Laumanjohtajuus; aikuisella, lapsella vai koirilla?

Kivekon koirakerhon nimissä pääsin vetämään kahden muun kouluttajan kanssa arkitottista ja jo heti ensimmäisen tunnin jälkeen sain kotiin tuomisiksi artikkelin johtajuudesta. Aihe on varmasti jokaiselle tuttu ja itsestäänselvää, että laumanjohtaja on ihminen. Artikkelissa vain kävi hyvin ilmi, että ihan pienetkin asiat, joita ihminen omaksuu hellyydenosoitukseksi, onkin koiran mielestä johtajuuden hallitsemista.

Minkälainen sitten on hyvä laumanjohtaja? Hyvä johtaja on johdonmukainen, määrätietoinen, lempeä, luotettava, turvallinen ja kannustava. Tietenkin, eikö olekin tuttuja sanoja? Artikkelin mukaan johdonmukaisuus on asia, mihin ihminen ei koskaan kykene, mutta onneksi koira on sopeutuvainen. Tämähän on tuttua jo ihmisten työelämästä. Tähän ei pysty edes korkeasti koulutetut esimiehet, kuinka sitten me tavalliset tallaajat ruohonjuuritasolla olevat pystyisimme tähän? Entä oikeudenmukainen? Vertaan jälleen työelämään, missä tittelien arvot nousevat arvoonsa ja meidät tavalliset tallaajat opetetaan kumartamaan meidän yläpuolella olevia ihmisiä siitä huolimatta, vaikka he käyttäytyväisit meitä kohtaan kuinka huonosti... Lempeä..., hmmm...., lempeydellä on suuri merkitys, sen tietää jokainen äiti ja isä sydämessään. Mutta kuitenkin joskus käyttäydymme lapsiamme sekä ympärillä olevia ihmisiä kohtaan huonosti ja tuloksena on useimmiten mehevä riita. Jos olisimme hyviä laumanjohtajia, meillä olisi niin suuri auktoriteetti, että tälläisiä tilanteita ei tulisi... Entäs luotettavuus ja turvallisuus? Koiran tulisi voida luottaa siihen, että omistaja huolehtii hankalista ja ikävistä tilanteista, eikä koiran tarvitsisi puuttua siihen. Tähänkin löytyy avainsana; rauhallisuus. Laumanjohtajan tulisi osata olla kannustava ja osata ohjata laumansa jäseniä aina parempiin suorituksiin ja olla tukena vaikeissa tilanteissa. Miten tämä on mahdollista? Lenkillä tulee useimmiten paljon äkillisiä tilanteita, mihin yksinkertaisesti ei ihmisen reaktio kykene reagoimaan. Onko silloin peli menetetty? Onko silloin johtajuus koiralla? Ymmärsin näin; kyllä, jos et kykene pysymään rauhallisena...

Mitkä sitten ovat koiran antamat johtajuus signaalit?

• Huomionhakuinen käyttäytyminen; koira tökkii tassulla tai kuonolla halutessaan huomiota. Kyllä, meillä tämä toimii. En voi mitään sille, että iltaisin kun katselen TV:tä ja rentoudun päivän askareista, otan mielelläni Rosan kainaloon rapsuteltavaksi heti, kun se vain oma-aloitteisesti tahtoo...
• Hyppää tai tunkee sumeilematta syliin. Jep, jep, Rosa - minä: 2-0
• Leikkiessään ottaa hampailla hihasta, remmistä tai ranteesta. Tässä Roope on haka. Se on pienestä asti oppinut, että omistajat toimivat hyvin, kun hieman repii hihasta tai remmistä. Omistajan mielestä tämä on tietenkin ollut joko rumaa käytöstä ja palkannut koiraa karjumalla EI tai sitten hauskaa leikkiä, josta on saanut hyvät naurut...
• Ei luota omistajan kykyyn ratkaista epäilyttäviä tilanteita, kuten vastaantulevat koirat, ihmiset, pimeällä oudot esineet. Jälleen pojot Rosalle. Meillä on ollut jo aikojen alusta ongelmia ohituksissa, jotka sujuvat joskus todella hyvin, mutta äkillisissä tilanteissa olen pelin menettänyt Rosalle. Tähän täytyy sanoa, että olen ollut äärettömän ylpeä Roopesta, joka hienosti menee ohi koiran kuin koiran. Ainoastaan humalaiset tai narkkarit haukutaan.
• Haluaa omistajan huomion itselleen, esim. puhelimessa puhuessaan. Jälleen pojot Rosalle. Se on hyvin oppinut, että kun puhun puhelimessa, tulee se ihan hiljaa viereeni istumaan ja ihan huomaamattani alan sitä rapsutella.
• Levoton yksin jäädessään, kutsuu ulisemalla/haukkumalla omistajaa kotiin. Ihan oikeasti olen aina kuvitellut, että Roopella on eroahdistus, en ikinä olisi tullut ajatelleeksi, että tässä onkin  kyse johtajuudesta... Kaikki nämä vuodet Roope on pitänyt meitä pilkkanaan, prkl!
• Seurailee huoneesta toiseen. Olen kyllä laittanut merkille, että Rosa ei luota siihen, että osaisin kulkea ihan yksinäni kotonani ja toisinaan se ahdistaa.
• Hidastelee käskyjen noudattamisessa, ei tule luokse. Ei meillä luoksetulossa mitään ongelmia ole, mutta selvästi on ongelmia TOKO:ssa, että ei tehdä niin kuin haluan. Maahanmeno varsinkin Roopella on hakusessa, mutta kullanmuru Rosa osaa sen oikein hienosti...

Ihan äkkiseltään kun laskee tuloksen, niin meidän perheen pomo onkin Rosa, toisena tulee Meeri ja kolmantena Roope. Pahnan alimmaisena olen minä, joka olen perheen elättäjä, harrastuksiin viejä ja kouluttaja... Jos jotain positiivista haen jutusta, niin meillä ei toimi ihan kaikki signaalit. Vielä jäi paljon sellaista, mitkä minä hallitsen johtajan ominaisuudessa;

• Muuttuu levottomaksi ja komentelee ääntelemällä ruoka-ajan lähestyessä.
• Käy raapimassa herkkukaapin ovea.
• Hyppii vieraita vasten.
• Ei luovuta lelua/luuta.
• Ei kunnioita "henkilökohtaista reviiriä", juoksee päin eikä väistele.
• Ei anna tutkia/hoitaa , leikata kynsiä.
• Mustasukkainen lapsille, toisille koirille, puolisolle (tästä en ole ihan varma, voi olla, että sittenkin meillä on ongelmia myös tässä...)
• Ei väisty makuupaikalta.
• Merkkailee sisätiloissa.
• Vetää hihnassa, hoputtaa ulos lähtiessä.
• On välinpitämätön omistajaa kohtaan; ei tervehdi, pysyy sängyn alla tai toisessa huoneessa.
• Ei kuuntele tai ylläpidä kontaktia omistajaan ulkona.

Peli ei ole kokonaan menetetty, vielä on toivoa paremmasta huomisesta =)...