Roope ja Rosa

Roope ja Rosa

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Citykoirien vauvatreeni

Talvi on ollut pitkä ja mitään ei ihmeemmin perjantai iltojen sähläys treenejä lukuunottamatta olla treenattu. Viime perjantaina tulikin tilaisuus treenata oikein kunnolla. Lajina ei ollut mikään koiraharrastus, vaan ihan elävää elämää. Meille nimittäin tuli 7 kk:n ikäinen vauva vierailulle, mitä ei kumpikaan koira ollut aikaisemmin nähnyt.

Treenit alkoivat yhteislenkillä Giganttiin. Hyvin nopeasti koirat oppivat, että vaunujen eteen ei kannata mennä, sillä renkaat sattuvat, kun ne kintuille tulevat. Molemmat oppivat katsomaan sekä eteen että taakse hyökkäyksen varalta, jos askeleet sattuivat hieman eksymään tienreunan tuntumasta. Pääosin ne kuitenkin kulki nätisti tienviertä.

Gigantissa meno oli hallittua ja molemmat keskittyivät seuraamaan mua. Minne meninkin, ne tulivat pikaisesti perässä. Kumpikaan ei lähtenyt tuoksuttamaan hajuja toiseen suuntaan. Ihqut kuuliaiset citydogit. Tämän jälkeen käytiin vielä Mustissa ja Mirrissä hakemassa ruokaa koirille ja sitten päästiin paluumatkalle kotiin.

Kotona vauva nukkui vaunussaan ja koirat rentoutuivat omille sijoilleen. Jopa Freiya, joka oli vierailevan perheen koira. Mutta kun vauva heräsi, Roope paineli keittiön pöydän alle piiloon ja oli siellä visusti niin kauan, kun vauva oli hereillä. Rosa taas uskaltautui muutaman kerran vauvaa haistelemaan ja ihmettelemään pienen käärön temperamenttia. Freiya, joka kyllä muisti Rosan käytöstavat, oli huolissaan miten vauvan käy Rosan lähettyvillä. Joka kerran, kun Rosan nenä lähestyi vauvaa, Freiya kiilasi Rosan ja vauvan väliin ja alkoi nuoleskella Rosan nenää. Ihan kuin sanoakseen, että "ota kaveri rauhallisesti, tälle et rähjää. Se on mun kamu". Kun vieraat lähtivät, nukkuivat koirat syvää unta siihen asti, kunnes lähdimme omiin treeneihin. Treeneissä Rosa oli jotenkin erikoisen innokas, Roope taas oli kuin maansa myynyt. Yritti kyllä kovasti tehdä, mitä pyysin. Mutta mieluummin olisi ollut lepoasennossa.

Roopen aktiivisuus on vuosien aikana vain vähentynyt. Tuleehan sille ikääkin jo 9 vuotta ensi kesänä. Siitä huolimatta olen suunnitellut meneväni sen kanssa ensi syksynä tunnistusjälkikurssille. Jotta saisin Roopeen hieman eloa, olen alkanut syöttää sille active -ruokaa. Mitähän muuta sitä voisi keksiä, että saisi sohvaperunan liikkeelle?



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti