Roope ja Rosa

Roope ja Rosa

sunnuntai 17. huhtikuuta 2011

Möllit möllissä

Susan vetoavulla sain kerättyä itseni sekä koirat möllikisoihin. Tarkoitukseni oli Roopen kanssa päivittää osaamistasomme sekä Rosan kanssa treenata hallin läheisyydessä häiriön alla. Mielestäni minua ei tuleva kisasuoritus jännittänyt yhtään, mutta jostain syystä hallin sisälle päästyäni alkoi käsien tärinä. Ei auttanut, vaikka kuinka hoin itselleni olevani loistava, erinomainen ja muuta hömppää, mitä olin kirjastani opiskellut.

Ihanan aurinkoisesta päivästä jäi paljon muistoja ja havaintoja käteen. Rosa omaa edelleen jousitetut tassut, mitä into treenaamiseen ei lamaannuta ollenkaan. Keskittymiskyky tekemiseen on asteikolla 0-10 siinä 7:n tuntumassa. Rosan kanssa pitää treenata ehdottomasti keskittymiskykyä sekä pitkäjänteisyyttä.

Se, miksi treeni-into oli kateissa, johtuu osittain siitä,  kun Roopelle opetti yhden asian, se unohti toisen asian. Hyppy oli aivan kateissa sekä pennusta asti osattu sivulletulo. Kisan alussa huomasin, että sivulle tulo oli muuttunut vahvaksi, mutta kisan edetessä siihen tuli epävarmuutta. Eli otamme uusiksi sivulletulot menetelmällä 2-palkka, 3-palkka, 1-palkka jne. Hypyn sain suorittaa kahdesti, josta ensimmäinen arvosteltiin. Tuomari antoi treeniin vinkin ja pyysi kokeilemaan sitä ja kuinka ollakaan, Roope hyppäsi hypyn hienosti, jota ei tietenkään arvosteltu. Seuraaminen on ollut myös hakusessa, mutta tällä kerralla taluttimen kanssa se meni ysin arvoisesti ja ilman talutinta olimme sillä tasolla, kuin yleensä olemme, eli 8,5. Selvästi heikkoja kohtia hypyn lisäksi on seuraamisen yhteydessä tapahtuva seisominen sekä maahanmeno. Treeneissä liikkeestä pysähtymiset menee loistavasti, mutta kisatessa vaarana on tulla hylky. Tämä sama asetelma on ollut meillä niin kauan kuin olen treenannut, eikä se taida koskaan tästä muuttua. Pohdinkin sitä, että olisi ihanaa päästä jonkun ihan ulkopuolisen kanssa treenaamaan, joka heti näkisi, missä minä junnaan ja mitä uutta voisin ottaa treenaamiseen.

Kaikenkaikkiaan pisteemme oli hieman alle ykköstason ja sijoituksemme neljäs. Se, mistä olen äärimmäisen iloinen on, että kokonaisvaikutus kisaamiseemme oli 9. Vaikka kuinka surkeita pisteitä tulisi, pitää treenaaminen ja kisaaminen olla hauskaa. Siitä on lähdettävä.

Rankan kisapäivän jälkeisenä aamuna oli hyvä hetki viedä koirat metsään lempipuuhaansa, pallon perässä juoksemaan:









Ihana, ihana kevät on saapunut...


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti