Kilin, kolin, bang siedätystä, osa 3 peltipurkit II

Kesäloma on lopuillaan ja on hyvä summata tämän hetkinen tilanne; Rosan remmirähjäys on palautunut, kolinan äänen kuuleminen tuottaa pelkotilanteita....jne. Kaikki, mitä keväällä suodatin pois, on palautunut korkojen kera. Tästä ei voi syyttää muita kuin itseään, omaa laiskuuttaan ja mukavuuden halua. Jos jotain positiivista löydän, niin pallopaimennuksen alkeet ovat alkaneet hahmottua mielessä ja Rosa osaa jo taitavasti tökkiä palloa nenällään. Alku se on sekin tälle syksylle.

Eilen illalla aika alkoi käydä pitkäksi ja ajattelin kokeilla jälleen kolinatreeniä. Kaivoin kaapista metalliämpärin, missä oli haarukoita ja veitsiä ja asetin sen pienen muovisen astian päälle. Tällä kertaa treeni tapahtui olohuoneessa maton päällä. Töks, naks, nami, töks, naks, nami... Treeni alkoi suht koht hyvin, mutta kun purkki kaatui, Rosa lopetti välittömästi treenin siihen. Annoin Rosalle periksi ja siirryimme "ovi kiinni nenällä tökkäämällä"  sekä "tökkää nenällä palloa"-treeniin.

Aamulla leikin lomassa mietin kuumeisesti, miten pääsisin metelin siedätyksessä eteenpäin ja samalla tuijotin purkkia. Pienen pieni ajatuksen poikanen alkoi hiipiä mieleen kaatuneesta ämpäristä leikin lomassa. Katsoin Rosaa, joka oli aivan täpinöissä leikistä, hivuttauduin lattialle niin, että purkki jäi taakseni, jatkoin leikkimistä ja vaivihkaa kaadoin purkin kädelläni. Samantien Rosa lopetti leikin, meni haistelemaan kaatunutta purkkia, mietti hetken ja aloitti leikin uudelleen. Tätä vaivihkaa purkin kaatamista tein noin kuudesti ja sitten siirryinkin "nenällä tökkäämis" -treeniin. Rosa oli vielä leikistä niin täpinöissä, että sen enempää miettimättä alkoi tökkiä purkkia. Mutta kun se kaatui, laantui mielenkiinto ja ympärillämme lentelevä vauva kärpänen vei mielenkiinnon.

Hetken aikaa odoteltuani huomasin, että treenaaminen taitaa olla tässä. En kuitenkaan poistunut paikalta, vaan istuin paikoillani, otin lehden käteeni ja olin lukevinani. Hetken Rosa leikki kärpäsen kanssa ja sitten jäi tuijottamaan purkkia. Laitoin lehden pois, otin makkarat ja naksun esille ja taas treeni jatkui... Huomasin, että mun suurin ongelmani on, että annan liian helposti periksi, enkä osaa vaatia treenin etenemistä. Kun koirat ei halua treenaa, leikki loppuu siihen. Tästä opin, että ei kannata luovuttaa, vaan pitää pieni tauko ja jatkaa sitten treeniä.