Olin lupautunut Roopen kanssa Kiva koirakansalainen -testiin ohituskoirakoksi. Roope kun on niin pomminvarma ohituksissa. Rosa taas, hmmm...., ei niin pomminvarma. Käytin samalla tilaisuuttani hyväksi ja päätin treenata Rosan kanssa testiä varten. Treenaaminen jäi kuitenkin vain ohitusharjoitus tasolle. Jo viikon treenaamisen jälkeen alkoi näkyä tuloksia ja tänä päivänä voin aika löysällä hihnalla ohitella muita koirakoita ja luottaa siihen, että Rosa kävelee nätisti ohi. Kunhan vain muistan, että Rosan on kuljettava vasemmalla puolellani, aika lähelläni ja joka kerran antaa käskyn -ohi. Haastetta harjoitukseen löytyy joka päivä. Joskus aika helppoja haasteita (pieni räksyttävä koira) ja joskus hieman haasteellisempia (koirakko tulee eteen seisomaan ja mun on pyydettävä heitä väistämään, jotta pääsen ohi).
Treenaamisen vähyydestä huolimatta läpäisimme testin ja Rosa on nyt virallisesti Kiva koirakansalainen.
Kotiin tulo-harjoitus on hieman jäissä. En koskaan aamuisin muista laittaa namia taskuuni, kun lähden töihin. Siitä huolimatta Roopesta huomaa, että jotain on mennyt korvien väliin. Nykyään se tulee ovelle vastaan lelu suussa, häntä heiluen ja ininää pitäen. Mutta se ei enää hauku! Ihqu koirani. Mummin ja ukin tulo viime viikonloppuna oli aikamoinen haaste niin mulle kuin Roopellekin. Olin päättänyt, että enää Roope ei saa mennä heitä vastaan, ennenkuin päällysvaatteet on laitettu naulakkoon, kengät on otettu pois jalasta ja vieraat ovat astuneet kunnolla sisäpuolelle. Roopelle tilanne oli uusi. Moneen kertaan se meinasi karata paikaltaan, mutta sain kuin sainkin sen aina takaisin paikalleen istumaan ja kun se oli rauhoittunut, se pääsi toivottamaan vieraat tervetulleiksi. Harmi vain, että meillä käy niin vähän vieraita. Tätä pitäisi treenata enemmänkin.
Agilityssä olemme muuttaneet hieman treenisuunnitelmaa. Alussa teimme yhden pienen ja yhden ison radan. Koin kuitenkin, että rata oli minulle sekä muillekin treenaajille turhan hankala ja niin lähdin ajamaan asiaa, että saisimme tehtyä kolme pienempää rataa ja keskittyisimme enemmänkin ohjaukseen ja estevarmuuteen. Eilen kokeilimme tätä suunnitelmaa ensimmäisen kerran, joka osoittautui oikeaksi ratkaisuksi. Harjoitusten aikana koin todella monta onnistumisen iloa ja agilityn riemua -tunnetta. Mieleen jo alkoi hiipiä ajatus ensimmäisistä agikisoista keväällä...
Toko, hmmm.... Sekin on hieman jäissä tällä hetkellä, mutta huomenna siihen tulee muutos. Treenit jatkuu Roopen kohdalla, Rosa jää kotiin potemaan juoksujen tuomaa masennusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti