Aamu alkoi rauhallisella metsälenkillä, ilman palloa. Olihan lenkin tarkoituksena lämmitellä lihaksia, eikä revittää niitä kipeiksi jo ennen kisaa. Lenkin jälkeen pakollinen venyttely ja itselleni aivolinjojen avaus. Kaikista kehotuksista huolimatta, että koiralle ei saisi antaa ruokaa ennen kisaa, annoin kuitenkin molemmille puolikkaat ruoka-annokset. Roope kyllä pystyy kisaamaan tyhjällä mahalla, mutta Rosa ei pelitä ollenkaan. Siinä syy, miksi molemmat sai hieman huikopalaa aamulenkin jälkeen.
Kentälle saavuttaessa bongasin heti tutun ihmisen ja täytyy sanoa, että kisaaminen on paljon mukavampaa yhdessä tutun kanssa kuin yksin. Raili ja Tarmohan siellä jo odottelivat kisan alkamista. Tarmon kisaura korkkaantuu ensi viikonloppuna ja sitä varten oli tultu hakemaan näkemystä ja kokemusta.
Vajaan tunnin rupattelun ja odottelun jälkeen oli meidän vuoro mennä rata. Ensimmäiseksi vuorossa oli Rosa. Vasta kun oma vuoro kisaamiseen tuli, tajusin kuinka korkeat oikeastaan maxi esteet on. Siinä vaiheessa oli ihan pakko kuiskata Rosan korvaan tsemit, vaikka ei se mitään ymmärtänytkään ja jättää se paikalleen odottamaan lähtölupaa. Hiljaa mielessäni toivoin, että kaikki menisi hyvin. Ja menihän se, ainoastaan muurin kohdalla tassut hieman hipaisi estettä, mutta mikään osa ei tippunut ja saimme puhtaan radan. Roopen kohdalla sama juttu, kuiskasin sille tsemit ja toivoin parasta sen ikääntyvälle keholle. Roope suoritti radan kuin mitään ei oikeastaan tapahtuisikaan. Sen ilme ei kertonut mitään, nauttiko se vai kipuili. Kasvot ja keho oli peruslukemilla ja aivot 100%:n keskittyneet. Aika mahtava tunne, kun huomaa koiran tekevän täydellistä yhteistyötä ohjaajan kanssa, eikä vain riekuttele ja revittele omien sääntöjen mukaan.
Lopullinen tulos oli kummallakin 0, Roopen suoritusaika oli 27,54, III sija ja Rosalla 27,44, II sija. Tuplavoitto, aika mahtava tunne!
Vai sanotaanko, että tuloksena oli triplavoitto, kun esp.ves. Tarmo sijoittui ensimmäiseksi... ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti