Roope ja Rosa

Roope ja Rosa

maanantai 17. joulukuuta 2012

Läksyjä kapulasta ja seuraamisesta, osa I

TOKO kärpäsen pureman vaikutus alkaa näkyä ja vaikuttaa tässä perheessä. Aina silloin tällöin olen pannut pystyyn pikku treenit joko kentällä tai sitten ihan vain kotona. Se, mitä me ollaan harjoiteltu, on ollut leikkiminen, siinä lomassa kerrattu tokoilun saloja. Monen monta kertaa on itku ollut lähellä. Ei siksi, että niin paljon tulee epäonnistumisia, vaan siksi, että koirilla ja mulla on hauskaa ja treenien lomassa tulee todella monta onnistumista. Aikaisemmin treenasin niin, että kun tuli edes yksi onnistuminen, treeni lopetettiin siihen.

Seuraamisessa olen edennyt Roopen kanssa jo siihen pisteeseen, että se pystyy palkatta innokkaasti seurata kolme pitkää sivua ja siihen käännös. Aikaisemmin innokas treeni lopahti jo ensimmäisen sivun jälkeen, laittoi hitaamman vaihteen päälle ja alkoi vain hengailla mun kanssa. Rosa tekee myös kolme lyhyttä seuraamissivua. Into silläkin pysyy yllä, mutta ei vielä pidempiä seuraamismatkoja. Se alkaa aika nopeasti katsella sivulle, josko jänis ois jossain lähellä.

Noudossa Rosan kanssa on leikitty kahdella pallolla kahdesti, toisella kerralla vaihdoin toisen pallon tilalle noutokapulan,. Ensin innostin sitä leikkimään pallon kanssa, sitten heitin kapulan ja pyysin Rosaa hakemaan sen. Tähän se tuumas, et "en, onx pakko?" Kun pyysin uudestaan, se vilkaisi kapulaa, mutta ei tehnyt elettäkään mennäkseen kapulalle. Kun pyysin kolmannen kerran, se juoksi kapulalle, otti sen suuhunsa ja asteli pari askelta. Tällä kertaa yritin olla nopea ja viskasin sille palkaksi narupallon ja juoksin sen perässä leikkiäkseni Rosan kanssa. Hetken leikin jälkeen pallo meni takas taskuun ja heitin kapulan. Tällä kertaa Rosa lähti välittömästi kapulalle, nosti sen ja otti jo kuusi askelta. Hirveän kiljunnan ja riehakkaan leikin jälkeen heitin jälleen kapulan kauemmas. Rosa lähti juoksemaan kapulalle, otti sen suuhunsa ja kun se lähti tulemaan kohti, lähdin juoksemaan poispäin ja Rosa alkoi myös juosta KAPULA SUUSSA! Voi sitä onnen kiljuntaa. Onneksi jossain lähistöllä oli kiljuvia nuoria, joten mun kikattelu ja onnellinen huutelu sopeutui hyvin ympäristöön.

Koska Roopella ei ole vaikeuksia kapulan noudossa, vaan vauhdissa, lähetin sen kapulan hakumatkalle ja kun se teki paluuta, otinkin narupallon taskusta ja vaihdoin lennosta kapulan siihen. Heti ekan heiton jälkeen se alkoi olla kypällä mukana, joten nopeasti pääsimme treenaamaan tolpan kiertämistä ja paluu matkalla kapulan hakua. Oli harjoitus sitten minkälainen tahansa, niin siitä tuli aina vain vauhdikkaampi ja vauhdikkaampi. Sivulle tuloa kapula suussa en tehnyt kuin kahdesti ja ne Roope suoritti täydellä vauhdilla suoraan sivulle. =).

Tänään jääkaapista löytyi yksi mehevä kanapalanen, joten päätin treenata noutokapulan pitoa Rosan kanssa. Voi jösses, miten vastenmielinen se kapula Rosalle on. Sitä sai todella pitkää "pakottaa" ottamaan kapula suuhunsa, ennenkuin se suostui siihen treeniin. Ilman niitä kanapaloja tämä treeni olisi mennyt ihan varmasti penkin alle, nyt päästiin kuitenkin jo 3 s:n pitoon. Huhhuh.

Varsinainen yllätys tuli Roopen taholta. Sekään ei suostunut ottamaan kapulaa suuhunsa. Aika pitkään sain istua sen edessä ja vain pidellä kapulaa kädessäni, kunnes se vihdoin luovutti ja otti pikaisesti sen suuhunsa ja räkäs sen lattialle. Eikun uusiksi. Tätä teimme kolmesti, ennenkuin Roope ymmärsi pitää kiinni siitä kapulasta. Tämän jälkeen pääsimme jo aina vain pidempään ja pidempään pitoon.

Huh, miten yllätyksellistä treenaaminen voi olla!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti