemaan. Metsälenkin ja iltaruuan jälkeen laitoin Roopen selälleen lattialle, otin takajalat vatsaani vasten, laitoin vasemman käden sen pyllyn alle, oikean käden sisäreiden päälle ja ihan varovasti nostin lonkkaa ylöspäin muutaman millin verran. Roope katsoi silmät suurina suoraan minuun ja työnsi omia jalkojaan tikkusuorana kohti kattoa. Ilmeistä ja eleistä päätellen nautinto oli suuri.

Kun muutaman pumppauksen jälkeen kokeilin Roopen takajalkojen venyttämistä, niin yllätyksekseni huomasin jäykän jalan nousevan suorana taaksepäin. Kyllä se teki mut onnelliseksi, sillä jos tämä temppu ei olisi auttanut, niin vika olisi saattanut löytyä selästä. Siihen diagnoosiin olisikin Roopen agiura päättynyt.