Piiiitkästä aikaa ihanan ilman innoittamana vein koirat läheisen koulun pihalle treenaamaan TOKOa. Tai ainakin niin minusta tuntui, että viime kerrasta oli pitkä aika. Niin paljon kaikenlaista on sattunut viime aikoina.
Otin Roopen kanssa ensin seuraamista. Jokunen aika sitten kypsyin Roopen huonoon seuraamiseen ja viime kerralla otin pentuvaihteen päälle. Nami käteen ja käsi olkapään korkeudella ilmassa. Niin harjoittelimme viimeksi seuraamista. Tällä kerralla otin myös namin käteen ja tavallaan imutin Roopea pienen pätkän. Hyvä, Roope oli just niin kuin pitikin. Sitten kokeilin ilman namia ja kas kummaa, jälleen Roope seurasi aivan oikealla kohdalla katse intensiivisesti minuun päin. Vihdoin tuli tunne, että sittenkin seuraaminen lähtee rulettamaan. YES! Seuraavaksi kokeilin vauhdista pysäyttämistä ja sekin meni aivan nappiin. Tämä oli suorastaan nappiin mennyt treeni Roopella. Sitten koira vaihtopenkille ja Rosa tilalle.
Rosan kanssa tein samanlaista seuraamisharjoitusta kuin Roopellakin. Ja jälleen suoritus meni nappiin. Tuleekohan minusta sittenkin oikea treenari... ???? Todella hyvältä alkaa näyttämään meidän treenit. Sitten vauhdista seiso -käsky. Poskelleen meni. Rosa hienosti tulee luokse, pysähtyy seisomaan käskystä, naks sanoo naksutin ja Rosalle se tarkoittaa, että saa tulla luokse. Pläääääh. Pakki vaihteelle ja treeni uusiksi. Menin Rosan eteen ja seiso -käsky uusiksi. Hyvin menee kaukkarit. Mutta jos otan askeleenkin taaksepäin, Rosa vaeltaa perässä. Tähän siis tarvitsen hieman miettimisaikaa ratkaistakseni ongelman. Viedessäni Rosaa takaisin paikoilleen, tajusin Roopen olleen aivan hiljaa koko Rosan treenin ajan. Sitten vasta tajusin, kuinka olin kyennyt ihan toisella tavalla keskittymään Rosan kanssa treenaamiseen, kun Roope retale oli ollut aivan hiljaa. Tämä siis tapahtui ihan ensimmäisen kerran koko meidän treeni historian aikana. Se tuntui niiiiiiin ihanalta.
Palkaksi hyvästä treenistä vein koirat uimaan läheiselle rannalle. Olin ottanut noutodummyn mukaan kokeillakseni, miten Roope hakee sen vedestä, silläkin uhalla, että olohuone treenissä se ei suostu sitä suuhun ottamaan. Rannalle päästyämme annoin Rosan sisko kullalleni ja Roopen otin vierelleni aivan vesirajan tuntumassa. Heitin dummyn veteen aika lähelle rantaa ihan silläkin, että minulle ei tulisi pitkä matka sitä hakea, jos Roope ei suostuisikaan sitä noutamaan. Hetken Roope katsoi dummya ja HAE -sanan kuultuaan juoksi veteen sitä hakemaan. Roope otti sen hienosti suuhun, mitä se ei ole vielä koskaan tehnyt ja lähti tulemaan kohti rantaa. Kuivalle maalle päästyään, Roope ottikin ritolat ja lähti juoksemaan pois päin minusta. Mietin hiljaa mielessäni, että olihan hiton hyvä, että se oli noutodummy eikä ammuttu sorsa. Sitä en varmasti kuuna päivänä saisi takaisin. Sivulle -karjaisin ja Roope tuli kuin tulikin hienosti sivulle. Oikein hyvä... Ja uudelleen. "Sivulle" - dummyn heitto veteen - "hae", ja Roope meni hienosti dummyn luokse. Tällä kertaa se tuli täydellisesti sivulle dummy suussa, istahti vierelleni ja odotti "anna" -käskyä. Minun ihqun ihana rakkini, joka vihdoinkin oli ymmärtänyt noutodummyn päälle jotain.
Varo vain Susa! Kohta täällä ollaan valmiita ensimmäiselle lintujahdille ja sinä kuomaseni joudut pitämään lupauksesi. Sitä päivää odotellessa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti