Yksi syy pieneen henkilökohtaiseen maailmaani on varmasti se, että mulle ei tule minkäänlaisia lehtiä. En henkilökohtaisesti ole kiinnostunut mistään aiheesta niin paljon, että jaksaisin lukea joka viikko jotain uutta tietoa. Siksi olikin aikamoinen yllätys, kun Spanieli lehti tipahti luukusta ja vielä suurempi yllätys oli se, että lehti tuntui olevan mielenkiintoinen. =)
Lehdessä oli mm. artikkeli Irlannin vesispanielista, rodusta, jonka jonain päivänä haluaisin, mutta en ota siitä syystä, kun koskaan en enää koiria hommaa. Näistä nykyisistä kahdesta kun aika jättää, niin alkaa mun henkilökohtainen oma elämä =). Jos kuitenkin sekoaisin ja ostaisin uuden pennun, olisi se narttu ja sen nimeksi tulisi Mango tai Melba. Mutta, kuten sanoin, en ota enää koiraa...
Puheenjohtajan artikkelissa mainittiin KoiraExpossa olleesta luennosta, jossa käsiteltiin positiivisen palautteen antamisesta. Onhan se kaikkien tiedossa, että vain positiivinen palaute kantaa hedelmää, niin ihmisten kuin koirien keskuudessa. Miksi sitä kuitenkin niin vähän käytetään, on arvoitus. Rosa on tästä erinomainen esimerkki, miten positiivinen palaute toimii;
Rosa on ns. remmirähjä. Koko Iikkarin alue kuuluu hänelle, eikä alueella muita koiria saisi olla. Siispä kaikki nartut, joskus jopa urokset haukutaan ja yritetään pelotella alueelta pois. Tätä ongelmaa ei ole muualla, ilmeisesti Rosa silloin käsittää olevansa vieraileva tähti. Koska rähjääminen on ongelma, on siitä päästävä keinolla millä hyvänsä pois. Olen yrittänyt karjua kilpaa Rosan kanssa, josta se vain luonnollisesti yltyy vielä enemmän haukkumaan. Olen yrittänyt vetää hihnasta sitä selkäni taakse, jotta vihollinen ei olisi näkyvissä, mutta Rosa singahtaa vieläkin tarmokkaammin selän takaa haukkumaan kuin jos se olisi ollut edessäni. Naksuttimella onnistuin saamaan jonkinlaista tulosta, kun jaksoin sitä kuukauden verran tehdä, mutta kun herpaannuin ja unohtelin naksuttimen kotiin lenkille lähtiessä, rähjääminen alkoi uudelleen.
Pari viikkoa sitten ajattelin kokeilla Vapun tekniikkaa antamalla ainoastaan positiivista palautetta. Ja hitsi soikoon, se toimi =). Aloitin kehumalla koiraa jo siitä, että se katsoi toista koiraa. Jos se haukahti, ohjasin remmin/pannan avulla selkäni taakse. Kun se nätisti kurkkasi sieltä, kehuin jälleen. Mitään nameja en antanut, koska Rosa yleensä on sellaisessa mielentilassa, että se ei nameja ota. Pikkuhiljaa Rosa alkoi rentoutua ja ohitustilanteet alkoivat tuntua mukavilta. Toissa aamuna ihan yllättäen jouduimme tulikokeeseen. Koirat on yleensä aamuisin irti remmit maata laahaten, koska ketään ei vielä siihen aikaan ole ulkona. Jos joku jänönen jostain pilkahtaa, niin saapahan koirat hieman lenkkiä, kun lähtevät jänön perään. Kävelimme hiekkatietä pitkin, kaikilla kolmella silmät ristissä ja unikuvat vielä silmissä. Koirat haistelivat maata ja kiertelivät ja kaartelivat toistensa ympärillä yrittäen saada selville, kummalla on paremmat hajut. Yht'äkkiä jostain ilmestyi koiran ulkoiluttaja meidän eteen, Rosa katseli sitä hieman, kehuin sitä ja sitten se jatkoi omaa työtään. Muutama viikko sitten Rosa ei todellakaan olisi jättänyt koirakkoa rauhaan, vaan olisi ampaissut päälle kuin yleinen syyttäjä. Mutta nyt se näytti kaikella olemuksellaan, että EVVK ja jatkoi tarkkaa postin lukuaan.
Toinen loistava esimerkki on se, kun aikaisemmin koirapuisto ohitettiin rähjäten. Rosa puuskutti vihaansa ja käveli kyyryssä. Nyt kun olen muutaman kerran pysähtynyt aidalle juttelemaan vihollisten emäntien kanssa ja vaatinut Rosalta käytöstä, se kävelee EVVK tyylisesti ohi, vaikka välillä jopa viisikin koiraa hyppii aitaa vasten huutaen ja räksyttäen.
On se vaan ihmeellistä, mitä kaikkea positiivisella palautteella saa aikaiseksi =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti