Kouluttaja: Tiina Paavola
Rosa mummolaan ja Roopen kanssa laatuaikaa viettämään Haun merkeissä koko viikonlopun. Oujee! Tästä onkin jo reilu puolivuotta aikaa, kun viimeksi hakua kokeilin. Sehän tyssäsi siihen, että "näytä" komennolla Roope jätti mut maaliviivalle ja itse juoksi ruokaa tarjoilevalle maalimiehelle. Oli siis aika päivittää osaaminen.
Roopen kohdalla ei siis missään nimessä palattu enää pallo vaiheeseen, vaan jatkettiin treeniä "rullaharjoituksella" eli irtopatukalla. Roope taisi muistaa paikan ja treenilajin, sillä kun odottelimme vuoroamme vähän matkan päässä muista, tuijotti se tiukkana toisia kohti ja piti pientä vikinää. Kun saimme luvan saapua, se ampaisi juoksuun ja veti mut vauhdilla treenialueelle. Suunnitelmana oli, että otettaisiin rullan hakua pidemmältä matkalta:
Lähetys maalimiehelle...
...maaston tsekkaus pudonneiden namien varalta...
...uusinta lähtö..
... ja sinne lähti, ihan niinkuin pitikin... =)
Roope lähti hienosti maalimiehelle, tuli rullan kanssa mun luokse ja lähetin sen näytä reissulle. Hetken se oli aivan ymmällään, mutta lähti kolmen käskyn jälkeen. Toinen kierros meni samoin, paitsi näytä käskyä tuli vain kahdesti. Kolmannella kerralla tehtiinkin niin, että näytä reissun lähdön jälkeen vaihdoin paikkaa siirtymällä muutaman metrin sivummalle. Ja niinhän siinä kävi, että Roopen järkeily herpaantui eikä hetkeen tiennyt, mihin kohti keskiviivalla piti palata.
Tämän päivän saldo: Roopella on loistavat ja ponnekkaat lähdöt maalimiehen etsintään, mutta näytä -komennolle tarvitsee paljon vahvistusta. Vasta sitten, kun tämä on vahva, alan juosta Roopen kanssa -näytä komennolla maalimiehen luokse. Huomiseksi olen pyytänyt lisää hämäys harjoitteita, saa nähdä, kui meidän käy =)
Muuta hauskaa päivälle oli esimerkiksi pentujen alkeiskouluttaminen hakuun. Ne kun meiltä on menny ohi, kun aloitettiin harjoitukset aikuisiällä ja suoraan maalimiehelle menolla. Varsinainen pentutreeni tehtiin kahdelle, eli maalimiehet istuivat vain paikoillaan ja kutsuivat koiraa luokseen syömään namia. Molemmat olivat ensin varovaisia eivätkä oikein tienneet, miten suhtautua metsästä löytyviin ihmisiin, jotka tarjoilevat herkkuja. Aika nopeasti toinen niistä rentoutui ja nautti siitä, että sai juosta ihmiseltä toiselle. Toinen oli varauksellisempi, mutta liekö herkuilla ollut osuutta, kun poiskaan ei paikasta halunnut. Kolmannella pennulla tehtiin jo ihan "oikeita" harjoitteita, eli lähetettiin maalimiehelle. Se vaan oli niin haltioissaan lajin treenaamisesta, että maalimiehen piti olla hiljaa ja antaa namia niin, että käsi oli maassa.
Yks meistä halusi nostattaa koiran motivaatiota, eli saada lisää vauhtia maalimiehelle menossa. Siihenkin löytyi lääke. Koiralle tehtiin haamuilua. Eli koira lähetettiin muutaman metrin päässä olevalle maalimiehen nameille, sitten koirasta panta kiinni ja maalimies lähti juoksemaan kauemmaksi piiloon. Tällä tavalla koiralle nousi into ja uuden käskyn kuultuaan, se ampaisi hillittömään vauhtiin suoraan maalimiehelle.
Joillakin oli ongelmana koiran haahuilu maastossa. Se estettiin sillä, että piilossa oli vain yksi maalimies kerrallaan.
On se vaan niin ihmeellistä, että oli laji mikä tahansa, niin harjoituksien pitää olla yksinkertaisia ja innokkaita, jos mielii päästä lajissa eteenpäin. Tämän ymmärtäminen on mulle niin turkasen vaikeaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti