Yksin, kaksin, yhdessä vai erikseen

Olen usein miettinyt, olenko tehnyt oikean ratkaisun, kun olen riesakseni ottanut kaksi koiraa. Aikoinaan elämä Roopen kanssa oli antoisaa, vaikkakin toisinaan hankalaa eroahdistuksesta johtuen. Roope oli meidän kaikkien terapeutti, halinalle, sylkykuppi, ulkoiluttaja, riidanratkoja, ystävien kerääjä yms. Roope oli siis lähes täydellinen paketti koko persoonallaan.

Ei se koskaan ollut vihainen vaikka sitä vähän kiusasikin.

Järki kuitenkin sanoi, että jos haluan pitää sopua yllä naapureiden kanssa, ota toinen koira Roopelle kaveriksi. Niin kotiimme saapui Rosa.

Minkälaista elämä olisi ollut pelkästään Rosan kanssa? Sitä ei tiedä enkä osaa edes arvailla. Varmaa kuitenkin on, että tämä paketti kuuluu yhteen. Ne on keskenään sopineet tietyt pelisäännöt, mitä näin ihmisenä on vaikea ymmärtää. Sen minkä minäkin olen oppinut ymmärtämään on, että narttu on aina narttu, on se sitten ihminen tai eläin.

Roopen ja Rosan yhteiselon seuraamisessa on ollut kaikista hauskinta seurata  heidän keskinäistä kommunikointia. Se ei paljoa poikkea ihmisten kommunikoinnista.

                                           

Meerin muuttaessa keväällä omaan kotiin, Roope jää asumaan ihmisäipän luokse. Oma mamma on kuitenkin luvannut, että aina silloin tällöin Roope pääsee hoitoon mammansa luokse. Silloin voin antaa jakamattamon huomioni Rosalle, joka sitä tarvitsee ihan yhtä paljon kuin Meeri tai Roope.